Kuuban pitkäaikaisen johtajan Fidel Castron kuoltua myöhään perjantaina alkoi kiistely hänen perinnöstään ja saavutuksistaan. Reaktiot vaihtelivat hehkuttamisesta demonisointiin.
STT tarkasteli muutamia Castrosta esitettyjä väitteitä tilastojen valossa.
1. väite: Kansan elintaso parani
Kun Fidel Castro nousi valtaan, Kuuban bruttokansantuote oli asukasta kohden reilut 2000 dollaria, jolla se oli alueellisesti keskikastia.
Castron aikana moni maa porhalsi ohi ja meni menojaan, esimerkiksi Dominikaaninen tasavalta, Costa Rica ja Puerto Rico. Myös muun muassa Jamaika pysytteli Kuubaa vauraampana.
Yhdysvaltojen kauppasaarto toki haittasi talouden kehitystä Castron aikana, mutta maalla oli tukijoina vuorollaan Neuvostoliitto, Venäjä ja Venezuela.
Tulojen jaottuminen Kuubassa on ollut Economist-lehden mukaan vielä 1980-luvun lopulla hyvin tasavertaista, mutta tulokuilu on kasvanut ja oli salaisen tutkimuksen mukaan lähellä Latinalaisen Amerikan keskiarvoa 2000-luvun puolivälissä eli Castron valtakauden lopulla. Maailmanpankilla ei ole asiaa koskevia virallisia tilastoja.
Castro ei siis saanut aikaan merkittävää talouskasvua, joka olisi ruokkinut hyvinvointia. Varallisuuden tasainen jakautuminenkin alkoi rapautua Castron aikana.