Nyrkkeilystä puhkesi väittely eduskunnassa

Eduskunta innostui perjantaina keskustelemaan budjettilakien lomassa monen tunnin ajan liikuntalain uudistamisesta. Sanailua syntyi erityisesti nyrkkeilyn vaarallisuudesta sekä urheilun ja liikunnan saamasta taloudellisesta tuesta.

Keskustelun nyrkkeilystä saivat aikaan Paula Kokkonen (kok.) ja Kirsti Ala-Harja (kok.) , jotka ihmettelivät, miten aivovammoja aiheuttava laji voi edistää terveyttä, mikä lakiesityksessä on kirjattu urheilun tavoitteeksi. Ala-Harjan mielestä asia pitäisi ottaa huomioon, kun verorahoja jaetaan liikunnan tukemiseen.

Liikunta-asioista vastaava kulttuuriministeri Claes Andersson (vas.) yhtyi arvosteluun ammattinyrkkeilyn osalta, mutta puolusti amatöörinyrkkeilyä, "joka on levinnyt myös naisten puolelle". -Siinä on hyvin tarkat säännöt nykyään ja hyvin tehokas suojautuminen, että siinä harvemmin tapahtuu vammautumista tai vakavia onnettomuuksia, hän sanoi.

Antero Kekkonen (sd.) nousi päivittelemään, miten "valistunut kulttuuriministeri" suhtautui kielteisesti tähän "fyysisen shakin ja baletin kombinaatioon". Mikko Immonen (vas.) puolusti nyrkkeilyn opettamista, koska vaaralliseksi nyrkkien käyttö tulee hänen mielestään juuri ilman järkevää opetusta.

Lähetekeskustelussa ollut esitys on puitelaki, johon kirjataan valtion ja kuntien tehtävät liikunnan edistämiseksi sekä valtion rahoituksen pääperiaatteet. Esityksen puutteeksi todettiin, että siitäkään ei ole apua paikallistason urheilutoiminnan taloudellisiin ongelmiin. Urheilumiehet nostivat esille myös liikunnan veikkausvoittovaroista saaman osuuden pienentymisen.

"Kansanäänestys loton yhteyteen"

Jari Koskinen (kok.) ehdotti, että loton tai pitkävedon yhteydessä järjestettäisiin neuvoa-antava kansanäänestys siitä, miten rahat jaetaan liikuntaan, kulttuuriin tai nuorisotyöhön. Matti Saarinen (sd.) tuskaili paikallisseuroissa tuttua jatkuvaa rahan haalimista "keräämällä lumppuja, rättejä, paperia, kuka mitäkin".

Saarisen mielestä homma alkaa täyttää kerjäämisen tunnusmerkkejä, kun vanhempien on käytettävä kaikki mahdolliset suhteet saadakseen lapsensa maailmalle urheilemaan ja pelaamaan.

Anssi Rauramo (kok.) otti vertailukohdaksi oman naisystävänsä tai kuten hän asian ilmaisi "erään musiikin maisterin, jonka elämää olen seurannut kohtalaisen läheltä viime aikoina". -Kun lähden viisi kertaa viikossa valmentamaan 14-vuotiaita poikia, niin kenellekään ei tule mieleenkään, että minulle pitäisi maksaa siitä jotakin. -Mutta kun musiikin maisteri lähtee antamaan oppituntia, niin on itsestään selvää, että tunnin pitäminen on hinnoiteltu ja yleensä kohtalaisen hyvällä hinnalla, Rauramo sanoi. (STT)

Lue myös:

    Uusimmat