Sonja, 37, yritettiin raiskata – varoittaa nyt muita yksin matkustavia naisia: "Minuun otti yhteyttä perhe, jonka tyttö oli raiskattu ja tapettu saarella" | MTV Uutiset
Sonja, 37, yritettiin raiskata – varoittaa nyt muita yksin matkustavia naisia: "Minuun otti yhteyttä perhe, jonka tyttö oli raiskattu ja tapettu saarella"
Sonja tajusi vasta jälkikäteen, kuinka huonosti tilanteessa olisi voinut pahimmillaan käydä.Sonjan matkablogi
Julkaistu 28.12.2019 08:03
Meri Remes
meri.remes@mtv.fi
Sonja Riihikangas yritettiin raiskata viime keväänä, kun hän oli vaeltamassa viidakossa. Täpärästi tilanteesta pelastunut Sonja puhuu aiheesta avoimesti, sillä hän haluaa purkaa seksuaalisen väkivallan ja häirinnän kohteeksi joutuneiden uhrien taakkaa.
Shining Journey -blogia kirjoittava Sonja Riihikangas, 37, kertoo MTV Uutisille muistavansa viimekeväisen tilanteen tarkasti. Hän oli keskellä pahinta painajaistaan.
Päivän tapahtumien kontrasti oli suuri: Sonja oli ollut keskipäivällä vaeltamassa kuvankauniissa viidakossa ja snorklannut rauhallisella rannalla, mutta joutui paluumatkalla kahden miehen seksuaalisen väkivallan yrityksen kohteeksi.
– Olin Kolumbiassa ja Panamassa reissussa kolmisen viikkoa. Matkan loppupuolelle varasin hostellin meren ääreltä Solarten saarella Bocas del Torossa, Sonja kuvaa MTV Uutisille.
Hostellissa suositeltiin 1,5 tunnin vaellusta saaren poikki hienolle rannalle. Yleensä Sonja vaeltaa retkillään aina jonkun kanssa, esimerkiksi paikallisten tai muiden reissaajien kanssa, joihin on tutustunut matkallaan. Hostellissa oli kuitenkin lähinnä pariskuntia, joten Sonja päätti sillä kertaa vaeltaa yksin.
Sonja Kolumbiassa.Sonjan kotialbumi
– Varmistin hostellin henkilökunnalta reitin turvallisuuden. Hostellista vakuutettiin, että voin mennä retkelle itseksenikin, ja he lainasivat minulle kumisaappaat kosteaa maastoa varten, Sonja kertoo.
Sonja vaelsi suositeltua reittiä saaren poikki. Reitillä hän näki trooppisia eläimiä, kuten kirkkaansinisiä perhosia ja punaisia sammakoita. Hän löysi rannan ja nautti snorklauksesta ja upeista panamalaisista maisemista.
Hän ei nähnyt reitillä tai rannalla ketään toista aikuista, mutta leikki paikallisten lasten kanssa rannan tuntumassa. Päivä oli kaunis, mutta reissuväsymys painoi Sonjaa.
Paluumatkalla vaistot varoittivat vaarasta
Kun Sonja palasi takaisin ja kulki reittiä ylämäkeen, hän näki kolme miestä kaatamassa puita polun viereltä. Sitä ennen hän oli kuullut jo moottorisahan ääntä, mitä Sonja oli pitänyt kummallisena.
Yksi miehistä, oikeastaan teinipoika, istui kannon päällä. Sonjan vaisto sanoi, että hänen ei pidä mennä miesten ohi.
– Käännyin takaisin ja yritin etsiä vaihtoehtoista reittiä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Olisin voinut eksyä viidakkoon, jos olisin lähtenyt etsimään omaa reittiäni, Sonja pohtii.
Niinpä hän meni takaisin alkuperäiselle reitilleen. Aikuiset, noin kolmekymppiset miehet huusivat, oliko Sonja yksin. Sonja vastasi, että ei ole, vaan että kaveri tulee perästä.
– Kävelin miesten ohi ja olin jo pidemmällä, kun yhtäkkiä eteeni hyppäsivät pusikosta ne kaksi aikuista miestä. Teinipoika oli jäänyt johonkin. Toinen miehistä tuli eteeni ja toinen taakseni. Tajusin hetkessä, mitä oli tapahtumassa. Olin keskellä painajaista.
Toinen miehistä alkoi pidellä Sonjaa paikoillaan ja toinen kiskoa Sonjan vaatteita pois. Sonjalla oli kevyet vaatteet ja alla bikinit. Puhelimen hän oli jättänyt hostellille.
– Silloin valtava adrenaliiniryöppy valtasi minut. Pohjalainen sisuni nosti varmaankin päätään. Aloin huutaa niin lujaa kuin pystyin ja taistella vastaan.
Sonja huomasi miesten silmistä pienen epäröinnin. Sonja tajusi sen olevan hänen hetkensä, ja silloin hän riuhtaisi itsensä miesten otteesta ja alkoi juosta pakoon henkensä edestä.
– Juoksin niin lujaa kuin pääsin ja huusin apua samalla. Katsoin aina välillä taakseni. Juoksin hostellille asti, ja kun siellä eteeni tuli eräs nainen, lyyhistyin hänen jalkojensa juureen ja aloin itkeä, Sonja kuvaa.
Kuva: Sonjan matkablogi.Sonjan kotialbumi
Sokkitila purkautui hostellin asukkaiden tuen avulla
Siinä, ollessaan naisen jalkojen juuressa hostellin edustalla, Sonja vasta tajusi olevansa sokissa. Nainen kysyi, mikä Sonjalla on hätänä.
– Kerroin, että minut yritettiin raiskata. Muutkin hostellin asukkaat tulivat siihen, ja kerroin heille tapahtuneesta. Paikalle soitettiin poliisit, jotka tulivat melko pian veneillä etsimään raiskaajia.
Sonja kertoi heti avoimesti tapahtumista muille ihmisille. Kaikki kuuntelivat empaattisesti ja tukivat Sonjaa täysin.
– Eräs hostellin nainen jopa sanoi, että voin tulla hänen viereensä seuraavaksi yöksi nukkumaan, ettei minun tarvitse nukkua yksin. Hänen miehensä olisi voinut kuulemma nukkua muualla, Sonja kuvaa.
Muiden ihmisten tuella oli Sonjalle suuri merkitys.
– Minulle ei jäänyt tilanteesta traumaa, koska minua kuunneltiin ja sain heti tukea ja turvaa muilta ihmisiltä.
Somepäivitys levisi Google-kääntäjän kautta paikallisille
Sonja laati lisäksi julkaisun Facebookiin tilanteesta, sillä hän halusi varoittaa muita ja kertoa muustakin kuin vain positiivista asioista matkoillaan.
– Päivitys alkoi levitä myös paikallisesti, sillä paikalliset ystäväni käänsivät sen Google-kääntäjän avulla suomen kielestä omalle kielelleen, Sonja kuvaa.
Somepäivityksestä seurasi konkreettisia muutoksia: kyseinen reitti suljettiin, ja sinne alettiin järjestää vain opastettuja ryhmäkierroksia. Lisäksi selvisi, että raiskausta yrittäneet miehet olivat olleet luvattomissa puunkaatopuuhissa ja tulleet veneellä saarelle jostain muualta. Heitä ei saatu kiinni.
– Minuun otti myös yhteyttä eräs perhe, jonka parikymppinen tyttö oli raiskattu ja tapettu saarella. Heille tarinallani oli suuri merkitys, ja he kiittivät avoimuuttani. Perhe ei ole koskaan päässyt tapahtumasta yli, Sonja kertoo.
Tytön tarina sai Sonjankin pohtimaan, mitä tilanteessa olisi voinut käydä.
– Jos ne miehet olisivat raiskanneet minut, mitä he olisivat minulle sen jälkeen tehneet? Heillä olisi ollut niin sanotusti ongelma: olisin kertonut raiskauksesta poliisille, joten minusta olisi pitänyt siksi hankkiutua raiskauksen jälkeen eroon.
Viidakossa kukaan ei olisi voinut auttaa Sonjaa, sillä ketään muita aikuisia ei lähistöllä tapahtumahetkellä ollut.
Sonjan vinkit yksin matkustaville naisille:
Ota selvää matkakohteesta ja sen kulttuurista.
Pukeudu paikallisen kulttuurin pukeutumisnormin mukaan.
Tutustu paikallisiin: heiltä saa hyviä neuvoja.
Baarit eivät välttämättä ole hyvä valinta. Itse matkustan aina selvin päin.
Osa Sonjan seuraajista syytti häntä tapahtuneesta
Sonja sanoo, että kaikki hänen kirjoituksiaan seuraavat eivät suhtautuneet Sonjan avoimuuteen yhtä hyvin kuin paikalliset asukkaat.
– Sain viestejä, joissa sanottiin, että tapahtuma on omaa syytäni. Ihmiset kysyivät, että pitikö sinne yksin lähteä? Ja että tuollainen oli arvattavissa.
Sonjan mielestä sellainen suhtautuminen on outoa. Naisia ei raiskata esimerkiksi pukeutumisen takia eikä seksuaaliväkivalta ole naisen syy.
Sonja on kokenut matkustaja. Hän sai lisäksi vaellusreitistä suosituksen hostellista, joten tapahtuma ei ollut odotettavissa.
Kuva: Sonjan matkablogi.Sonjan kotialbumi
– Aina myös kysytään, miten seksuaalista väkivaltaa kokeneita ihmisiä tulisi kohdata. Mielestäni niin, että annetaan ihmisen puhua. Kun olet läsnä ja kuuntelet, se riittää. Se on kaikkein kurjinta, jos joku sanoo, ettei näistä saa puhua ääneen.
Kaikialla nainen ei voi matkustaa yksin
Jonkinlaista varovaisuutta Sonja sanoo tapahtuman opettaneen.
– Nykyään en enää mene vaellukselle yksin. Loukkaantumisriski on esimerkiksi aina olemassa: mitä jos satuttaisi itsensä vaelluksella, eikä kukaan voisi auttaa?
Sonja sanoo myös, että on ikävä tosiasia, ettei nainen voi kaikissa paikoissa matkustaa turvallisesti yksin.
– Rakastan luontokohteita, kuten viidakkoja, rantoja ja korkeita paikkoja. Niihin ei kuitenkaan ole kaikissa maissa turvallista mennä naisena yksin. Unelmani silti olisi, että naiset saisivat matkustaa itsekseenkin rauhassa ja turvallisesti.
– Kokemus ei kuitenkaan vähennä matkakuumettani. Matkustan kuten ennenkin, vaikka joillakin tuollainen kokemus olisi saattanut johtaa siihen, ettei matkusta enää ollenkaan, Sonja pohtii.
Ikävä muisto tapahtumasta jää elämään, vaikka Sonja ei saanutkaan siitä pelkoa tai traumaa. Nykyisin, kun Sonja kohtaa hämärällä kadulla kaksi miestä, hän tuntee vaistojensa terävöityvän ja niin sanotusti karvojensa nousevan pystyyn.
Sonja vaihtaa silloin kadun toiselle puolelle, sillä eteen tuleva satunnainen mieskaksikko muistuttaa viidakkoreitin painajaismaisesta tilanteesta.
Sonjan matkoista voit lukea lisää hänen blogistaan.
