Luonnon monimuotoisuus on huvennut huolestuttavan nopeasti. Kansainvälinen luontopaneeli IPBES on arvioinut, että luonnon monimuotoisuudesta menetetään 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. WWF puolestaan kertoi äskettäin, että selkärankaisten eläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosentilla 40 vuodessa.
Tilanne ei ole hyvä Suomessakaan.
– Yksi esimerkki ovat lehdot ja lehtojen lajisto. Ne ovat usein pienialaisia kohteita ja niiden elvyttämisessä voitaisiin mennä tehostetusti eteenpäin, arvioi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) tänään Helsingissä.
Muita uhanalaisia elinympäristöjä ovat perinneympäristöt ja harjujen paahdeympäristöt.
– Perinneympäristöjen lajisto on Suomessa tukalassa tilassa. Jokainen laiduntava karjatila on arvokas luonnon monimuotoisuuden kannalta. Harjujen paahdeympäristöt ovat kasvamassa umpeen ja niihin on kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi hallittu kulotus voisi auttaa, pohtii Tiilikainen.
Hyviä uutisiakin sentään on.
– Saimaannorppakanta on kasvanut niin hyvin, että vuodelle 2025 asetettu tavoite on saavutettu jo nyt, huomauttaa Tiilikainen.
Kaikilla valtioilla on parannettavaa
Ensi viikolla Egyptissä alkaa YK:n luonnon monimuotoisuussopimuksen kokous. Siellä joudutaan toteamaan, että vuodelle 2020 asetetuttuja tavoitteita luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi ei saavuteta.
– On edistytty, mutta monimuotoisuuden kato jatkuu. Kokouksessa pitää kirittää toimia, jotta vuonna 2020 Pekingissä voidaan sopia uusista tavoitteista, sanoo Tiilikainen.
Joulukuussa julkaistaan tieteellinen arvioi Suomen ekosysteemien uhanalaisuudesta. Uusi Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli Punainen kirja julkaistaan helmi-maaliskuussa.