Oikeus hylkäsi poliisien syytteet – komisario alkoi tutkia oma-aloitteisesti vanhoja väitteitä poliitikkojen suojelemisesta rikostutkinnassa

Oikeus hylkäsi myös Helsingin poliisin rikoskomisariona toimineen miehen syytteet virkavelvollisuuden ja virkasalaisuuden rikkomisesta ja toisen poliisin syytteen perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä.

Oikeuden mukaan rikoskomisariolla oli oikeus ryhtyä pöyhimään oma-aloitteisesti kokoomuksen entistä puoluesihteeriä Harri Jaskaria koskevaa vanhaa rikostutkintaa. Syyttäjän mukaan rikoskomisario olisi rikkonut virkavelvollisuuttaan selvitellessään toiselta poliisilta kuulemiaan väitteitä muun muassa siitä, että tutkinnassa olisi suojeltu poliitikkoja. Syyttäjä perusteli rikosepäilyä sillä, että poliisia koskevaa tutkintaa voi tehdä vain syyttäjä, ei toinen poliisimies.

–  Kenellä tahansa on oikeus "pöyhiä” eli tutkia ja selvitellä esimerkiksi menneisiin tapahtumiin liittyvää poliisin toiminnan lainmukaisuutta tai sen eettisyyttä tai muuta asianmukaisuutta tutustumalla esimerkiksi esitutkinta-asiakirjoihin, oikeus totesi.

Poliisi ei oikeuden mukaan astunut syyttäjän varpaille, sillä hän ei oikeuden mukaan suorittanut poliisi-, esitutkinta- tai pakkokeinolain tuntemia varsinaisia esitutkintatoimenpiteitä eikä esimerkiksi kirjannut asiasta mitään ilmoitusta.

Vanhassa tutkinnassa, jota rikoskomisario penkoi, oli kysymys Jaskarin yli kymmenen vuotta vanhoista rikosepäilyistä. Häntä epäiltiin aikanaan pahoinpitelyistä, kahdesta laittomasta uhkauksesta ja parituksesta. Suurin osa rikosepäilyistä, mukaan lukien paritus, kuivui kasaan. Jaskari tuomittiin lopulta vuonna 2007 laittomasta uhkauksesta, ja hän menetti paikkansa puoluesihteerinä.

Lue myös: Kovat väitteet poliitikkojen suojelemisesta rikostutkinnassa toivat syytteet kahdelle poliisille – oikeus antaa ratkaisunsa tänään

Oikeus: Pääministeri Vanhanen ei tavannut Tolvasta

Rikoskomisariota ja hänelle poliitikkojen suojelemisesta vanhassa tutkinnassa puhunutta vanhempaa konstaapelia kuulusteltiin komisarion virkarikosepäilyn takia. He esittivät kuulusteluissa väitteen siitä, että nykyään kokoomuksen kansanedustajana toimiva Kari Tolvanen olisi väkivaltayksikön pomona vaikuttanut paritustutkintaan epäasiallisesti vuonna 2006 tavattuaan pääministerinä toimineen Matti Vanhasen (kesk.) puistossa.

Tolvanen teki poliiseista tutkintapyynnön sillä perusteella, että esitutkintamateriaalin tullessa julkiseksi myös poliisien väitteet hänen epäasiallisesta toiminnastaan tulevat julkisuuteen. Tolvasen mukaan väitteet hänen epäasiallisesta toiminnastaan olivat täysin valheellisia ja ne olivat omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä ja halveksuntaa. Hän vaati syytetyiltä 1  500 euron kärsimyskorvauksia.

Oikeus totesi, että rikoskomisariolla ei ensinnäkään ollut kuulusteluissa rikoksesta epäiltynä velvollisuutta pysyä totuudessa. Rikoskomisario sanoi kuulusteluissa, että kanssasyytetty vanhempi konstaapeli kertoi hänelle Tolvasen muun muassa siirtäneen vanhemman konstaapelin syrjään tutkinnasta ja määränneen tutkinnan lopetettavaksi.

Oikeuden mukaan rikoskomisarion väite siitä, että hänelle oli näin kerrottu, oli ilmeisen totta. Oikeus päätyi lopputulemana siihen, että rikoskomisariolla oli oikeus esittää mielipiteensä siitä, että tutkinta oli hoidettu huonosti, vaikka väite oli objektiivisesti arvioiden mahdollisesti perusteeton.

Oikeuden mukaan vanhemmalla konstaapelilla oli suorastaan velvollisuus kertoa kuulusteluissa, mitä hän oli puhunut K-kaupassa rikoskomisariolle. Hän kertoi väitteiden poliitikkojen suojelemisesta perustuvan hänen muistikuviinsa, jotka voivat olla virheellisiäkin. Oikeus katsoi, ettei hän ainakaan tahallaan antanut perätöntä lausumaa tai loukannut Tolvasen kunniaa.

Oikeus katsoi myös selvitetyksi, että mitään Tolvasen ja Vanhasen tapaamista ei koskaan ollut eikä Tolvanen ei lopettanut tutkintaa.

Helsingin poliisin tekemälle salaukselle ei perusteita

Rikoskomisarion syytettiin lisäksi rikkoneen virkasalaisuuttaan. Syyttäjän mukaan hän olisi luovuttanut toimittajille vanhan esitutkintapöytäkirjan liitteen, joka on salassa pidettävä siinä olevien terveystietojen vuoksi. Pöytäkirja oli vielä vuonna 2007 pääosin julkinen, mutta Helsingin poliisi oli salannut pöytäkirjan jälkikäteen.

Oikeus totesi, että pöytäkirjan salaamiselle ei ollut mitään tosiasiallista perustetta eikä sen luovuttaminen eteenpäin voinut olla rikollista. Tuomioistuimen mukaan asiassa ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että rikoskomisarion hallussa ollut pöytäkirja tai sen jäljennös olisi päätynyt kolmansien osapuolien haltuun.