Tapahtumatuotannoilla vuosikaudet itsensä elättänyt Niila jäi viime keväänä työttömäksi. Epävarma tulevaisuus määrittelee elämää edelleen.
Tapahtuma-ala on kärvistellyt koronarajoitusten puristuksessa jo liki vuoden, ja harva isompi tapahtuma saatiin lopulta järjestettyä viime vuonna.
Sen lisäksi, että koronapandemia riepottelee alan isoja toimijoita: järjestöjä, yrityksiä ja kaupunkeja, se pitää otteessaan myös tuhansia yksittäisiä ihmisiä ja heidän henkilökohtaista elämäänsä.
Niila Leppänen, 47, on työllistänyt itsensä tapahtumilla jo vuosikausien ajan. Hän on ollut mukana mitä erilaisemmissa tuotannoissa ja työtehtävissä.
Vielä noin vuosi sitten työtilanne näytti jatkuvan sellaisena kuin aiemmin: työntäyteisenä. Mutta maailma pysähtyi koronaviruspandemian vuoksi.
Leppäsen mukaan vuosi 2020 oli ”totaalinen katastrofi” koko tapahtuma-alalle.
– Työt hävis, tapahtumat peruttiin, se on lyhyesti siinä. Hätä on suuri, Leppänen luonnehtii kokonaistilannetta.
Sata prosenttia töistä katosi hetkessä
Viime keväänä Leppäsen työt loppuivat kuin seinään – siis aivan kaikki, sata prosenttia.
– Mulla oli kaks isoa projektia, joista molemmat peruttiin ja mut lomautettiin sopimusten loppuun asti. – Jäin työttömäksi ja ansiosidonnaisella piti jatkaa eteenpäin. Tietentin asuntolaina ja kaikennäköiset hankinnat menivät jäihin, Leppänen kertaa viime vuoden shokkikevättä.
