Kyselytutkimus, jossa venäläisten vastaajien ei tarvinnut suoraan kertoa kantaansa Ukrainan sotaan, paljastaa tutkijoista varmemmin aidon kantansa paljastamista pelkäävien mielipiteen Ukrainan sodasta.
Venäjällä toteutettujen mielipidekyselyjen mukaan 70 prosenttia tai jopa 80 prosenttia maan asukkaista kannattaa sotaa Ukrainassa. Vielä tätäkin korkeampia lukuja (83 %) saatiin Helsingin Sanomien mukaan, kun venäläisiltä maaliskuussa kysyttiin, kannattaako vastaaja presidentti Vladimir Putinin hallintoa vai ei.
Nämä lukemat ovat siinä määrin suuria, että monissa länsimaisissa arvioissa niiden luotettavuus on kyseenalaistettu. Nyt Lontoon kauppakorkeakoulun (LSE) tutkijat ovat selvittäneet, että sodan todellinen kannatus Venäjällä on kohtalaisessa määrin alempi – mutta ei siltikään valtaisasti alempi.
Lue myös: Presidentti Putinin kannatus noussut reippaasti sota-aikana
Epäsuora kysymystekniikka laski kannatusta 15 prosenttiyksikköä
Tämä paljastui tavattoman nerokkaalla epäsuoralla kysymystekniikalla, joka selitetään jutun lopussa. Ero suoraan kysymykseen annettujen vastausten ja epäsuoran kysymyksen paljastaman todellisuuden välillä on Philipp Chapowskin ja Max Schaubin mukaan 15 prosenttiyksikköä.
Noin 3000 vastaajan gallupissa tällainen poikkeama on selvällä marginaalilla tilastollisesti merkitsevä.
Tutkijat tulkitsevat, että erot vastauksissa suoraan ja epäsuoraan kysymykseen kielivät siitä, että osa vastaajista pelkää puhua omista ajatuksistaan totta.
Chapowskin ja Schaubin kyselyssä vastaajista 68 prosenttia kertoi suorassa kysymyksessä kannattavansa nimellisesti Ukrainan sotaa. Epäsuora kysymys paljasti sodan todelliseksi kannatukseksi 53 prosenttia.
68 prosentin nimellinen kannatus on samaa luokkaa tai hieman alempi kuin aiemmissa kyselyissä: esimerkiksi Ilta-Sanomien mukaan 70 %, ja tutkijoiden blogipostauksen mukaan joissakin tapauksissa jopa 80 %.
Aiempia kyselyjä aavistuksen alempi nimellinen kannatus sodalle ei ole ihme, kun huomioidaan kyselypaikka. Vastaajat rekrytoitiin Toloka-nimiseltä internet-sivustolta, jonka käyttäjät ovat tutkijoiden mukaan keskimäärin hieman nuorempia ja merkittävästi paremmin koulutettuja kuin venäläiset keskimäärin.
Tutkijat arvioivat näiden seikkojen korreloivan länsimielisyyden ja/tai liberaaliuden kanssa ainakin jossain määrin.
Lue myös: CNN: Jopa puolet venäläisistä hyväksyy sotilaallisen voimankäytön Ukrainassa, jotta maa pysyisi pois Natosta
Onko 50–60 prosenttia paljon vai ei?
Kuinka moni venäläinen sitten kannattaa sotaa, jos huomioidaan aavistuksen länsimieliseksi kallistuvan kyselypaikan vaikutus? Tästä ei voida esittää mitään muuta kuin valistuneita arvauksia, mutta se voitaneen sanoa, että 53 prosentin lukemaa ei pidä pyöristää ainakaan alaspäin eli 50 prosenttiin.
Otsikossa esitetty lievästi ylöspäin pyöristetty muoto ”50–60 prosenttia” on yksi vaihtoehto, mutta ei mikään virallinen tai lopullinen totuus.
Onko tällainen määrä sitten paljon vai ei, on oma kysymyksensä. Tätä pohtivat myös Chapowski ja Schaub.
Tutkijat katsovat, että heidän tutkimuksensa tulokset ovat toisaalta ”hyviä uutisia”, sillä sentään kolme neljännestä venäläisistä ei oikeasti kannata hyökkäystä Ukrainaan. Toisaalta he huomauttavat, että suuri määrä venäläisiä todella oikeasti antaa sodalle tukensa, vaikka kysely pitääkin teknisen toteutuksensa vuoksi heidän mielipiteensä oikeasti salassa.
Tutkijoiden mielestä se on ”erittäin huolestuttavaa”, etenkin kun huomioidaan, että 53 prosentin lukema tulee keskimääräistä länsimielisemmästä otannasta.
Lue myös: Venäläiset ovat alkaneet jo pohtia pakoa kotimaastaan: "Moni kokee syvää häpeää ja syyllisyyden tunnetta"
Näin se kysyttiin
Tutkijat selittävät LSE:n blogipostauksessa käyttäneensä niin sanottua listakyselyä. Se on yhteiskuntatieteilijöiden ennestään tuntema, mutta suuren yleisön vähemmän tietämä menetelmä.
Listakyselyssä koehenkilöille esitetään joukko väitteitä, ja vastaajat paljastavat ainoastaan sen, kuinka monesta niistä he ovat samaa mieltä. Jos vastaaja on samaa mieltä osasta väitteitä ja eri mieltä toisista, kukaan ei voi saada edes teoriassa koskaan tietää, mitä hän ajattelee kustakin yksittäisestä väitteestä.
Chapowski ja Schaub jakoivat vastaajat sattumanvaraisesti kahteen osaan. Toisille esitettiin sattumanvaraisessa järjestyksessä neljän väitteen lista: (a) yhteiskunnan rahallinen tuki köyhille perheille Venäjällä, (b) samaa sukupuolta olevien avioliiton säätäminen lailliseksi Venäjällä, (c) valtion toimenpiteet aborttien ehkäisemiseksi ja (d) Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainassa.
Toisten vastaajien eteensä saama lista oli muuten sama, mutta (d)-kohta eli kysymys sodasta puuttui siitä. Vastauskeskiarvojen erotus kertoi, moniko kannatti oikeasti sotaa. Nerokkaan kysymysmetodin vuoksi yksilötason tiedot eivät kuitenkaan paljastu.
Sen väitteen tukemiseksi, että 15 prosenttiyksikön ero kahden kysymysmuodon välillä todella johtuu riskien varomisesta, tutkijat pyysivät vastaajia kertomaan myös sen, pitävätkö he elämässään riskinotosta vai välttävätkö he riskejä.
Riskeistä pitävien vastaajien keskuudessa suoran kysymyksen ja listakysymyksen ero jäi 9 prosenttiyksikköön, mutta riskejä välttävien vastaajien parissa se nousi jopa 20 prosenttiyksikköön.
