Oikeuslääkäri Anni Oksala tutkii työkseen kuolleita. Työ on opettanut hänet elämään jokaista päivää kuin viimeistään, sillä sitä se saattaa olla.
– Me täällä oikeuslääketieteellisessä yksikössä tiedämme, että ensi viikolla pöydällämme olevat vainajat ovat tällä viikolla vielä elossa. Eivätkä he tiedä sitä, että ovat ensi viikolla kuolleita.
Oikeuslääkäri Annikki Oksala työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkinnän Tampereen toimipisteessä, joka sijaitsee Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteydessä.
Tampereella vainajia säilytetään torneissa, joissa on neljän asteen lämpötila. Kuvassa obduktioteknikko Johanna Varheenmaa hakee tornista oikean vainajan avauspöydälle.
Mutta mitä työkseen ruumiinavauksia tekevä lääkäri ajattelee kuolemasta ja siitä, mitä se on?
– Silloin elämä loppuu tai ainakin tämä elämä, jota eletään tässä ruumiissa. Kuolema on minulle niin tavallista, se ei yllätä eikä järkytä minua, Oksala kuvailee.
– Toivoisin, että kuolema olisi enemmän läsnä kaikkien meidän arjessa, ettei se tulisi kenellekään yllätyksenä. Paljon mitään muuta et elämästä syntyessäsi tiedä kuin sen, että varmasti tulet kuolemaan. Siihen nähden on hassua, miten vähän kuolemasta puhutaan ja miten harva on nähnyt kuolleita.
Asian ytimessä.doc: Kuolleiden lääkäri
Uusimmassa Asian ytimessä -dokumentissa tutustutaan oikeuslääkärin työhön.
Parikymmentä vuotta oikeuslääkärinä toiminut Anni Oksala on avannyt työuransa aikana noin 6000 vainajaa.
Hän toivoo, että kuolemasta puhuttaisiin enemmän.
25:28 Dokumentin katsominen vaatii maksuttoman MTV Katsomo -kirjautumisen.
Unohdettu kuolevaisuus
Oikeuslääkärinä Oksalasta tuntuu, että monet ovat unohtaneet ihmisen kuolevaisuuden. Oksalan saamien konsultaatiopuheluiden perusteella näin on käynyt jopa vakavasti sairaita ihmisiä hoitaville lääkäreille.
– Jopa lääkärit saattavat yllättyä, että potilas kuolikin. Varsinkin nuorille lääkäreille voi olla järkyttävää, ettei kaikkia voida pelastaa, vaikka tekisi kaiken oikein ja hoitaisi kaikki potilaan sairaudet prikulleen oppikirjan mukaan, Oksala kertoo.
Lääkäreiden lisäksi kuolema saattaa tulla yllätyksenä poliiseille ja etenkin tavallisille ihmisille.
– Ja sitten kun minulle kerrotaan vainajan tarina, omiin korviini ei kuulostaa lainkaan yllättävältä, että hän kuoli. Pikemminkin normaalilta kuolintarinalta.
Oksala toivoo, ettei kuolemaa siivottaisi piiloon vaan siitä tehtäisiin taas normaali asia yhteiskunnassa. Hän pitää vanhanajan ajatuksesta, että ystävät ja koko suku lapsia myöten käy katsomassa kuollutta mummoa ja kunnioittaa hyvästelyllään vielä viimeisen kerran kuollutta ihmistä.
– Sellainen on selvästi vähentynyt nykyisin suomalaisesta kulttuurista.
(Juttu jatkuu fakta-laatikon jälkeen.)
Mikä ihmeen oikeuslääkäri?
Lain mukaan ihmisen kuolemansyy on selvitettävä aina ennen hautausta.
Oikeuslääketieteellisen kuolemansyyselvityksen ja ruumiinavauksen määrää poliisi.
Lain mukaan se on tehtävä, jos henkilö kuolee äkillisesti niin, ettei kuoleman tiedetä johtuneen sairaudesta tai kuoleman syyksi epäillään esimerkiksi tapaturmaa, itsemurhaa, rikosta tai hoitotoimenpidettä.
Vainajan omaiset eivät voi kieltää oikeuslääketieteellisen avauksen tekemistä.
Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeen oikeuslääkäri kirjoittaa kuolemansyylausunnon, antaa hautausluvan ja ilmoittaa henkilön kuoleman väestörekisteriin.
Oikeuslääkärien tehtävänä on valvoa kuolemansyyselvitystä Suomessa ja tarkistaa kaikki Suomessa kuolleiden kuolintodistukset, myös ne, joissa henkilölle on tehty lääketieteellinen ruumiinavaus tai ruumiinavausta ei ole tehty ollenkaan.
Oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa. Niissä työskentelee tällä hetkellä 30 oikeuslääkäriä ja kahdeksan erikoistuvaa lääkäriä.
Oikeuslääkärit työskentelevä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääkinnän alaisina viranomaisina.
Lähde: THL
"En pelkää kuolemaa"
Oksala on tehnyt uransa aikana tuhansia ruumiinavauksia. Yhdessäkään niistä hän ei ole tehnyt havaintoja sielusta. Oksalan näkemyksen mukaan se on kuitenkin vain luonnollista.
– Kun olet nähnyt ruumiin, tiedät, ettei se ihminen ja hänen persoonansa ole enää siinä. Ihmisestä on jäljellä pelkkä kuori, mikä on mielestäni kauhean lohdullista, Oksala sanoo.
– Minä itse uskon, että on olemassa sielu, joka menee kuoleman jälkeen jonnekin hyvään paikkaan. Jonnekin, mitä minä en ymmärrä.
Oksala lisää, että jokaisella oikeuslääkärillä on varmasti oma näkemyksenä sielusta ja sen olemassaolosta.
– Minä en pelkää kuolemaa, eikä kenenkään tarvitse pelätä kuolleena olemista, koska siinä kohtaa ihmisellä on kaikki hyvin.
– Tietysti hetki ennen kuolemaa voi olla pelottava ja itse toivoisin, ettei se olisi kauhean pitkä. Joku massiivinen sydäninfarkti tai aivoverenvuoto voisi olla hyvä tapa kuolla, koska kovasta kivusta huolimatta kuolema tulisi erittäin nopeasti.
Työssään Oksala on nähnyt, että kuolema voi tulla milloin tahansa, eikä se usein ole odotettu vieras.
Ihminen voi sairastua vakavasti, eikä aina ehdi edes saada tietoa sairaudestaan, ennen kuolemaansa. Edelleen tavalliset kulkutaudit, kuten influenssa tai korona, voivat johtaa muutoin täysin terveen ihmisen kuolemaan.
Oikeuslääkäri Anni Oksala ei pelkää kuolemaa, eikä kenenkään hänen mielestään pitäisi pelätä sitä.
Onnettomuus tai tapaturma voi katkaista kenen tahansa elämän.
– Liikenteessä voi kuolla, vaikka ajaisi miten hyvin itse. Joku toinen autoilija voi tulla päin tai hirvi hypätä eteen, Oksala sanoo.
Toisinaan uhrina on täysin sivullinen, esimerkiksi ohikulkija.
Elämä on haavoittuvainen ja usein kiinni sattumanvaraisista tekijöistä.
– Toivon, että ihmiset muistaisivat silleen positiivisessa mielessä joka päivä, että täällä eletään vain kerran ja jokainen päivä voi olla viimeinen. Ettei kuolinhetkellä tarvitsisi olla hirveän katkera siitä, ettei ehtinyt tehdä tai sanoa läheisille kaikkia tärkeitä asioita, Oksala pohtii.
– Ne kannattaa sanoa nyt. Ne voi sitten sanoa monta kertaa, jos ei vielä kuolekaan.
