Olympiavoittajan rankka matka kultaan: "Makasin viikon sairaalassa, enkä pystynyt syömään mitään"

Zidek oli itse yllättynyt voitostaan Torinon olympialaisten 12,5 kilometrin yhteislähdön matkalla. 

– Se tuli yllättäen, tavoitteeni oli voittaa, mutta en oikein uskonut mahdollisuuksiini, Zidek sanoo.

– Lähdin nöyränä kilpailuun. Tiesin, että kisasta tulee kova, ja että sen aikana voi tapahtua paljon. Se oli minun tapani sietää painetta, Zidek jatkoi.

Ruotsalaistähti rasitti kehonsa äärimmilleen valmistautumisessa olympialaisiin. Maajoukkueen päävalmentaja Wolfgang Pichler ei jättänyt mitään puolitiehen. 

– Syksy tuli, ja kaikki meni odotetusti kahden leirin välillä. Sain kuitenkin mystisiä vatsakramppeja kahden harjoitussuorituksen välissä, Zidek kertoo.

Kivut veivät lopulta Zidekin sairaalaan. Hänen määrätietoisuutensa ja kova harjoittelunsa saivat kehon sanomaan loppujen lopuksi ei. 

– Lääkärit tekivät useita tutkimuksia, mutta eivät löytäneet mitään vikaa. Makasin viikon sairaalassa, enkä pystynyt syömään mitään. Laihduin merkittävästi, ja kasvonpiirteeni muuttuivat. Näytin pieneltä linnunpoikaselta, Zidek kertoo. 

Ruotsalaisen energiatasojen palautuminen vei useita viikkoja.

– Siinä meni enemmänkin aikaa, jouduin keskeyttämään useita suorituksia kesken, koska keho ei enää jaksanut. Se oli yhtä taistelua, Zidek kertoo.

Olympiakisojen avausmatkalla Zidek ampui todella huonosti, ja asiantuntijat alkoivat puhumaan, että hänen hermonsa eivät kestäisivät. Ruotsalainen kuitenkin hiljensi kriitikot ottamalla hopeaa sprintissä. Tämän jälkeen hän epäonnistui todella takaa-ajossa, eikä mahtunut edes 10 parhaan joukkoon.

Kisojen 12,5 kilometrin yhteislähdöstä tuli loppujen lopuksi ruotsalaiselle ikimuistoinen.

– Sain ampumiseen takaisin sen hyvän olon tunteen, joka minulla oli ollut aikaisemmin. Olin hermostunut kisan alla, mutta tunsin, että minulla olisi hyvä mahdollisuus. Olin ampunut kertaalleen ohi, ja kiersin sakkorinkiä, kun kuulin, että Saksan Kati Wilhelm oli ampumapaikalla. Olin varma, että hän ehtisi radalle takaisin ennen minua, Zidek sanoo.

Toisin kuitenkin kävi, ja Zidek otti uransa ainoan olympiakullan.

– Olin niin väsynyt tullessani stadionille. Ainoa ajatukseni oli, että pysyisin vain pystyssä. Jos olisin kaatunut, en olisi enää jaksanut nousta. Olin niin väsynyt. Se oli fantastinen tunne voittaa. Olympiakulta on jotain ekstraa, Zidek päättää.

Zidek päätti uransa vuonna 2011 motivaation puutteeseen.