Suomi-kiekon pelaajatuotannossa muhii ongelma, jonka heijastukset nähtiin vastapäättyneissä nuorten MM-kisoissa. Suomi tuottaa nyt hyviä, mutta ei erinomaisia jääkiekkoilijoita. Mikä on pielessä?
Jos jääkiekon viime vuosien arvokisamitalitaulukkoa katsoo, Suomea voi pitää jääkiekon mahtimaana. Suomi on napsinut mitaleja niin alle 18-, alle 20-vuotiaiden kuin miesten tasolla. Vuodesta 2014 lähtien Suomi on voittanut kolmesti alle 20-vuotiaiden MM-kultaa. Alle 18-vuotiaissa mestaruuksia on tullut kaksi ja miehissä yksi.
Suomi jatkoi mitalimenestystä tuoreissa nuorten MM-kisoissa, kun mukaan tarttui pronssia. Suomi oli pelillisesti yksi turnauksen parhaista maista.
Iso resepti, eli vahva joukkuepeli, tuotti tulosta.
– Huikea turnaus Nuorilta Leijonilta. Yhteistyöjääkiekko toimi, turnausvalmennusprosessi oli hyvin progressiivista ja joukkueessa oli pelaajia, jotka pelasivat erinomaisesti – kahden ensimmäisen tekijän takia. Haaste on kuitenkin se, että meidän pitäisi tuottaa enemmän erinomaisia pelaajia, MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen niputti Suomen turnauksen annin yhteen.
Analyysinsä lopussa Sihvonen puhuu aiheesta, joka on nostanut päätään parin viimeisen vuoden aikana.
Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen puhui nuorten MM-turnauksen aikana siitä, miten Suomesta on tullut aiempaa enemmän laatuosaamista.
– Kärkiyksilöiden määrä on aivan eri luokkaa kuin joskus aiemmin. Se on se isoin juttu. Menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea hyviä pelaajia, Jalonen sanoi Ilta-Sanomille.
Petteri Sihvonen ei täysin osta Jalosen väitettä.
– Hän on siinä määrin oikeassa, että viimeisten 5–6 vuoden aikana hyvien pelaajien määrä on kasvanut. Mutta ei erinomaisten. Se on jopa laskussa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Konkretia
Väitteelle tulitukea antavat NHL:n varaustilaisuuksien faktat.
Suomen pelaajatuotannon piikki osui vuosiin, jolloin pinnalla olivat sellaiset nimet kuten Sebastian Aho, Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi. Vuonna 2016 peräti kolme suomalaista varattiin viidellä ensimmäisellä vuorolla. Vuonna 2017 ensimmäisellä kierroksella varattiin kuusi suomalaispelaajaa.
Sitten alkoi alamäki. Vuonna 2018 suomalaisia ykköskierroksen varauksia oli vain kaksi. 2019 niitä oli kolme ja tuoreimmassa, vuoden 2020 tilaisuudessa enää yksi.
Tämä heijastui Nuorten Leijonien tämänkertaiseen MM-kisajoukkueeseen. Mukana oli vain kaksi ykköskierroksen varausta (Anton Lundell ja Ville Heinola).
– Viime vuosien kansainvälinen menestys ja tulokset ovat sokaisseet sitä, että nyt tehtäisiin erittäin hyvää työtä. Näen, että nyt on tuudittauduttu nykytilanteeseen. Tuoreet nuorten MM-kisat osoittivat sen rajusti. Suomen joukkueessa oli maksimissaan viisi pelaajaa, jotka olisivat mahtuneet muiden kärkimaiden joukkueisiin. Jos sitäkään. Ja muualta Suomen joukkueeseen olisi tullut se 15 pelaajaa, Sihvonen kuvailee, lisäten perään:
– En edes uskalla taata, että tuosta Suomen joukkueesta kovin moni tekee pitkän NHL-uran.
Suomen MM-nipussa Anton Lundell ja Ville Heinola näyttivät suuntaa muille. Heidän imussaan oli muutamia onnistujia, kuten Topi Niemelä, Roni Hirvonen ja maalivahti Kari Piiroinen.
LUE MYÖS: Antti Pennanen myöntää: Anton Lundell alkaa olla jo Leijonien MM-kisaehdokas: "Hän on niin hyvä pelaaja"
Juttu jatkuu kuvan alla.
Suomi kärsi kuitenkin karmivasta laatuvajeesta.
– Hyvä esimerkki on se, että ykkösketjun laitaan oli tarjolla kolme niin ja näin -tapausta, eli Kasper Simontaival, Brad Lambert ja Mikko Petman. Jos vertailee, mikä tilanne USA:lla, Kanadalla, Venäjällä ja Ruotsilla oli – olimme kaukana siitä, Sihvonen vertailee.
Ongelmat lähipiirissä
Yksinkertaisuudessaan Suomelta puuttui erityislaatuista kärkiosaamista.
Ongelmat näkyivät myös siinä, että osalla Suomen pelaajista oli vaikeuksia vastata pelin vaateisiin. Esimerkkinä tästä toimi alkulohkon Kanada-ottelu, joka peilautui NHL-tasoon.
Turnauksen jälkeen Nuorten Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen puhui siitä, miten Suomella riittää töitä aivan perinteisten lajitaitojen parissa.
LUE: Antti Pennanen otti kantaa Suomi-kiekon nykytilaan – MM-kisat kertoivat raa’an totuuden: "On selvää, että meillä riittää töitä"
– Kun kuuntelee Pennasen puheita, hän puhuu yleisestä kuvasta. Todellisuudessa hän kuitenkin tarkoitti nykyjoukkueen poikia ja sitä, millaisia puutteita siellä oli. Ehkä arjessa tehtävä työ ei sittenkään riitä, jos Pennasen puheita tulkitsee. On suorastaan hämmentävää verrata, mistä Jalonen puhuu ja mihin Pennanen viittasi.
– Hyviä pelaajia tulee, mutta jos se riittää – ollaan vaarallisilla vesillä, Sihvonen varoittaa.
Laatuvajeessa kyse ei ole yhden tai kahden vuoden heikosta jaksosta. Jo Suomen viime vuoden nuorten MM-kisajoukkueessa oli isoja puutteita.
Uhkakuvat ovat vahvasti läsnä ensi vuonna, kun turnaus pelataan taas Kanadan Edmontonissa.
– Nyt jo aletaan olla siinä pisteessä, jossa hyvien tai melkein hyvien pelaajien taso ei enää riitä alle 20-vuotiaiden turnauksessa. Hyvä kysymys on se, että onko seuraavassa -02-ikäluokassa omaa Anton Lundellia tai Ville Heinolaa? Sihvonen kyselee.
Sihvosen mainitsemassa ikäluokassa nimekkäin pelaaja on Aatu Räty, joka jäi rannalle Nuorten Leijonien tämänkertaisesta MM-joukkueesta. Hänen jälkeensä seuraava kirkas timantti on Brad Lambert, joka edustaa -03-ikäluokkaa.
– Nyt mennään kohti sitä pistettä, jossa Suomella ei ole erinomaisia ratkaisupelaajia. Nytkin mukana oli sellaisia pelaajia, jotka eivät olisi olleet missään nimessä mukana kaksi tai kolme vuotta sitten, Sihvonen sanoo.
Nykytilan juuret
Miksi tällaiseen tilanteeseen on päädytty? Sihvosen mukaan yksi tekijä on siinä, miten Jääkiekkoliitto reagoi vuoden 2016 nuorten MM-kotikisojen huumaan.
Tuolloin Sebastian Aho, Patrik Laine, Jesse Puljujärvi, Mikko Rantanen ja kumppanit olivat koko kansan huulilla.
– Jääkiekkoliitto on yrittänyt viedä vain harrastemääriä eteenpäin. Liitto on pyrkinyt hyötymään siitä, että laji on niin äärimmäisen suosittu. Itse toiminta on ollut aivan liian pehmeää. Eri sarjoista puuttuu kilpailu ihan kokonaan. Se puuttuu SM-liigasta ja siitä alaspäin. Ja se jos joku on irvokasta, Sihvonen kritisoi.
– SM-liiga todistaa sen, että koko yhtälössä on jotain pielessä. SM-liigaan pääsee yhä nuorempia ja keskinkertaisempia pelaajia. Se taas johtaa siihen, että eri tasoilla on sellaisia pelaajia, joiden ei edes pitäisi olla vielä niissä mukana. Sen päälle hyvät pelaajat viedään Ruotsiin, Sveitsiin ja KHL:ään. Suomen jokaisesta sarjasta on tullut juniorisarja. Järjestelmä ei ole missään nimessä sellaisessa iskussa, että pelaajia riittäisi 15 liigajoukkueeseen. 12 joukkuetta olisi lähempänä realismia. Se terävöittäisi toimintaa ja nostaisi rimaa sekä vaadetta korkeammalle, Sihvonen käy läpi.
Kaikista räikein esimerkki löytyy vanhasta A-junioreiden sarjasta, eli nykyisestä U20-liigasta.
– Ei siinä ole mitään järkeä, että siellä pelaa 18 joukkuetta. Siis 18! Aivan käsittämätöntä. Ja siellä on jotain mandaattipaikkoja eri liigajoukkueille. Mitä helvetin tekemistä sillä on urheilun kanssa? Sihvonen hämmästelee.
Ennustus tulevasta
Sihvosen mukaan Suomen jääkiekon ylimmät sarjajärjestelmät pitäisi räjäyttää uusiksi.
Mutta kuka tekee sen? Kuka avaa suljetun SM-liigan ja vähentää joukkuemäärää? Kuka tekee työn, jolla pelastetaan rappeutunut Mestis? Kuka korjaa irvokkaassa tilassa olevan A-junioreiden sarjan?
– Ei Suomesta löydy sellaista jääkiekkohenkilöä. Jukka Jalosesta ei ole siihen. Vaadittaisiin ulkopuolinen konsultti, Sihvonen myöntää.
Sihvonen nostaa esille vuoden 2009 Vierumäen seminaarin, joka muutti Suomen jääkiekon suuntaa. Tuolloin rautakansleri Kalervo Kummola kutsui joukot koolle – Erkka Westerlund nokkamiehenään. Seminaarissa oli mukana yli 200 suomalaisen jääkiekkovalmennuksen ja koulutustason tekijää. Westerlund määritti tuolloin painopisteiksi yksilön pelirohkeuden, pelitaidon ja fyysiset ominaisuudet.
Tällä hetkellä Suomen jääkiekkotuotannon isoja edistäjiä ovat A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen ja Nuorten Leijonien luotsi Antti Pennanen.
– Vaikka Pennanen käyttikin hyvän puheenvuoron, niin hänen paineet ovat Nuorten Leijonien menestyksessä. Samalla Jalonen antaa aivan toisenlaista viestiä Suomi-kiekon nykytilasta. Ei hän ole kertaakaan sanonut, että esimerkiksi A-junioreiden sarja pitäisi saada kuntoon.
Uskotko, että Suomen kiekkopiireihin tehdään jonkinlaisia ravisteluja?
– Ennustan, että jotain tapahtuu. Vaaditaan kuitenkin romahdus, jotta korjausliikkeitä tehdään, Sihvonen näkee.