Kun vanhempi yrittää vaikuttaa ruokapöydässä kiukuttelevan lapsensa käyttäytymiseen muistuttamalla, kuinka paljon hän joutuu tekemään töitä tarjotakseen lapselleen ruokaa, puhutaan syyllistävästä kasvatuksesta. Syyllistävässä kasvatuksessa lapsen tunteisiin pyritään vaikuttamaan erilaisin keinoin.

Tavasta kannattaa pyrkiä eroon, sillä lapsen varhaisvuosina saamilla kokemuksilla on pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen kehitykseen. Hämeenlinnan perheneuvolan johtavan psykologin Sirpa Seppäsen mukaan pohja kiintymissuhteille ja lapsen itsetunnolle luodaan jo hyvin nuorena, ja se on melko pysyvä aikuisuuteen saakka. Varhaislapsuudessa luotu vahva pohja auttaa lasta selviytymään myös myöhemmällä iällä eteen tulevista vastoinkäymisistä.

Edellä mainitussa esimerkissä vanhempien tulisi ruokapöydässä kieltää lasta suoraan kiukuttelemasta, eikä pyrkiä vaikuttamaan käytökseen tunteiden kautta. Seppäsen mukaan vanhempien tulisi asettaa lapselle selkeät rajat, tuottaa pettymyksiä ja auttaa pääsemään niistä yli.

– Pahan mielen aiheuttaminen lapselle voi tuntua vanhemmista ikävältä, mutta se on väistämätöntä, koska lapselle on turvatonta saada aina kaikki, mitä hän haluaa. Taapero ei vielä ymmärrä, mistä on kyse, jos häntä vaaditaan pyytämään anteeksi, Seppänen toteaa.

Paluu omaan lapsuuteen kannattaa

Syyllistävä kasvatus kumpuaa usein vanhemman omasta lapsuudesta. Jos vanhempi ei ole omassa lapsuudessaan saanut riittävää vuorovaikutusta omilta vanhemmiltaan, hänen voi olla vaikea toimia oman lapsensa kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Jotkut lapsen kokemukset voivat aiheuttaa vanhemmissa voimakkaita, jopa pelottavia tunteita, jotka estävät heitä vastaanottamasta lapsen hätää.

– Jos vanhempi ei ole omassa lapsuudessaan saanut lohtua ja tullut tunteineen kuulluksi ja nähdyksi, hänen voi olla vaikea toimia niin oman lapsen kanssa.

– Omien tunteiden voimakkuus ja kykenemättömyys auttaa tai lohduttaa lasta herättää vanhemmassa useimmiten aggressiivisuutta. Jos vanhempi ei pysty muistamaan lapsuudessa tapahtunutta kaltoinkohtelua, hän ei tavoita lapsen kokemusta, Seppänen toteaa.

Seppäsen mukaan vanhemman oma häpeätietoisuus on yhteydessä siihen, kuinka herkästi hän nöyryyttää lasta. Perheissä saattaakin syntyä sanattomia sääntöjä siitä, miten ja mitä tunteita saa näyttää. Joidenkin tunteiden näyttäminen saattaa olla jopa vaarallista, koska vanhemman reaktio saattaa olla rangaistus, pilkanteko tai piittaamattomuus.

– Iva ja mitätöinti ovat hyvin tuhoisia lapselle. Hyvin pienikin lapsi tuntee häpeää, jos äiti kääntyy hänestä poispäin eikä vastaa lapsen viesteihin tai osoittaa hyljeksintää. Häpeä on kokonaisvaltaista ja kohdistuu koko olemukseen, lapsi kokee olevansa huono ja vääränlainen, Seppänen kertoo.

Syyllistävän kasvatuksen negatiivisista puolista puhuu myös vuonna 2013 Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus, jonka mukaan syyllistävä kasvatus voi aiheuttaa lapselle niin ahdistusta, väsymystä kuin oppimisvaikeuksiakin.

Nuoret vanhemmat tarvitsevat tukea

Vanhemmaksi tuleminen on aina suuri elämänmuutos, ja joskus syyllistävä kasvatus voi kummuta vanhemmuuden mukanaan tuomasta suuresta identiteetin mullistuksesta. Seppäsen mukaan tuoreen vanhemman aivoissa tapahtuu samanlaista uudelleen rakentumista kuin vauvalla. Apu ja tuki ovatkin ensiarvoisen tärkeitä tuoreille vanhemmille. 

– Lapsen riippuvuus, turvallisuuden ja pysyvyyden tarve voi tulla vanhemmalle yllätyksenä. Nyky-yhteiskunnassa luonnolliset turvaverkot ovat harvassa, siksi niitä on aktiivisesti luotava.

Seppäsen mukaan vanhempien ja lasten sosiaaliset suhteet ja verkostot ovat jopa yksi tärkeimmistä lapsen hyvinvoinnin taustalla olevista tekijöistä. Hän muistuttaa, että tuoreet vanhemmat tarvitsevat kannattelua voidakseen kannatella lastaan.

***