Kesällä Pohjois-Amerikasta takaisin Suomeen palannut Jesse Puljujärvi pelasi nyt jo kauden toisen EHT-turnauksensa. Marraskuussa hän jäi vielä pettymykseksi Helsingissä. Nyt hän oli Suomen ylivoimaisesti paras pelaaja.
Puljujärven ympärillä pyöri koko syksyn ajan sama aihe. Lähteekö hän NHL:ään kesken kauden?
Luojan kiitos tämä tyhjänpäiväinen höpöttely päättyi joulukuun alussa, kun Edmonton Oilers ei kaupannut hänen oikeuksiaan muualle.
Puljujärvi jäi Suomeen, mikä oli oikea ratkaisu. Ainoa, todellisuudessa.
Karjala-turnaus kun kertoi sen, miten prosessi on yhä pahasti kesken.
Puljujärven tarinassa pitää palata aina lähtöpisteeseen.
Kesään.
Hyökkääjän, joka oli menettänyt itseluottamuksensa rapakon takana. Nuorukaiseen, jonka pelin pohja piti herätellä eloon. Ja jonka pelin pohja vaati herättelyn jälkeen kriittistä tarkistelua.
Karjala-turnaus oli ensimmäinen mittari. Puljujärvi teki töitä. Hän oli läsnä. Silti. Peli lipsui aivan väärille urille. Kiertelyä, kaartelua ja puskemista.

