92 000 liftattua kilometriä, 18 maata, kaksi maanosaa ja 142 387 valokuvaa. Eveliina Laakko, 30, matkusti kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta ilman rahaa Alaskasta Etelämantereelle. Reissuun mahtui sekä pelkoa että epätietoisuutta, mutta ennen kaikkea valtavasti onnen tunteita ja unohtumattomia kokemuksia.
Kun Eveliina Laakko oli 26-vuotias, hänellä oli takanaan jo pari reissua sekä vaihto-oppilasvuosi. Eveliina työskenteli espanjanopettajana Oulussa, mutta reissukaipuu kaihersi mieltä. Hän alkoi suunnitella ystävänsä kanssa matkaa, jonka aikoi viedä astetta pidemmälle.
– Monella tutullani oli sellainen käsitys, että matkustaakseen pitää olla hirveästi rahaa. Halusin osoittaa, että matkustaminen on mahdollista pienellä budjetilla ja jopa ilman rahaa, Eveliina sanoo.
Menolippu Alaskan kylmyyteen
Matkavalmistelut kestivät vuoden verran. Vuosi piti sisällään paitsi kovaa työntekoa ja opiskelua, myös dyykkaustreenejä ja penninvenyttämistä.
– Aloin dyykkaamaan puolivahingossa, kun aloitin ystäväni ideasta kuukauden mittaisen kauppalakon. Lopulta kauppalakko venyi puoleen vuoteen, Eveliina kertaa.
Välillä reppureissu Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan tuntui kaukaiselta ajatukselta. Kaikki kuitenkin konkretisoitui, kun Eveliina pakkasi rinkkansa. Mukaan lähtivät ainoastaan käsimatkatavarat. Treenilegginssit, muutama toppi, huppari, tuulipuku, vaelluskengät ja hygieniatarvikkeet.
– Alaskan pohjoisessa kolkassa oli kylmää ja karuakin. Liikkuminen etelämpään edellytti tuhannen kilsan liftausta, mutta se ei ollut helppoa, sillä rekkakuskeja oli kielletty ottamasta liftareita kyytiin, Eveliina kertoo.
Kylminä telttaöinä ei aina ollut tietoa seuraavasta ateriasta, kyydistä tai yöpaikasta. Lisäksi erämaassa liikkui karhuja sekä lämpötila laski miinukselle.
– Meillä oli hätärahasto sitä varten, jos jotain käy. Ideana oli kuitenkin matkustaa ilman rahaa niin kauan kuin mahdollista.
Reissukaveri oli Eveliinan matkassa kolme kuukautta, mutta sen jälkeen Eveliina jäi matkustamaan omilleen kohti etelää.
Pelkoa ei saa näyttää
Eveliinan kokemukset liftaamisesta ovat ennen kaikkea hyviä.
Vastaan tuli mitä erilaisempia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Hän käytti sohvasurffaussovellusta, jonka avulla yöpaikkoja löytyi helposti.
Aina liftauskyydit eivät olleet miellyttäviä.
– Pelottavin tilanne tuli vastaan Meksikossa, kun sain bussilta kyydin Veracruzin osavaltiossa isäntäni luokse. Oli jo pimeää ja puhelimessani oli ehkä kaksi prosenttia akkua, Eveliina kertoo.
Bussikuski oli pyytänyt Eveliinaa tulemaan lähemmäksi, ja sitten kyseenalaistanut Eveliinan tavan matkustaa.
– Hän käytännössä syytti minua siitä, että makaan yöpaikan tarjoajien kanssa vastineeksi. Lisäksi hän sanoi, että ei ole menossa suuntaan, johon hän matkan alussa kertoi ajavansa.
Kuskin puheet muuttuivat yhä painostavimmiksi. Hän sanoi Eveliinan joutuvat "suden suuhun" ja väitti nuoren naisen tulevan ennemmin tai myöhemmin ryöstetyksi, raiskatuksi ja sitten tapetuksi.
– Pääsin pois bussin kyydistä, mutta epämiellyttävä tunne jatkui muutaman päivän ajan. Kaupungissa näkyi pelko ja väkivallan uhka, Eveliina muistelee.
Henkinen matka omiin ajatuksiin
Reppureissaaminen 18:ssa maassa vaatii energiaa ja avoimuutta, varsinkin ilman rahaa. Pahimmillaan aterioita jäi väliin ja matkustamista väritti epätietoisuus, mutta Eveliina ei vaihtaisi kokemusta mihinkään. Ruuan ja yöpaikan eteen tuli tehtyä mitä kummallisimpia asioita.
– Koulutin koiraa, poimin tupakantumppeja maasta, haravoin merilevää rannalta, pidin acrojooga-työpajaa erityislapsille, hioin ja maalasin venettä, pilkoin monta kiloa tomaatteja, tarjoilin, valokuvasin sekä autoin lapsia läksyissä, Eveliina luettelee.
Hän tuskin lähtisi samanlaiselle reissulle enää uudestaan. Matka oli henkisesti väsyttävä, vaikka siihen mahtuikin lukuisia onnen hetkiä.
– Reissu näyttää siltä, miltä sisäinen maailmasikin. Jos jumiutuu negatiivisten ajatuskierteiden vangiksi, myös fyysiseen todellisuuteen tulee kuoppia. Reissussa olet yksin omien ajatustesi kanssa ja jos helposti pelottaa, voi olla vaikea olla.
Eveliina kertoo uponneensa "reissu-flowhun", jonka avulla yksi asia johti toiseen. Kaikki mitä hän tarvitsi – oli kyse sitten majapaikasta, ruuasta tai majoituksesta – tuli lopulta hänen luokseen. Niin kuin rakkauskin.
– Tapasin mieheni Chilessä acrojoogan parissa. Nyt asumme yhdessä Oulussa lapsemme kanssa, Eveliina kertoo hymyillen.
Eveliina on kirjoittamassa matkasta kirjaa, joka ilmestyy muutaman vuoden sisällä.