Merkittävällä osalla suomalaislapsista on oppimisvaikeuksia, joiden taustalla on synnynnäinen neurokognitiivinen syy.
Oppimisvaikeudet voivat liittyä lukemiseen, kirjoittamiseen tai laskemiseen, ja ne havaitaan usein viimeistään koulussa.
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian apulaisprofessori Tuire Koponen huomauttaa, että lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, ovat saamansa tuen suhteen eriarvoisessa asemassa.
Koulut tukevat lapsia resurssiensa mukaan, ja resursseissa voi olla suuriakin alueellisia eroja. Myös koulujen toimintamalleissa on merkittävää vaihtelua.
Lue myös: Nämä arjen haasteet voivat kertoa ADHD:stä aikuisella
Moni asia lisää eriarvoisuutta
Eriarvoisuutta lisää Koposen mukaan moni asia koulun ulkopuolellakin: miten lapsen oppimista tuetaan, kannustetaanko häntä ja missä määrin koulutusta arvostetaan.
– Lapselle tärkeiden aikuisten asenteilla on suuri merkitys. Onko tärkeää osata lukea tai harjoitella matikkaa, ja jos matikka tuntuu vaikealta, voiko tehtävät vain jättää kesken.
– Vaikka oppiminen on lapselle poikkeuksellisen työlästä, hän oppii kyllä, jos saa riittävästi oikein kohdennettua tukea. Oppiminen vaatii kuitenkin keskimääräistä enemmän töitä, ja tässä ympäristön tuki ja kannustus ovat merkittävässä roolissa.
Koposen mukaan myös lapsen yksilölliset piirteet, kuten temperamentti, vaikuttavat oppimiseen.
Jos lapsi on hyvin motivoitunut ja sinnikäs, hänellä on paremmat edellytykset oppia kuin lapsilla, jotka luovuttavat herkästi.
Oppimisvaikeuksiin voi liittyä myös tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen haasteita, jotka usein hankaloittavat oppimista entisestään.
Lue myös: Erityisopettaja kutsuu peruskoulun "tähtioppilaskäytäntöjä" villiksi länneksi – jo lähes 10 prosenttia tarvitsee erityistä tukea
Usko oppimiseen puuttuu
Koposen mukaan lapsilla, joilla on oppimisvaikeuksia, on usein keskimääräistä alhaisempi usko itseensä oppijana.
Tällä taas voi olla vaikutusta siihen, miten lapsi ponnistelee oppimistilanteissa.
Oppimisen haasteet voivat vaikuttaa myös lapsen minäkuvaan ja itsetuntoon ja alkavat ajan kuluessa herkästi laskea kiinnostusta oppimiseen – varsinkin silloin, jos lapsi ei saa oikea-aikaista ja taitotasolleen sopivaa tukea.
Pidemmällä aikavälillä oppimisvaikeudet ovat yhteydessä esimerkiksi toisen asteen opintojen loppuun suorittamiseen, ammatin saamiseen, työelämään kiinnittymiseen ja mielenterveyteen.
– Myös lasten ja perheiden voimavarat oppimiseen ja oppimisen tukemiseen voivat vaihdella paljon, ja onkin tärkeä huomioida, että perheiden hyvinvointia tukevat toimet ovat myös oppimista tukevia toimia, Koponen huomauttaa.
Lue myös: Psyykkisesti sairaita lapsia ja nuoria pompotellaan Suomessa hoitopaikasta toiseen – "Heistä tulee niin sanottuja kalliita lapsia"
Alueellisten erojen taustalla pula erityisopettajista
Suuremmissa kaupungeissa ja kehyskunnissa kouluilla on usein paremmat mahdollisuudet puuttua lasten oppimisvaikeuksiin kuin syrjäseuduilla.
– Syrjäseudulla saattaa erityisopettajan tuki olla saatavilla kerran viikossa koko koululle, Koponen sanoo.
Opetushallituksen opetusneuvos Riia Palmqvist kertoo, että Suomessa on alueita, joille ei ole saatu päteviä erityisopettajia, vaikka virkoja on auki.
Palmqvist arvioi, että erityisopettajia on parhaiten alueilla, joilla tarjotaan erityisopettajan koulutusta.
Erityisopettajia on pitkään koulutettu Jyväskylässä, Helsingissä ja Turussa ja viime vuodesta alkaen myös Lapin yliopistossa.
– Erityisopettajan koulutus aloitetaan syksyllä 2024 myös Tampereen yliopistossa ja Kajaanin yliopistokeskuksessa.
Tilanne toivottavasti paranee Lapissa ja Kajaanin seudulla lähitulevaisuudessa, Palmqvist sanoo.