Jukka Härkösen pitkästä ja ansiokkaasta urasta kertova muistelmateos Kilsoja, kunniaa ja kyyneleitä (Teos) julkaistaan tänään. Kirjassa Härkönen avaa paitsi manageriuransa vaiheita myös ajatuksiaan huippu-urheilusta ja sen tulevaisuudesta. Härkönen sivaltaa muun muassa Suomen Urheiluliiton (SUL:n) nykytilaa.
Vuoteen 2018 manageriuransa päättäneen Härkösen asiakaskunta oli hyvin kansainvälistä ja koostui pääasiassa yleisurheilijoista. Hänen suojattinsa ovat voittaneet vuosikymmenten saatossa toistasataa olympia- ja MM-mitalia.
Suomalaisista arvokisavoittajista Härkönen teki yhteistyötä muun muassa Kimmo Kinnusen, Heli Rantasen, Jukka Keskisalon ja Olli-Pekka Karjalaisen kanssa.
Toimittaja Atte Husun kirjoittamassa teoksessa Härkönen ilmaisee huolensa kotimaisen yleisurheilun menestysperinteen tulevaisuudesta.
– Tätä kirjaa tehdessä SUL:n henkilöstö kattaa 37 henkilöä, joista 17:n tittelissä lukee päällikkö, kahdeksalla johtaja, neljällä koordinaattori ja kolmella kehittäjä. Sana valmentaja näkyy SUL:ssä vain nimikkeessä parayleisurheilun päävalmentaja.
– 1980- ja 1990-luvuilla SUL:n henkilöstön koko oli kolmasosan pienempi, ja liitolla oli ns. maajoukkuevalmennus ja oman toimensa ohessa toimineita lajivalmentajia. Heitä oli parhaimmillaan lähes kymmenen. 2000-luvun alussa SUL:lla oli myös päätoimisia lajivalmentajia.
Härkönen näkee SUL:n "hylänneen vuosikymmenien perinteet" lakkauttamalla paitsi maajoukkuevalmennuksen myös lajivalmentajapestit. Kehityskulku alkoi jo 2010-luvulla.
– Liittojohtoista valmennussysteemiä ei enää ole. Ei ole yhteisöllisyyttä eikä lajileirejä. SUL huolehtii vain harvoista huipuista, ja aikuisissa varsinkin kansallisen kärkitason miesurheilijoiden määrä on pienentynyt rajusti. Osallistujamäärät eivät ole hyviä myöskään naisissa pikajuoksuja lukuun ottamatta.
– Kymmenen viime vuoden aikana globaalin arvokisamitalin ulkoradoilla on voittanut vain yksi suomalainen yleisurheilija: Wilma Heltelä.
Härkösen mukaan "käsittämätön" päätös kielii siitä, ettei SUL arvosta valmentajien työtä.
– Päälliköitä ja johtajia kyllä riittää. Heistä kukaan ei kuitenkaan tee ruohonjuuritason työtä, valmentamista. Kun lajiyhteisöä ja -vastaavaa ei ole, ei ole jatkuvaa systemaattista, koko Suomen kattavaa scouttausta nuorista lahjakkuuksista. SUL järjestää valmennusseminaareja, mutta kansainvälisyys ja valmennustietous eivät tartu seminaareissa istuessa. Ne tarttuvat kohtaamisissa päivittäisessä valmennustyössä.
Härkönen kokee, että nykyisen tilanteen myötä managereiden valta urheilijoiden taustalla on kasvanut jo liiankin suureksi.
– Nykyinen rankingpisteiden metsästäminen on johtanut siihen, että kilpailuihin mennään jopa parin päivän varoitusajalla.
– Valmennuksen pohjalta tehdyn kilpailusuunnitelman pitäisi ohjata kilpailukautta, ei rankingpisteiden. Urheiluseura ja seuran ihmiset ovat olleet monelle urheilijalle jopa kotiakin tärkeämpiä. Managerit ja erilaiset asioidenhoitajat eivät saa rikkoa urheilijan ja seuran yhteyttä.
Kattojärjestö on Härkösen mukaan kohdistanut viime vuosina tarmonsa turhankin hanakasti vuoden 2030 EM-hakuun.
Helsingin Sanomat uutisoi alkuviikosta, että SUL on rakentanut kisahakemuksen noin 30 miljoonan euron budjetin kymmenen miljoonan euron valtiontuen varaan. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä kertoi kuitenkin HS:lle valtion sitoutuneen vain viiden miljoonan euron tukeen.
SUL:n puheenjohtajan Riikka Pakarisen mukaan on "ihan selvä asia", ettei kisoja järjestetä, mikäli päättäjät eivät halua satsata kisoihin riittävän isolla summalla.
Euroopan yleisurheiluliitto julkistaa vuoden 2030 EM-järjestäjän 21. lokakuuta. Helsingin ainoa jäljellä oleva kilpailija hakuprosessissa on Bryssel.
