Pääkaupunkiseudun edustalla merihapsikasta ja näkinpartaislevää – tällaisia merkittäviä lajeja meriluonnon kartoituksessa löydettiin

Vedenalaisen meriluonnon kartoittajat etsivät harvinaisia ja meriluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä lajeja Espoon, Helsingin ja Kirkkonummen edustalta. Pääkaupunkiseudun edustalta löytyi kartoituksessa Itämeren arvokkaita lajeja, kuten meriajokasta, rakkohaurua ja näkinpartaisleviä.

Meriajokas on Metsähallituksen mukaan yksi Itämeren avainlajeista. Sen muodostavat laajat ja tiheät meriniityt tarjoavat ravintoa ja suojaa kymmenille muille Itämeren asukeille.

Kartoituksessa koettiin iloinen yllätys, kun kartoittajat löysivät Espoon Kytön saaren edustan hiekkapohjalta uuden meriajokasesiintymän. Meriajokas on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Se on monin paikoin kadonnut Suomen merialueilta.

– Meriajokkaan juuriston ja versojen seassa elää paljon pohjaeläimiä ja muita selkärangattomia sekä pieniä kaloja. Laaja juuristo myös pidättää sedimenttiä, mikä vähentää eroosiota ja veden sameutta. Rehevöityminen on kuitenkin suuri uhka meriajokkaalle, sanoo Metsähallituksen luontopalveluiden suunnittelija Anna Lyssenko tiedotteessa.

Myös näkinpartaislevät on arvioitu vaarantuneiksi. Niidenkin muodostamat suojaisat kasvustot tarjoavat merenpohjassa elinympäristön monille muille lajeille.

Veneliikenteen rauhoittamisella ja kunnostuksella vesistöjä voidaan pelastaa

Kartoituksissa havaittiin myös rehevöitymisen ja muita ihmisten Itämereen aiheuttamia vaikutuksia.

Metsähallituksen mukaan sekä Espoon että Helsingin sisäsaaristot ovat hyvin rehevöityneitä. Varsinkin matalat laguunit ovat huonossa kunnossa.

Esimerkiksi Espoon edustalta Granholmin saaren tuntumasta kartoittajat löysivät aiempaa enemmän rehevöitymisestä kertovaa suolilevää sekä merkkejä rehevöitymisen aiheuttamasta merenpohjien happikadosta.

Suojelualueiden perustamisella ja ravinnepäästöjen vähentämisellä voidaan turvata merialueita. Myös kunnostus on mahdollista.

Esimerkiksi Helsingissä on Metsähallituksen mukaan mahdollista kunnostuksella pelastaa Töölönlahti ja Huopalahti, Espoossa Otsolahti.

– Töölönlahden veden laadun kunnostuksen myötä vedenalainen kasvillisuus on palannut lahdelle ja alue toimii esimerkiksi kalojen lisääntymisalueena. Viimekesäisten laajojen rihmaleväesiintymien estämiseksi on toki vielä paljon tehtävää, mutta matalien rannikon laguunien rauhoittaminen veneliikenteeltä ja alueiden kunnostus voi palauttaa arvokkaita rannikon habitaatteja pääkaupunkiseudullakin, sanoo Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden tutkija Emil Nyman.

Vieraslaji valesinisimpukka levinnyt myös Itämerelle

Kartoittajat löysivät pääkaupunkiseudun edustalta myös vieraslaji valesinisimpukkaa. Lajin vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin ei vielä tunneta, mutta levitessään vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäislajeja.

Valesinisimpukka viihtyy lämpimässä vedessä. Suomessa sitä on aiemmin havaittu esimerkiksi Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden lauhdevesien tuntumassa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama veden lämpeneminen voi aiheuttaa valesinisimpukan leviämistä Itämerelläkin.

Metsähallituksen mukaan valesinisimpukka on todennäköisesti peräisin Meksikonlahdelta. Sieltä se on voinut levitä Eurooppaan laivojen painolastivesien mukana tai laivojen runkoon kiinnittymällä.

Meriluonnon kartoituksessa ja Meriluonto 2021 -kampanjassa olivat mukana Metsähallituksen luontopalvelujen lisäksi Helsingin ja Espoon kaupungit, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus, Suomen ympäristökeskus ja Åbo Akademi. Pääkaupunkiseudun edustan lisäksi kartoituksia tehtiin myös Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla, missä selvitettiin riuttojen ja laguunien tilaa.