Suomalaisen pesäpalloilijan ja moninkertaisen olympiavoittajan, joka on Yhdysvaltojen koko olympiaprojektin kasvokuva välille on vaikea löytää äkkiseltään yhtäläisyysmerkkiä. Paitsi kappas vain, löytyyhän se. Molemmat ovat ihmisiä.
Voimistelija Simone Biles on ollut Tokion olympialaisten kestopuheenaihe, itse asiassa jo aika pitkään ennen koko kisojen alkua. Bilesiltä odotettiin Rion kaltaista kultasadetta ja Yhdysvalloissa kisoja on markkinoitu kuukausitolkulla Bilesin kasvoilla. Kaikki halusivat yhtä ja samaa: viittä kultaa.
Kun Biles vetäytyi kesken kaiken, monen oli vaikea käsitellä sitä. Biles teki selväksi, ettei hänellä ole kaikki kunnossa henkisesti. Jos jalka olisi ollut rikki, sen kaikki olisivat ymmärtäneet. Vetäytyminen joukkuekisasta sai monet jopa haukkumaan Bilesiä joukkueensa pettäjäksi.
LUE MYÖS: Henkisten haasteiden kanssa paininut Simone Biles sai kuulla ikävän suru-uutisen kesken olympialaisten – "Ihmiset eivät ymmärrä"
Toivottavasti Bilesin esimerkki tuo urheiluun ison muutoksen. Hän vain itse tietää, onko valmis urheilemaan, valmis laittamaan itsensä alttiiksi vakavalle loukkaantumiselle – valmis uhraamaan itsensä muiden edessä.
Eikä Biles ole ainut. Viisi kultaa rohmunnut uimari Caeleb Dressel kuvasi kisakokemusta pelottavaksi. Omat ja muiden odotukset sekä vertailut Michael Phelpsiin saivat Dresselin miettimään, onko tässä järkeä. Neljä tai viisi vuotta odotetaan yksiä kilpailuja hirvittävin odotuksin, ja sitten kaikki voikin mennä mönkään parissa sekunnissa.
Kiekonheittäjä Daniel Ståhl sanoi, että finaalia edeltäneet kolme päivää olivat vaikeita. Nimilistaa voisi jatkaa pitkään. Ståhl ja Dressel toki kestivät taakan ja voittivat.
Sen sijaan, että urheilijoille sanottaisiin vain "oma valinta, koita nyt kestää", heitä pitää myös ymmärtää. Totta kai paineiden sietäminen ja käsitteleminen on osa huippu-urheilua. Silti sen, että kaiken voittaneet sanovat touhun olevan liikaa, pitäisi pysäyttää ajattelemaan: onko tässä kaikessa todella järkeä?
Niin teki Emma Körkkö. Pesäpalloilijan piti pelata Itä-Länsi-ottelussa, mutta hän päätti sen sijaan kuunnella itseään.
– Kova peli- ja treenitahti jo itsessään on todella kuormittavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sen lisäksi jatkuva esilläolo mediassa ja tunne siitä, että pitäisi täyttää ulkopuolisten ihmisten odotuksia illasta toiseen on pidemmän päälle henkisesti todella kuormittavaa, vaikka samaan aikaan olenkin kiitollinen saamastani huomiosta, Körkkö kirjoitti Instagramissa.
Ylelle hän lisäsi, että Bilesin esimerkki rohkaisi häntä. Kun joku suuri, mahtava ja särkymätön avaa suunsa omasta haavoittuvuudestaan, myös muut uskaltavat tehdä sen. Körkön tapaan itse kukin voi ottaa esimerkistä mallia.
LUE MYÖS: Ari-Pekka Liukkoselta pysäyttävä päivitys, taisteli Tokiossa suuren ahdistuksen kanssa – "Homma lähti lapasesta"
Se, että uskaltaa puhua asiasta, jonka jotkut tulkitsevat heikkoudeksi tai vajavaisuudeksi, yleensä vahvistaa. Silloin asiaa voi käsitellä ensinnäkin itse ja myös muiden kanssa. Ammattiavun merkitystä ei voi korostaa liikaa. Aika harvoin mikään ongelma on parantunut sillä, että yksi ihminen sulloo sen ajatuksiinsa, eikä kukaan muu saa tietää koskaan mitään.
Puhumattakaan siitä, että vaikenija "lääkitsee" ongelmiaan päihteillä tai jollain vielä lopullisemmalla ratkaisulla.
Kun Tokion olympialaisia jälkikäteen katsotaan, niiden suuri perintö saattaa olla se, että Biles ei kilpaillutkaan. Tokiossa kytee avain vallankumoukseen. Hänen kultaläjänsä ei kasvanut, mutta hänellä on mahdollisuus jatkaa elämäänsä terveempänä. Esimerkin voimasta kuka tahansa meistä voi pysähtyä miettimään omaa hyvinvointiaan. Jokainen terve ihminen on tärkeämpi kuin yksikään Bilesin kulta. Vakavista mielenterveyden ongelmista kärsinyt kävelijä Aku Partanen sanoitti asian viisaasti. Hän teki uransa hienoimman arvokisasuorituksen, mutta se ei häntä muuta.
– Tämän vuoden aikana olen oppinut arvostamaan itseäni ihmisenä, enkä urheilusaavutusten kautta.