Eija käytti Hyvinkään kaupungin tarjoamaa Nopsa-palvelua, kun arki alkoi tuntua ylivoimaiselta. Miksei kaikissa Suomen kaupungeissa jo ole sähköistä avunpyyntölomaketta perheille?
– Oli todella huono hetki. Niitä oli paljon. Epätoivoissani menin sivulle. En olisi pystynyt soittamaan mihinkään, koska minua itketti niin paljon. Purin sen kaiken, kirjoitin lomakkeeseen koko perhetaustamme ja sen, että toivon pikaista yhteydenottoa, jos saisimme apua. Sieltä soitettiin seuraavana päivänä.
Näin Eija* muistelee Hyvinkään kaupungin tarjoamaa Nopsa-palvelua. Eijalla ja hänen miehellään on 4,5 vuotias erityislapsi-poika ja 1,5 vuotias tyttö, joka niin monien lasten tavoin ei tahtoisi nukkua öisin. Nuoren perheen arki oli hektistä.
– Minulla on ollut masennuskausia, ja minulla on paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö. Esikoisen kanssa oli todella hankalaa, emme saaneet nukuttua. Metelitaso kotona oli jumalaton, koska poika kirkuu: jos joku muu lapsi itkee, hän alkaa kirkua paniikissa tai lyödä, sillä hän pelkää muiden lasten itkua, Eija kuvaa.
Epätoivon hetkellä Eija muisti palvelun, johon oli aiemmin törmännyt Hyvinkään kaupungin sivulla.
Nopsa-työryhmä aloitti toimintansa 2015 alussa. Työryhmässä on sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja vuonna 2016 mukaan tullut psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämän ryhmän kautta asiakkaan saatavilla on lapsiperheiden kotipalvelua, perhetyötä ja muita kaupungin palveluja, esimerkiksi varhaiskasvatuksen leikkitoimintaa.
Nopsa on Hyvinkään sosiaalihuollon matalan kynnyksen peruspalvelu. Sen idea on tarjota lapsiperheelle apua silloin, kun he tätä tarvitsevat. Palvelussa asiakas ottaa yhteyttä joko puhelimella tai kaupungin nettisivulla pyydä apua -napin avulla: sen takaa löytyy lomake, jossa voi kuvata tilannettaan ja sitä, miksi kaipaisi apua.
– Lomake on ollut hyvä. Kaikille asiakkaille puhelimella soittaminen ei ole helppoa. Lomake on ollut suosittu, kertoo Hyvinkään kaupungin perhepalvelupäällikkö Leena Säkäjärvi.
Hän vastaa Hyvinkään kaupungin sosiaali-ja terveydenhuollon lapsiperheiden ja lasten ja nuorten peruspalveluista.
"Kaikki asiakkaat eivät aina tiedä, mihin heidän pitäisi mennä"
Yhteydenottopyynnön jättämisen jälkeen työntekijä soittaa avunpyytäjälle takaisin. Myös yhteistyökumppanit voivat ohjata sivustolle, mutta suurin osa yhteydenotoista tulee asiakkailta itseltään.
– Yhteydenottoja tulee 30–40 kuussa asiakkailta itseltään, Säkäjärvi sanoo.
Apua voi pyytää kuka tahansa: isä, äiti, vaikka lapsi tai nuori.
– Jos on kyse nuoresta, Nopsassa selvitetään, mitä apua nuori voisi tarvita, ja ohjataan esimerkiksi nuorisoasemalle. Toki sinne voi ohjautua suoraankin, mutta kaikki asiakkaat eivät aina tiedä, mihin heidän pitäisi mennä. Nopsa on sellainen etuovi palveluihin, ja sieltä ohjataan, Säkäjärvi sanoo.
Eijan tapauksessa palvelu oli niin sanotusti arjen pelastaja.
– Puhelu oli ihana. Minulta kysyttiin suoraan: ”Miten me voimme sinua auttaa, mitä toivoisit?” Eija muistaa.
– Sanoin, että toivon neuvoja erityislapsen kasvatukseen ja ongelmatilanteisiin. Saimme perhetyöntekijän, joka alkoi käydä meillä kotona. Se on maksutonta. Sitten toivoin konkreettisia käsipareja, koska välillä olen yksin päivisin lasten kanssa. Meillä alkoi käydä lapsiperheiden kotipalvelu yksi–kaksi kertaa viikossa. He tulivat, ottivat lapset ja veivät heidät ulos, jotta sain hengähtää, nukkua tai urheilla, mikä teki ihmeitä mielialalle. Aloin myös käydä psykiatrisen hoitajan luona juttelemassa, sekään ei maksa mitään.
Palveluista lastenhoitoapu oli maksullista. Hintaa Eija pitää pienenä.
– Kyllä se oli jokaisen sentin arvoista!
"Kaikilla ei ole isovanhempia ollenkaan"
Nopsasta pienten lasten vanhemmat kaipaavat usein juuri kotipalvelun apua.
– Pikkulapsiaika voi olla raskasta ja työlästä, äiti tai isä voi väsyä ja siihen tarvitaan apua. Voi olla, ettei ole lähisukulaisia, tarvitaan senkin takia apua lastenhoitoon. Kaikilla ei ole isovanhempia ollenkaan lähellä. Kun tähän saa avun, ei tarvitse väsyä pidemmälle, Säkäjärvi sanoo.
Palaute asiakkailta on ollut hyvää: palveluita on saanut nopeasti ja ne ovat olleet sellaisia, joita on kaivattu. Myös Eijan mukaan avun pyytäminen oli ”suunnattoman helppoa ja nopeaa”.
– Kaikki ihmiset olivat ihania ja lämpimiä, varmasti he ovat nähneet kaikenlaista eivätkä siten hätkähdä. He varmasti näkivät heti, että tarvitsemme kovasti apua, ja olivat sitä avokätisesti tarjoamassa. Oli ihanaa, että he kuuntelivat meitä. He eivät tyrkyttäneet mitään, vaan ehdottivat, ja otimme kaiken tarjotun avun vastaan ilomielin.
Apua matalalla kynnyksellä, ennen lastensuojelua
Eija perheineen ei ole lastensuojelun asiakas, eikä lastensuojelua tarvitse pelätä hyvinkääläistä palvelua käyttäessään. Palvelulla kuitenkin on tekemistä myös lastensuojelun kanssa.
– Nopsa-työryhmä selvittää tarvittaessa lastensuojelutarpeen, ja sen jälkeen, jos tarve on havaittu ja todettu, ohjataan lastensuojelun asiakkuuteen. Mutta se on lastensuojelussa erikseen, Säkäjärvi kuvaa.
– Nopsassa on nimenomaan tarkoitus, että apua saisi matalalla kynnyksellä, ennen lastensuojelua, kun tällaisia keinoja on käytettävissä. Toki joskus on tilanteita, että perustason palvelut eivät auta ja tarvitaan lastensuojelun keinoja. Mutta sekään ei aina tarkoita lasten sijoitusta. Lastensuojelulla on muitakin keinoja, hän jatkaa.
Eija on aiemmin käynyt esikoisensa kanssa psykologilla ja neurologisella lastenpolilla. Vaikka erityislapselle oli tarjolla apua, kotona tilanne oli tiukka.
– Molemmat vanhemmat olivat uupuneita ja ahdistuneita koko ajan. Jos tätä palvelua ei olisi ollut, olisin varmaankin alkanut soitella johonkin tai selvittää asiaa netistä sitten, kun olisi ollut vähän reippaampi päivä. Se olisi varmaan ollut huomattavasti vaikeampaa, ja aikaa olisi mennyt enemmän, Eija pohtii.
– Asuimme aiemmin Vantaalla. Siellä oli myös lapsiperheiden kotipalvelu, mutta se piti etsiä ihan itse. En olisi kuullutkaan siitä, jos ei psykologi, jolla kävimme pojan takia, olisi vinkannut. Hän näki, että olimme väsyneitä. Meillä kävi kotipalvelu kuukauden tai kaksi, kun kuopus oli vauva, mutta se oli erilaista. Se maksoi, ja mielestäni se ei ollut yhtä monipuolista kuin täällä (Hyvinkäällä), hän jatkaa.
"Kun asiakas saa varhaisessa vaiheessa apua, ongelmat eivät vielä ole suuria"
Mitä tällainen palvelu sitten kustantaa? Varmasti paljon?
Työryhmä sisältää neljä sosiaalityöntekijää, neljä sosiaaliohjaajaa ja psykiatrisen sairaanhoitajan. Vuosibudjetti on 380 000 euroa. Kun työryhmä ohjaa asiakkaita esimerkiksi lapsiperheiden kotipalveluun, nämä palvelut toimivat omassa budjetissaan. Säkäjärven mukaan palvelun toiminta on ollut kannattavaa.
– Miksi tämä on alun perin perustettu? Hyvinkäällä todettiin, että raskaassa palvelussa on paljon asiakkaita, eikä matalan kynnyksen perustason palveluita ole riittävästi tarjolla. Haluttiin löytää ratkaisuja, joilla voisi mahdollisimman matalalla kynnyksellä vastata asiakkaan tarpeisiin juuri silloin, kun asiakas apua tarvitsee, siirtää painopistettä lastensuojelun palveluista perustason palveluihin. Se toki vaikuttaa niin, että kun asiakas saa varhaisemmassa vaiheessa apua, ongelmat eivät vielä ole niin suuria, eikä asiakkuus välttämättä sitten jatkukaan pidemmälle, Säkäjärvi sanoo.
Mutta miksei jokaisella Suomen kaupungilla jo ole omaa avunpyyntölomaketta? Syy on Säkäjärven mukaan yksinkertaisesti se, että kaupungit kehittävät palveluitaan omaan tahtiinsa.
Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) tuli voimaan 1.4.2015. Uuden sosiaalihuoltolain mukaan esimerkiksi kotipalvelua annetaan toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Toimintakykyä alentavia syitä ovat esimerkiksi sairaus tai synnytys.
Uudessa sosiaalihuoltolaissa määritellään keskeisiä kunnissa jo käytössä olevia sosiaalipalveluja. Ehkäisevien perhepalvelujen osuus kasvaa. Kotipalvelun vahvistamisen lisäksi perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa on annettava yleisinä perhepalveluina myös ilman lastensuojelun asiakkuutta.Palveluja annettaessa on huolehdittava siitä, että palveluja on riittävästi erityistä tukea tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen.
– Sosiaalihuoltolaki astui voimaan keväällä 2015, ja se ohjaa toimintaa juuri tähän suuntaan, kaikissa kunnissa. Lähdimme jo vuotta aiemmin muutenkin kehittämään palveluitamme tähän suuntaan, ja olimme tosi iloisia, että laki meni tähän suuntaan, johon olimme jo vieneet palveluita. Varmasti kaikki kunnat omalla tahdillaan tulevat tähän suuntaan. Lain henkikin on, että tähän suuntaan palveluita on vietävä, Säkäjärvi sanoo.
Lain mukaan asiakkaiden tulee saada palveluita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö ovat palveluita, joita tulisi tarjota heti, kun apu tarvitaan.
– Eli painopisteen siirto on lain henki myöskin: varhaiseen vaiheeseen se apu ja tuki, Säkäjärvi kuvaa.
"Sinulla ei ole mitään menetettävää"
Eijan perheen tilanne on nyt paljon parempi. Toistaiseksi perhe ei tarvitse lisäapua arjessa.
– Sovimme, että jos tilanne pahenee, otamme yhteyttä. Käyn psykiatrisella hoitajalla, mutta sitäkin on harvennettu, koska kaikki on parantunut. Esikoinen on myös aloittanut päiväkodin erityisryhmässä, mikä on auttanut hirveästi. Sinällään meillä on paljon rauhallisempaa nyt, Eija kertoo.
Samassa tilanteessa olevaa hän neuvoisi pyytämään rohkeasti apua, liikoja miettimättä.
– Sinulla ei ole mitään menetettävää. Se kannattaa, ne ovat ihania ihmisiä, niitä ei tarvitse jännittää. Ei tarvitse olla huolissaan siitä, että ongelma olisi liian pieni, koska sitä kartoitetaan ja apua ehdotetaan!
Erilainen kertomus äitiydestä:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
* Eijan nimi on muutettu