Deittisovellukset kutistavat ihmisen supermarketkuluttajaksi, sanoo maailmankuulua historioitsija Yuval Noah Harari

Maaailmankuulu historioitsija pitää teknologiaa parhaana keinona pehmentämään ilmastonmuutoksen seurauksia 2:09
Historioitsija pitää teknologiaa parhaana keinona pehmentämään ilmastonmuutoksen seurauksia.

Jos tai kun käytät deittailusovelluksia, olet itse asiassa kuluttaja. Deittiä hakeva on kuin supermarketissa. Hyllyltä voi kokeilla eri tuotetta, ja kun ei tykkää, kokeilee toista, kolmatta ja niin edelleen.

Ihmisen iholle tulevan ääriesimerkin kuluttamisesta antaa israelilainen maailmankuulu historioitsija ja filosofi Yuval Noah Harari.

– Tässä menee täysin pieleen käsitys ihmissuhteiden luonteesta. Emme kuluta puolisoita, poikaystäviä tai deittejä. Me ihmiset olemme tuottajia. Meidän on tuotettava ihmissuhteita, jotka ovat hankalia ja vaikeita asioita ja tehtäviä. Siksi nämä sovellukset ovat psykologisesti ja sosiaalisesti haitallisia, Harari pohtii MTV Uutisten haastattelussa.

Harari löi itsensä läpi maailmalla reilu kymmenen vuotta sitten kirjallaan Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Sen jälkeen 46-vuotiaan Jerusalemin heprealaisen yliopistot historiantutkijan teoksia on suomennettu lisää.  

Harari on kysytty esiintyjä. Hän esiintyi keskiviikkona Nordic Business Forumissa Helsingin Messukeskuksessa.

Mutta miksi?

Kutsuttiin, Harari naurahtaa.

"Jos haluaa vaikuttaa, tämä on hyvä paikka"

– On mahdollisuus puhua tuhansille päätöksentekijöille, joilla on paljon valtaa. Joten jos haluaa vaikuttaa, tämä on hyvä paikka tulla.

Liike-elämän johtajilla ja vaikuttajilla Suomessa ei yöpöydillä ole ainakaan liikaa historiaa käsitteleviä kirjoja, jos on uskominen muun muassa syntymäpäivähaastatteluissa kerrotusta eri medioissa.

– Historia antaa laajemman perspektiivin. Ihmisillä on taipumus ajatella viimeisiä kuluneita 5-10 vuotta, ja sen perusteella he vetävät johtopäätöksiä. Ei historia toimi koskaan niin. Se muuttaa kulkuaan koko ajan, Harari muistuttaa, ja jatkaa, ettei riitä myöskään vain viimeiset 200 vuotta, vaan hyvin pitkä menneisyys.

Tämä myös auttaa havaitsemaan ajassa tapahtuvat tärkeimmät ja ratkaisevimmat muutokset.  Harari nostaa esimerkiksi tekoälyn. Se on huikea uusi tekijä ihmiskunnan historiassa.

Ihmiskunnan historian ehkä mullistavin työkalu

– Meillä on käytössä ihmiskunnan historiassa ensimmäistä kertaa työkalu, joka tekee itse päätöksiä. Kymmeniätuhansia vuosia ihminen on kehittänyt työkaluja kiviveitsistä ydinkärkiin. Kaikkia niitä yhdistää se, että ne eivät kykene tekemään päätöksiä. Niinpä tulevaisuuden hallintamme on mahdollisesti luisumassa käsistämme, siksi meidän pitää olla äärimmäisen varovaisia, kuinka käyttää ja säännellä sitä.

Tätä nykyä puhtaan paljon teknologisen kehityksen ja talouskasvun irtikytkennästä, eli jatkuvasti kehittyvät teknologiat kuluttavat yhä vähemmän jo nyt ylikulutettavia luonnonvaroja, samalla kun taloutemme kasvaa huristaa.

Tälle irtikytkennälle ei toistaiseksi ole löytynyt konkreettisesti kättä pidempää. Samaan aikaan ilmasto lämpenee ja luontokato kiihtyy.

Harari ei myöskään usko, että kapitalistista järjestelmää pystytään muuttamaan joksikin toiseksi systeemiksi puhtaasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hänen mukaansa tälle ei yksinkertaisesti ole aikaa, piti kapitalismista tai ei. Nyt on kiire.

Teknologia on ainoa toivo yrittää ratkaista uhkaava ja vaarallinen ristiriita suhteellisen lyhyellä aikavälillä, Harari uskoo. Ongelma on juuri resurssi, jota on liian vähän, eli aika. Sitä ei ole sukupolviksi eteenpäin.

Teknologia paras toivo

– Meillä ei ole paljoa aikaa. Ihmiset jotka sanovat, että meidän pitää muuttaa koko taloudellinen järjestelmämme perustuksia myöten, siihen ei ole aikaa. Mielestäni paras toivo on kehittää parempia ympäristöystävällisiä teknologioita.

Harari ei kuitenkaan ole teknologiauskovainen, mikä kertoo historiantutkijan pitkästä perspektiivistä ja ihmiskäsityksestä.

Hän kuitenkin muistuttaa, että talouskasvu on erityisen tärkeää kehittyvissä maissa, joissa on puutetta niin viemäröinnistä kuin terveyspalveluista.

– Jotkut ongelmat voidaan ratkaista teknologian avulla, mutta odotukset siitä, että teknologia ratkaisee kaiken, on vaarallinen. Riippuu lopulta siitä, miten haluamme teknologiaa käyttää.

Harari antaa esimerkin jo ikivanhasta, mutta yhä jokapäiväisessä käytössä olevasta teknologiasta, veitsestä. Sillä voi tappaa, mutta myös leikata salaattia tai operoida ihmisiä leikkaussalissa.

– Aina kun keksimme uuden teknologian, mielestäni hyvä ajatusleikki on, että henkilö joka on keksinyt tietyn asian, miettii sen hyötykäyttöä. Mietitäänpä poliitikkoa, jota pelkää maailmassa eniten, ja kuvitellaan mitä he voivat tehdä kehittämällämme teknologialla.

Lienee turhaa muistuttaa esimerkiksi polttomoottorin, kemian tuotteiden tai vaikka ydinteknologian käytöstä samassa ajatusleikissä esimerkiksi diktaattorien kanssa.  

Jokapäiväisten algoritmien vaara

Harari puhuu samassa yhteydessä veitsen lailla yhtä jokapäiväisistä algoritmeista ja valvonta- ja seurantateknologioista.

– Hyvin tärkeä sääntö ihmisten kohtaloista päättävien algoritmien kehittäjille on aina jättää tilaa ihmisen muuttumiselle. Se on vaikeaa. On paljon helpompaa kehittää algoritmi, joka pitää ihmistä muuttumattomana, ja tällaiset algoritmit loukuttavat meidät, mikä on äärimmäisen vaarallista erityisesti vastuuttomien hallitusten käsissä.

Mutta mihin historioitsijaa siis tässä tarvitaan, kun nyt puhutaan tästä hetkestä ja tulevaisuudesta, eikä pölyisistä arkistoista?

Vastaus on kökkösuomella anglistinen iso kuva. Ja tuo kuva on kolmiulotteinen, mikä tarkoittaa, että menneisyys auttaa analysoimaan ja arvioimaan tämänkin hetken tekoja tai tekemättä jättämisiä ja niiden vaikutuksia tulevaan elämään, koko maapallolla.

Niinpä myös businessjohtajien yöpöydälle on hyvä pinota luettavaksi historiaa, eikä vain pöhiseviä self-help-teoksia, tai alan gurujen oppaita malliin Kuinka-tehdä-ensimmäinen-miljardisi.

Mesuhallissa on ääntä, pöhinää, valoa ja dramaattista hämärää. Haastattelu tehtiin äänieristetyssä lasilaatikossa.

Toimittaja tietää, että Hararin jututtamiseen varattu 20 minuuttia on kuin pikajuoksuna ohi, kun haastattelun järjestäjäosapuolen edustaja ilmaantuu hienovaraisesti elehtimään lasiseinän taakse.

Lue myös:

    Uusimmat