Olitko jo lapsena turvaton? Mustasukkainen käytös voikin johtua lapsuuden kokemuksista

Mustasukkaisuus on tunne, joka saattaa pahimmillaan jäytää sisimmissämme niin vahvasti, että koko kroppa reagoi siihen – se on pelkoa, että minut hylätään. Olo voi olla vihainen, jopa epätoivoinen, pelokas ja arka. Mutta miksi ihmeessä koemme tuollaista tunnetta?

Jos todella haluamme tietää, mitä mustasukkaisuus on ja mistä se syntyy, joudumme peruuttamaan taaksepäin oikein kunnolla. Nimittäin mustasukkaisuuden kokemuksen syyt ja seuraukset saattavat kummuta jo lapsuudesta saakka. Se, millaiset eväät sait elämään, vaikuttaa kaikkeen.

Mustasukkaisuutta – jo vauvasta saakka?

Mustasukkaisuuden tunteita joutuu kokemaan sekä opettelemaan jo lapsesta saakka.

Shutterstock

– Lapsi tarvitsee suhteen, jossa hän tulee nähdyksi omana itsenään, hänestä iloitaan ja häntä rakastetaan niin, että yhteys omaan ydinitseen mahdollistuu.

Kolme ensimmäistä elinvuotta ovat minuuden rakentumisen aikaa, jolloin hoivan jatkuvuus ja ennakoitavuus ovat lapselle ensiarvoisen merkittäviä. Onkin äärimmäisen tärkeää, että lapsi tuntee olonsa myös hyväksytyksi omana itsenään.

– Vanhemman auttaessa lasta selviytymään pettymyksentunteiden kanssa, lapsen todellinen itse ja itseluottamuksensa voivat rakentua. Vanhemman kyetessä rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan, tarvittava turvallinen kiintymyssuhde muodostaa perustan lapsen kaikille tuleville suhteille, Tuhkasaari kuvailee.

Lapsen pitääkin saada myös käyttää mielikuvitustaan, leikkiä ja pyrkiä luovaan ilmaisuun – ne ovat kehityksen kannalta merkittäviä.

Tuhkasaari myös muistuttaa, että lapsi sisäistää ja samastuu hoivaajansa tapaan käsitellä niin lapsen ruumiillisia kuin tunnetasonkin ilmaisuja – esimerkiksi lapsi näkee, miten vanhempi reagoi, kun hän riehuu tai itkee. Äidin ja isän rooli on silläkin tapaa erityisen merkittävä.

Tyrmistyttävää: "Minä en olekaan se ainoa!"

Kehityspsykologian näkökulmasta mustasukkaisuuden juuret ovat jo noin puolivuotiaan vauvaiän kokemuksessa. Silloin lapsi tajuaa, ettei äiti olekaan hänen yksinoikeutetussa omistuksessaan. Mitä, äidillä on myös muita suhteita! Näitä suhteita ovat esimerkiksi isään ja mahdollisesti muihin sisaruksiin.

– Kokemus on lapselle tyrmistyttävä, mutta välttämätön. Mutta se, miten lapsi tulee tässä vaiheessa kannatelluksi ja hoivatuksi, voi määrittää omaa itsekokemustaan, Tuhkasaari kertoo.

Voiko isän tai äidin syliin palata? Onhan äiti tai isä edelleen luotettava? Näitä tunteita lapsi puntaroi jo ensimmäisten elinvuosiensa aikana, kun hän alkaa harjoitella irtiottoa.

Lapsi tarvitseekin riittävästi tilaa omille, ulkopuolisuuden herättämille pettymyksen ja pienuuden kokemuksille.

– Näin hänelle tulee psyykkisesti mahdollisuus sietää ulkopuolisuutta ja omaa riippuvuutta, avuttomuutta, pettymystä ja ylipäätään ristiriitaisia tunteita.

Noin 1 ½–2-vuotias tekee irtiottoa ensisijaisista kiintymyshahmoistaan (äidistä, isästä) ja hän harjoittelee itse selviytymistä sen varassa, että voi palata äidin tai isän syliin.  

7kk – 2 – 3-vuotiaalle lapselle erokokemukset vanhemmasta vaikeuttavat lapsen kasvua ja kehitystä, itsekokemuksen jatkuvuutta ja itseluottamusta.  
3–6-vuotiaan kokemusta leimaavat intohimoiset rakkauden ja vihan tunteet sekä niihin liittyvä pelko, syyllisyys ja mustasukkaisuus.

Lapsi tulee yhä itsenäisemmäksi vanhemmista ja hän alkaa ottaa etäisyyttä ilman syyllisyyttä tai pelkoa omasta selviytymisestä.

– Onnellinen on lapsi, joka voi vanhempiensa riittävän onnellisessa ja seksuaalisesti tyydyttävässä suhteessa käsitellä omia kokemuksiaan. Mustasukkaisuus ja kateus vanhempien välistä suhdetta kohtaan ajavat lapsen yrittämään saamaan erityistä paikkaa perheessä. Jos lapsi siinä onnistuu, hän kokee syvää pettymystä ja turvattomuutta, Tuhkasaari kertoo.

– Jos perhe ja vanhemmuus eivät suojaa lasta riittävästi, ja kun lapsen omat mielen rakenteet eivät vielä kanna, lapsi joutuu kokemaan sellaista traumaattista, mitä hänen mielensä ei kykene käsittelemään. Seurauksena voi olla häpeää ja itsekokemuksen lohkoutumista, Tuhkasaari kuvaa.

Olitko sisaruksesta kateellinen?

Ensimmäinen mustasukkaisuuden kannalta merkittävää kehityksellisesti on edellä todettu puolen vuoden ikä ja se, mitä sen seurauksena on tapahtunut. Miten ensimmäiset puolitoista vuotta ovat rakentaneet ihmisen perusluottamusta?

Toinen merkittävä kohta kehityksessä on Tuhkasaaren mukaan se, kun perheeseen syntyy nuorempi sisarus. Millainen onkaan vanhemman lapsen kokemus? Miten suhde äitiin jatkuu, saako isältä apua tunnetilojen käsittelyyn?

– Vai joutuuko lapsi tukahduttamaan mahdolliset, tilanteeseen kuuluvat terveet eriarvoisuuden-, ulkopuolisuuden- ja mustasukkaisuudentunteensa, jonka seurauksena ne vaikuttavat tulevaan eriytymis-, yksilöitymis- ja itsenäistymiskehitykseensä, kokemukseen itsestä sekä omasta sukupuolesta? Tuhkasaari listaa.

Kolmas mustasukkaisuuden kannalta keskeinen kehitysvaihe on noin 4–6-vuotiaan lapsen kokemus omasta paikasta suhteessa äitiin, isään ja heidän väliseen suhteeseen.

Kyse on ikään kuin "kolmiodraamasta".

– Tähän kaikkeen lapsella liittyy paljon tunteita, mustasukkaisuutta, kateutta, kilpailua, oman paikan menettämistä, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja toki tilanteisiin liittyviä hyviäkin tunteita.

– Sillä, miten näiden kolmioiden läpi ihminen on tullut, sillä on vaikutusta kokemukseen omasta itsestä ja omasta sukupuolesta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

– Esimerkiksi se, että parisuhteessa yrittää velkoa tiedostamattomasti puolisolta sitä, mitä on jäänyt kasvuhistoriassa paitsi tai, mitä ei ole voinut suhteessa vanhempiinsa käsitellä, Tuhkasaari kuvaa.

– Ihmisen kokemuksessa kaikki aiemmin koettu säilyy ikuisena mielen varastona, josta kokemukset voivat avautua ”tässä ja nyt” -hetkeen jonkin ärsykkeen laukaisemana.

Mustasukkaisuus kuuluu kuitenkin ihmisen terveisiin, kehityksellisiin tunteisiin.

– Parhaimmillaan se suojaa yksilön kiintymyssuhdetta, omien puolien pitoa ja omia oikeuksia.

Oletko elämäsi tähti?

Myös Väestöliiton psykologi-pariterapeutti Keijo Markova allekirjoittaa lapsuuden merkityksen siihen, miten koemme mustasukkaisuuden tunteita aikuisena.

– Kyllä, kuten meidän koko historiamme ratkaisee sen, kuinka turvallinen olo meillä on itsemme kanssa, onko olo on hyvä ja rakastettu, Markova toteaa.

– Se, olenko isän ja äidin tähti, on se kysymys mitä lapsi joutuu lapsuudesta aikuisuuteen asti pohtimaan. Siihen liittyvät oma arvo, käsitys itsestään ja siitä, minkälainen tämä maailma on, voiko keneenkään luottaa?

Markova muistuttaa, että lapsenakin on jo äärimmäisen tärkeää tuntea olevansa arvokas ja rakastettu, jotta samankaltaisia tuntemuksia voisi kokea myös aikuisena.

– Jos meillä on takanamme hyviä kokemuksia ja koemme, että avunhuutoihimme vastataan, silloin meillä on naiivi luottamus, että hei, maailma on mukava paikka. Voin luottaa ihmisiin, voin luottaa omaan kumppaniin. Joku tässä maailmassa on luottamuksen arvoinen.

Siksi meillä onkin suuria eroja siinä, miten koemme maailman – ja esimerkiksi mustasukkaisuuden.

– Parhaimmillaan lapsen kokemus koko historian kautta on täynnä hyviä kokemuksia, jolloin tulee tunne siitä, että olen rakastettu ja arvostettu. Ja tämä tunne rakentuu toisen katseen kautta, toisen tekemisien kautta, Markova muistuttaa.

– Toinen vaihtoehto on, että pahimmillaan ihmiselle jää tunne, että minut hylätään arvottomana – jäänkö yksin? Jos oma arvostus puuttuu, mitä ihminen saa peilaamisen kautta, se voi olla loppuelämän kysymys – tavallaan joka ikisessä tilanteessa joutuu kysymään, miten hyvä minä olen.