Ihmisiä kiinnostaa ajatus siitä, että onko todellisuus lainkaan sitä mitä olemme ajatelleet vai elämmekö me simulaatiossa.
Astrofyysikko Sissi Enestam tutkii mustia aukkoja. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa supermassiivisista mustista aukoista. Hän on kirjoittanut myös uuden kirjan simulaatioteoriasta, jossa maailmankaikkeutta pohditaan hyvin toisenlaisella tavalla.
Enestam tokaisee, että simulaatioteoria on fyysikkojen ja tähtitieteilijöiden, ns. ”nörttien” ajatusleikki. Ajatuksena on, että elämme tietämättä eräänlaisessa kehittyneen videopelin kaltaisessa simulaatiossa. Tähän ajatukseen perustuu muun muassa takavuosien hittielokuva Matrix.
– Olen käynyt tästä (simulaatioteoriasta) paljon mielenkiintoisia keskusteluja kaikenlaisten ihmisten kanssa ja olen huomannut, että tämä ajatus kiinnostaa paljon myös ihmisiä, jotka eivät ole alalla.
Enestam kertoo, että hänelle tuli vuosi sitten kesällä tunne, että hän haluaa kirjoittaa kirjan simulaatioteoriasta.
Ei mikään uusi ajatus
Enestam toteaa, että periaatteessa simulaatioteorian teema on ollut olemassa ihmiskunnassa jo tuhansia vuosia.
– Suurin osa meidän uskonnoistamme perustuu siihen ajatukseen, että onko maailmankaikkeus todellinen tai onko siinä kaikki, mitä on olemassa. Onko meidät kaikki luotu jollain tarkoituksella vai mistä on kyse?
Enestamin mukaan simulaatioteoria voidaan nähdä modernina versiona vanhoista uskonnoista. Hän toteaa joidenkin uskovan teoriaan sen takia, että sillä on hyvät todennäköisyydet. Hän kuvailee simulaatiomaailmaa eräänlaiseksi kehittyneeksi videopelimaailmaksi, jossa hahmoilla on tietoisuus.
Enestam nostaa simulaatioteorian todennäköisyyden havainnollistamiseksi mielenkiintoisen ajatusleikin:
– Jokin sivilisaatiohan voisi luoda vaikka miljoona tällaista tietokonepeliä, joissa elää tietoisia hahmoja.
Mikäli olisi luotu miljoona simulaatioon perustuvaa kehittynyttä pelimaailmaa niin silloin todennäköisyys sille, että elämme aidossa todellisuudessa on vain yksi miljoonasta.
Oli miten oli, simulaatioteorian pohdinta selvästi kiehtoo ihmisiä.
– Onko tämä vain uusin tapa verbalisoida tämä ajatus vai elämmekö me simulaatiossa ja sen takia me olemme epäilleet sitä koko historiamme. Riippuu keneltä kysyy.
Enestam pohtii myös sitä, että johtuuko ihmisten monimutkainen tietoisuus siitä, että me todellakin olemme simulaatiossa ja ihmisten tietoisuudella on pyritty antamaan simulaation ”pelaajalle” samanlainen kokemus, mitä mekin saamme pelatessamme videopelejä.