Neuroborrelioosi on taudin harvinainen ja vakava muoto – Suomessa kehitetty menetelmä helpottanut diagnosointia

Lue myös: Lääkärit pitivät mielenterveyspotilaana, oikean hoidon saaminen kesti vuosia: Marjatta sairastaa borrelioosin harvinaista muotoa

Säteilevät kiputilat ja kolotus ovat borrelioosin keskushermostoon levinneen muodon, neuroborrelioosin, tyypillinen oire. Kolotukset voivat kuitenkin liittyä lähes mihin vain: ne ovat oireena sen verran yleisluontoisia ja epämääräisiä, että aina ei osata epäillä neuroborrelioosia, vaikka syytä olisi.

Esimerkiksi MTV Uutisten haastattelema Marjatta Valonen kertoo odottaneensa vuosia ennen kuin sai oikean diagnoosin.

Neuroborrelioosiin erikoistunut akatemiatutkija Jukka Hytönen vahvistaa, että diagnosointi on edelleen kinkkistä.

– Aineistosta, johon keräsimme 200 potilasta, kävi yksiselitteisesti ilmi, että tyypilliset oireet olivat yläraajakipuja ja säteileviä kipuja. Kipua voi tuntua vartalolla tai se voi säteillä alaraajoihin asti.

Mikä on neuroborrelioosi?

Neuroborrelioosi on Lymen taudin eli borrelioosin ilmenemismuoto, jossa punkin puremasta tullut infektio on ehtinyt levitä keskushermostoon asti. Tyypillisimmät oireet ovat säteilevät kivut, raajakivut sekä kasvohermohalvaus.

Neuroborrelioosin diagnosointi on viime vuosina kehittynyt. Se todetaan testillä, joka otetaan aivo-selkäydinnesteestä.

Hoitona tautiin käytetään antibiootteja, joiden avulla varsinainen infektio häviää. Se voi kuitenkin tehdä hermostoon pysyviä vaurioita.

Hytösen arvion mukaan neuroborrelioositapauksia on kaikista aivan alkuvaiheessa hoitamatta jääneistä borrelioositapauksista noin 5–10 prosenttia.

– Ne ovat oireena hyvin epämääräiset. Ihmisillä on kolotuksia niin monista muistakin syistä.

Toinen neuroborrelioosin tyypillinen oire on kasvohalvaus, jossa kasvojen motoriikka häiriintyy ja toinen puoli kasvoista voi toimia puutteellisesti. Kasvohalvauksenkaan yhteydessä ei kuitenkaan aina osata epäillä neuroborrelioosia.

– Kasvohermohalvaus on ihmiselle itselle helppo todeta, kun huomaa, ettei toinen puoli tule mukana hymyillessä tai irvistäessä, ja syöminen voi olla vaikeaa. Se on helppo myös lääkärin todeta. Ongelma on se, että kaikkien kasvohermohalvaustapausten takana ole neuroborrelioosia.

Suomessa tehty tutkimusta diagnosoinnista ja hoidosta

Diagnosointi on kuitenkin mennyt eteenpäin. Tapauksissa, joissa potilas osaa vaikkapa itse epäillä neuroborrelioosia, se on helppo todeta aivo-selkäydinnesteestä otettavalla testillä.

Testit ovat muuttuneet luotettavammaksi ja tehokkaammiksi viime vuosina ja se on osin Suomessa tehdyn tutkimusten ansiota.

– Olemme täällä Suomessa määrittäneet borrelioosin merkkiainetta viitisen vuotta ja nyt on kehitetty sitä mittaava pikatesti sairaalakäyttöön, jossa tulokset saa 20 minuutissa. Se on herättänyt kiinnostusta, Hytönen sanoo.

Varsinaisen infektion hoitokin on nykyään helppoa antibiooteilla. Ongelmaksi voivat etenkin pitkään kestäneen infektion jälkeen muodostua jälkioireet, joissa potilaalle jää neurologisia ongelmia vielä hoidon jälleen ja jotka eivät välttämättä parane lainkaan.

Siksi olisi Hytösen mukaan hyvä tiedostaa, jos asuu punkkialueella.

– Jos kerran päivässä poistaa mahdolliset punkit, riski infektion saamiselle on pieni. Jos huomaa ihomuutoksen ja hakeutuu lääkäriin, infektio paranee, Hytönen kertoo.

– Joskus ihomuutosta ei kuitenkaan huomata. Jos tietää asuvansa punkkialueella ja tulee kasvohalvausta tai voimakkaita raajakipuja, kannattaa pitää mielessä neuroborrelioosi yhtenä vaihtoehtona.