Kirja-arvio: Onko Trump Reaganin klooni?

Nyt kun Donald Trump on Yhdysvaltain presidentti, on mielenkiintoista verrata häntä republikaanipresidentti Ronald Reaganiin. Svenska Dagdladetin entinen Washingtonin-kirjeenvaihtaja on kirjoittanut kirjan Reaganista ja suomeksi se käännettiin viime syksynä.

Henriksson on lukenut kymmeniä Reagan-kirjoja ja koonnut niistä näkemyksellisen elämäkerran. Lisämausteen tuovat hänen tekemänsä haastattelut, joissa eri tahot muistelevat Reagania.

Koska ruotsalainen alkuperäisversio on tehty vuonna 2015, kirjan kirjoittaja ei tietenkään ole voinut verrata Reagania Trumpiin. Mutta lukija toki voi vertailla ja ainakin tämän kirjan pohjalta miehistö löytyy ainakin muutamia yhtäläisyyksiä.

Taru ja todellisuus sekoittuivat puheissa

Reagan sekoitti joskus tarun ja todellisuuden mutta kirjasta ei täysin selviä, tapahtuiko näin tahallaan vai vahingossa. Entisenä näyttelijänä Reaganille oli tärkeää, että tarinat joita hän kertoi, olivat sujuvia ja kansaanmeneviä. Niinpä faktojen ei aina tarvinnut häiritä hyvää tarinaa.

Reagan oli esimerkiksi sodan aikana Hollywoodissa armeijan palveluksessa ja hän pääsi näkemään sotilaiden kuvaamia videoita vapautetuilta keskitysleireiltä. Toisinaan hän puhui ikään kuin olisi itse ollut paikalla keskitysleireillä vaikka hän ei sodan aikana ollut Yhdysvaltojen ulkopuolella. Vastaavasti virkaanastujaispuheessaan hän antoi ymmärtää puhuvansa Arlingtonin (Washingtonin) hautausmaalle haudatusta sotilaasta, jota ei itse asiassa sinne ollut haudattu. Elämänkerturi Lou Cannonin mukaan Reaganin kertoma ylevä sotilastarina oli yksinkertaisesti liian hyvä pilattavaksi tosiasioilla.

Trumpin tavoin myös Reagan vetosi vaalikampanjansa aikana niihin, joita elämä ei ollut kohdellut parhaalla mahdollisella tavalla ja sai näiden kannatuksen. Kirjassa kerrotaan anekdoottina, että Reagan oli niin hyväsydäminen ihminen, että hän olisi antanut vaikka paitansa katuojasta löytämälleen ihmiselle mutta olisi epäröimättä mennyt tämän jälkeen allekirjoittamaan lakeja, joiden avulla tuolta syrjäytyneen perheeltä olisi viety avustuksia ja tukia.

Elämäkerta käy kronologisesti läpi Reaganin elämää. Lähtökohdat köyhässä perheessä pikkupaikkakunnalla, pääsy puolivahingossa Hollywoodiin, aika näyttelijöiden ammattiyhdistysaktiivina. Ay-johtajana Reagania muovaa Yhdysvaltain kommunistivainot – hän ei ollut ilmiantaja vaan valtiovallan kannalta niin sanottu ystävällismielinen todistaja.

Puhe- ja näyttelijätaidoilla oli suuri merkitys

Etenkin ay-aktiivina Reagan oppi neuvotelutaidon. Hollywood-näyttelijänä hän puolestaan tiedosti tarinoiden, puhetaidon ja ulkonäön merkityksen. Näistä kaikista oli hyötyä myöhemmin poliittisella uralla. Se ei näyttänyt vaikuttavan Reaganin uraan, että häntä ei pidetty intellektuellina eikä hänen tietämyksensä historiasta ja maantieteestäkään ollut kovin kummoinen.

Reagan oli aluksi demokraatti mutta muuttui sitten republikaaniksi. Hänelle erityisesti verotus oli merkittävä poliittinen kysymys, koska marginaalivero Yhdysvalloissa ainakin Reaganin retoriikassa nousi lähelle sataa prosenttia. Hän oli myös voimakas valtiokriitikko (kuten Yhdysvaltain republikaaneilla on tapana olla).

Poliittinen ura tipahti eräällä tavalla syliin, kun hänen haluttiin asettuvan Kalifornian kuvernööriehdokkaaksi. Vastaavasti hän pyrki presidentiksi, kun maan talous oli kuralla ja istuvaa presidenttiä Jimmy Carteria pidettiin heikkona. Vaaleissa yhtä merkittävää äänestäjäryhmää kutsuttiin Reagan-demokraateiksi. Heitä kuvailtiin pettyneiksi valkoisiksi työväenluokan edustajiksi, jotka eivät pitäneet nyky-demokraattien tavasta veljeillä feministien, köyhien ja vähemmistöjen kanssa. Kuulostaa hyvin trumpimaiselta.

Monet vaalilupaukset eivät toteutuneet

Kaksi-kolmasosaa kirjasta käsittelee Reaganin presidenttikautta. Historiaa tunteville kirja ei varsinaisesti anna mitään uutta mutta se kuvaa kuitenkin hyvällä tavalla erilaisia Reaganin kauden ristiriitaisuuksia. Monet Reaganin varsin radikaalit uudistuslupaukset vesittyivät – mitenkähän käy Trumpille?

Esimerkiksi massiiviset ja vaalikampanjassa luvatut veronalennukset kyllä toteutettiin mutta pian Reagan joutui hyväksymään myös massiivisia veronkorotuksia, kun rahat loppuivat. Reagan oli myös Trumpin tavoin protektionisti ja Reaganin hallinto määräsi sakkotullit ulkomaiselle (japanilaiselle) elektroniikalle ja tuontikiintiöt ulkomaisille autoille. Nämä toimet haittasivat kirjan mukaan kansainvälisiä neuvotteluja vuosikymmeniä.

Reaganilla roolia Neuvostoliiton romahduksessa on käsitelty maan romahduksesta lähtien. Kirja toistaa aikalaishistoriaa ja myöhemmin selvityksiä ja sanoo, että Reaganin politiikalla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton tuhossa. Keskeisiä presidenttikauden hankkeita olivat puolustusmenojen kasvattaminen ja Tähtien sota -hankkeen edistäminen. Neuvostliitolla eivät rahat riittäneet kilpavarusteluun (tosin öljyn hinnan laskulla oli myös merkittävä vaikutus romahdukseen mutta sitä ei kirjassa käsitellä).

Yhdessä asiassa Reagan ja Trump ovat hyvin erilaisia. Reagan oli aina hyvin kohtelias eikä halunnut loukata ketään. Samaa ei Trumpista voi sanoa. Reaganin kuvataan pärjänneen myös median kanssa varsin hyvin vaikka pitikin toimittajia toivottomina liberaaleina (vasemmistolaisina). Reaganin valtti tiukoissakin haastatteluissa oli hänen "kyky nauraa itselleen" – kyky, joka näyttää tyystin puuttuvan Trumpilta. Myös Reaganin laaja vitsivarasto takasi sen, että erilaisissa julkisissa tilaisuuksista hänestä jäi usein positiivinen vaikutelma.

Pertti Nyberg