Jokainen meistä kaipaisi edes joskus osakseen kuuntelevia korvia, ymmärtävää mieltä ja viisaita sanoja. Jos ammatti-ihmisen pakeille ei kykene tai halua mennä, kannattaa vähintään käydä sisäistä dialogia itsensä kanssa. Uskallatko kysyä itseltäsi ne kaikkein vaikeimmat kysymykset – mikä sinua oikeasti satuttaa?
On selvää, että murheiden, kivun ja tuskan läpikäyminen on äärimmäisen tärkeää, jotta nämä tuntemukset eivät jäisi asumaan alitajunnan kellarikomeroihin ja jotta elämä voisi jatkua tasapainoisemmin. Psykoterapiasta on monille suunnaton apu: psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä sekä niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan. Mutta entä jos psykoterapiaan ei uskalla, kykene tai ole suoraan sanottuna varaa mennä?
Psykoterapeutti Bob Livingstonen teoksessa Unchain the Pain: How to be Your Own Therapist neuvotaan, kuinka voi toimia omana terapeuttinaan. Terapeutti käyttää tekniikkanaan keskustelua auttaen ja ohjaten sinua kysymään itseltäsi oikeat kysymykset: vastaukset voit vain sinä itse antaa.
Seitsemän keinoa: Ole oma terapeuttisi
1. Ole halukas ja tätä myötä myös valmis kysymään kysymyksiä itseltäsi, jotka liittyvät tunne-elämäsi kipukohtiin.
2. Kuvittele olevasi terapeutin vastaanotolla. Ajattele tai kirjoita ylös, millaisia kysymyksiä hän oletetusti kysyisi sinulta – kysy nämä samat kysymykset sitten itseltäsi.
3. Kuvittele keskustelevasi ystäväsi kanssa, jolla on osanaan huolia, murheita tai kärsimystä. Millaisia kysymyksiä kysyisit hänen voinnistaan tarkoituksenasi olla hänen tukenaan ja auttaa hänen paranemisprosessiaan? Kysy nämä samat kysymykset itseltäsi, jotka kysyisit ystävältäsi.
4. Tuntuuko kysymysten esittäminen itsellesi oudoksuttavalta? Yritä ymmärtää niiden hyöty: itsekritiikin ja -tutkiskelun avulla opit havainnoimaan itseäsi eri näkökulmasta ja uusin keinoin, etkä tunne olevasi yhtä solmussa tunne-elämäsi kanssa. Itsetutkiskelun myötä löydät uusia työkaluja selvittämään pitkäaikaisempiakin tunne-elämän ongelmia. Näihin itsellesi esittämiin kysymyksiin vastauksia etsiessäsi ja niitä läpikäydessäsi opit käymään läpi kivun, surun ja menetyksen, etkä ole enää niin allapäin, jännittynyt tai ärtynyt. Lopulta tunnet olevasi itsevarmempi, itsetuntosi nousee ja ennen kaikkea opit käsittelemään omia tunteitasi ja tuntemuksiasi.
5. Ole valmis kohtaamaan ja voittamaan kaikki esteet, jotka estävät sinua kuuntelemasta itseäsi. Suurin niistä lienee puhdas pelko.
Näihin pelkoihin voi lukeutua myös se, että tällainen itsetutkiskelu olisi tuloksetonta ja turhaa. Monia myös pelottaa sukeltaa menneisiin ja avata ne ovet uudestaan, jotka on jo kerran suljettu: vanhat, kivuliaat muistot palaavat mieleen ja niiden käsitteleminen uudestaan voi ahdistaa, pelottaa tai ärsyttää. Pyri pois passiivisuudesta ja poistamaan tieltäsi kaikki häiriötekijät, jotka vaikeuttavat henkistä paranemisprosessiasi. Älä pelkää itsekritiikkiä ja sen vaikutuksia.
On myös tärkeää omaksua se, ettei omille ongelmilleen hae syyllisiä: toisin sanoen muiden alinomainen syyttely on turhaa.
6. Ole tiedonhaluinen ja utelias, mitä tulee sinuun itseesi. Löydä uskallus ja rohkeus kysyä itseltäsi vaikeitakin kysymyksiä, liittyivät ne sitten esimerkiksi rakkauselämään tai sen kaipuuseen, läheisiin ihmissuhteisiin. Ole kriittinen ja tutkiskeleva ajattelija.
7. Kuntoile, ulkoile ja liiku säännöllisesti. Fyysinen tekeminen ei ainoastaan saa sinua voimaan fyysisesti paremmin, vaan se myös auttaa selkeyttämään ajatuksia, ratkaisemaan ongelmia ja näin ollen myös avautumaan aivan uudella tavalla itsetutkistelulle. Tärkeintä on kuunnella itseään.
Lähde: Boblivingstone.com, Wikipedia