Tiina Pystynen piirsi viisikymppisenä sarjakuvan, jollaista ei olisi nuorena uskaltanut tehdä.
Tiina Pystynen ihmetteli jo 1970-luvulla Lontoossa British Museumissa ikivanhoja intialaisia vesiväripiirustuksia.
– Kuvat olivat tosi hurjaa pornoa. Samalla ne olivat kauniisti kuvattuja taideteoksia. Kuvien katsominen kiehtoi, pelotti ja hävetti samaan aikaan, graafikko-kirjailija muistelee.
Sittemmin hän on törmännyt eroottiseen, mutta suorasti aihetta kuvaavaan taiteeseen muun muassa pariisilaisessa museossa.
Näistä kokemuksista Pystynen sai idean tehdä aikuisten sarjakuvan. Hän lähti etsimään kuvataiteesta eroottisia kuvauksia, jotka piirsi arkisemmiksi. Pystynen kertoo, että on halunnut esittää kirjassaan seksin sellaisena kuin ihmiset sen oikeasti kokevat.
Lemmentanssit. Rakkautta ihminen rakastaa ilmestyi vuonna 2009 ja voitti seuraavana vuonna Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon.
Porno saa ihmisen häpeämään itseään
Pystysen mukaan elokuvien erotiikka ja porno ovat suurta huijausta.
– Eihän se ole realismia, kun näytetään pariskunta makoilemassa silkkilakanoilla, kynttilän valossa ja kaikki on kaunista. Ihminen alkaa vain hävetä itseään katsoessaan sellaista. Oikeastihan se on jopa ruman näköistä touhua, kirjailija nauraa.
Niinpä Pystysen sarjakuvassa seksiä kuvataan arkisesti unohtamatta häpeän ja hämmennyksen tunteita, muttei myöskään huumoria.
– Moni lukija kertoo hämmentyneensä mutta myös nauraneensa.
Pystysen mukaan porno luo valheellisen käsityksen siitä, että kaikki on mahdollista toteuttaa.
– Kaikki joutuvat miettimään suhdettaan seksuaalisuuteen. Halusin tuoda sarjakuvassani esille sen, että kaikkea ei tarvitse osata tai tehdä. On olemassa myös aseseksuaalisuutta, eli jossain vaiheessa elämää seksi ei vain kiinnosta.
Vaatii rohkeutta kuvata seksiä ilman pornon täydellistä suoritusta tai erotiikan esteettisyyttä.
– En olisi missään nimessä uskaltanut tehdä tätä kirjaa nuorempana, 56-vuotias Pystynen nauraa.
Studio55.fi/Piritta Palokangas