Boston Bruinsin NHL-puolustaja Marty McSorley kohahdutti kiekkomaailmaa 20 vuotta sitten lyömällä kirvesiskun Vancouver Canucksin Donald Brashearin päähän. Kovaotteisen pakin ura loppui siihen, ja hän sai rajun siviilituomionkin. Miten McSorleylle itselleen kävi uran jälkeen?
Jääkiekkomaila on ensisijaisesti tarkoitettu kiekonkäsittelyyn, mutta pahimmillaan se voi olla tuhoisa ase, jolla saa paljon pahaa aikaan.
Boston Bruinsin puolustaja Marty McSorleyn päässä pimahti 21. helmikuuta 2000. Hän otti täysin pelitilanteen ulkopuolella kohteekseen Vancouver Canucksin Donald Brashearin, joka ei nähnyt kuolleesta kulmasta lähestyvää vastustajaa.
McSorley iski mailalla pään sivuosaan Brashearia, joka löi vielä kaatuessaan päänsä jäähän.
Jäällä makasivat vierekkäin kypärä ja tainnutettu mies.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
Vuoden pelikielto lyönnistä
Otteluaikaa oli jäljellä vain muutama sekunti. Mitä olisi käynyt, jos Bruinsin puolustaja olisi malttanut vielä mielensä hetken, niellyt kiukkunsa ja lopettanut pelin muiden mukana?
Sitä ei tiedetä koskaan, mutta tämä ratkaisu oli kohtalokas.
Brashear selvisi kuin ihmeen kaupalla ilman uran päättävää loukkaantumista, vaikka hän saikin aivotärähdyksen. McSorleylle lyönti tiesi uran päätepistettä.
NHL langetti McSorleylle pelikiellon kauden loppuun asti. Myöhemmin sitä pidennettiin vuoden mittaiseksi.
McSorley oli jo veteraanipelaaja, eikä hän enää jatkanut NHL-uraansa pitkän pelikiellon jälkeen.
Ura jatkui vielä seuraavalla kaudella 14 ottelun verran farmisarja IHL:n Grand Rapids Griffinsissä, mutta se oli puolustajan uran joutsenlaulu.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
Siviilituomio pelikiellon lisäksi
McSorley sai tuta, että jääkiekkoilu ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke. Toista ei saa pahoinpidellä varta vasten ilman mitään syytä.
Eikä saa, vaikka olisi syykin.
Siviilioikeuskin tuomitsi McSorleyn aseellisesta pahoinpitelystä, ja hän sai puolentoista vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. NHL-kiekkoilijan tapausta ei oltu puitu siviilioikeudessa 12 vuoteen.
McSorley tunnettiin kyllä kyseenalaisiin otteisiin taipuvaisena muutenkin. Esimerkiksi tässä YouTube-videossa hän painii Edmonton Oilersin Esa Tikkasen kanssa ja käy vielä lopuksi kameramiehen kimppuun.
Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla Wayne Gretzkyn suojelijana. Kun Dave Semenko häipyi kuvioista, maailman paras pelaaja tarvitsi uutta taustatukea.
NHL-uran tilastoihin jäi 3381 jäähyminuuttia.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
Mukana elokuvissa ja musiikkivideoilla
Tapauksen jälkeen on vaikea harmitella, että NHL-ura loppui näin. Hän oli rangaistuksensa ansainnut.
Kanadalainen ehti kuitenkin pelata 961 NHL-ottelua runkosarjassa ja 115 pudotuspeleissä. Hän voitti Stanley Cupin Edmonton Oilersissa 1987 ja 1988.
Varttuneemmat suomalaiset saattavat muistaa McSorleyn vuoden 1996 kaupasta, jossa hän siirtyi yhdessä Jari Kurrin ja Shane Churlan kanssa New York Rangersin kirjoille.
Hän esiintyi jo uransa aikana pikkurooleissa tunnetuissa elokuvissa: Bad Boys (1995), Hyvästi Pariisi (1995) ja Con Air – lento vapauteen (1997). Lisäksi hän oli mukana muun muassa CSI: Miami -sarjan jaksossa ja esitti jääkiekkomaalivahtia Kampus Greekissä.
Esiintymisestä McSorley on nauttinut uran jälkeenkin, muun muassa television jääkiekkokommentaattorina. Televisiourakin loppui hämärästi vuoden 2007 pudotuspeleissä, kun hän jätti tulematta henkilökohtaisten syiden takia Detroitin ja San Josen sarjan kolmanteen otteluun. Mitää selityksiä ei annettu jälkikäteen.
Hän valmensi AHL-joukkue Springfieldiä 2002–04, mutta valmennusura ei ottanut liekkiä alleen.
Massit vai maine?
Kalifornian Hermosa Beachilla asuva kolmen lapsen isä oli mukana kanadalaisen laulaja-lauluntekijän Kathleen Edwardsin musiikkivideolla "I Make the Dough, You Get the Glory".
– Sinä olet Great One (Gretzky), minä olen Marty McSorley. Sinä teet massit, minä saan maineen, laulussa lauletaan.
Niin se meni.
Eikä se maine ollut enää kovin hyvä.
Katso 20 vuotta sitten tehty Tulosruudun juttu McSorleyn tapauksesta yllä olevalta videolta.
Jutun ingressiä korjattu 23.2. klo 15.51: McSorleyn seuraksi vaihdettu Boston Bruins.