Näistä merkeistä tiedät, että läheisen ajamiseen on syytä puuttua – "Tässä ollaan ison asian äärellä"

Millainen auto sopii ikäihmiselle? 7:34
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoo, millainen auto sopii ikäihmiselle.

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.

Kysymys: Mitkä ovat yleisiä merkkejä siitä, ettei ikääntyneen kuljettajan ajaminen suju enää niin hyvin kuin aiemmin? Millaisista merkeistä kuljettajan itse sekä läheisten pitäisi olla kiinnostuneita tai huolestuneita?

Vastaus: Ikäautoilija itse tai hänen puolisonsa eivät välttämättä ole oikeita henkilöitä arvioimaan ajokykyä. Kannustankin nuoremman sukupolven edustajia istumaan aika-ajoin isän, äidin, mummun tai papan kyytiin.

Autoliiton ikäautoilijakoulutuksissa kyselen aina osallistujilta, millaisia ikääntymisen aiheuttamia haasteita he ovat kohdanneet ajaessaan. Paikkakunnasta riippumatta fläppitaululle syntyy kerta toisensa jälkeen varsin samansisältöinen lista: paikkojen kangistuminen, niskan jäykistyminen, hämäränäön heikkeneminen, sivutieltä vasemmalle (päätielle) kääntyminen, pidemmät ajomatkat, haasteelliset ajo-olosuhteet sekä huomion jakaminen useampaan asiaan samanaikaisesti.

Monelle ikäautoilijalle on koulutuksissa lohdullista huomata, etteivät he ole yksin ongelmansa kanssa, vaan samoiden haasteiden kanssa painivia kohtalotovereita on paikalla useita.

Porukalla pohditaan myös keinoja kyseisten haasteiden kompensoimiseksi: ikäautoilijalle soveltuva auto, lisäpeilit, uusi ajoneuvotekniikka, ajoajankohdan valinta, huolellinen reitinsuunnittelu, pidemmän matkan tauottaminen ja jakaminen useammalle päivälle ja niin edelleen.

Ison asian äärellä

Toiset pystyvät koulutuksesta saamillaan vinkeillä jatkamaan turvallista autoilua vielä vuosia. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että ennemmin tai myöhemmin osalla on edessä se päivä, ettei terveydentila enää mahdollista turvallista autoilua.

Parasta olisikin, jos kuljettaja ymmärtäisi asian itse ja ryhtyisi sen edellyttämiin toimenpiteisiin. Joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka eivät tilannetta tiedosta – tai vaikka tiedostavaisitkin – eivät halua myöntää sitä, ettei oma ajaminen enää ole turvallista sen enempää itselle kuin muillekaan. 

Tässä ollaan ison asian äärellä, sillä ajokortista luopuminen saattaa ainakin haja-asutusalueella usein tarkoittaa sitä, että on samalla luovuttava omasta rakkaasta, vuosikymmeniä palvelleesta, kodista ja muutettava palveluiden ääreen.

Muutos saattaa tuntua rajulta ja radikaalilta, joten asian hyväksyminen on vaikeaa. Ja usein se on sitä myös puolisolle, minkä takia hänenkään arvionsa kuljettajan ajokyvyn säilymisestä ja ajamisen turvallisuudesta ei välttämättä aina ole puolueeton ja totuudenmukainen.

Kehotankin nuorempien sukupolvien edustajia aika-ajoin hyppäämään ikäautoilijaksi luokittelemansa, isän, äidin, mummun tai vaarin kyytiin ja tekemään havaintoja siitä, onko autoilu vielä turvallista.

Kiinnitä huomiota ainakin näihin

Jos ikäautoilija itse tiedostaa tai kyydissä olevista vaikuttaa siltä, ettei ajaminen ole turvallista, on toimenpiteisiin syytä ryhtyä. Tyypillisiä asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, ovat vaikeudet pysyä omalla kaistalla tai hereillä, liikenneympyrässä ajaminen, kaistanvaihdot sekä pysäköinti.

Myös toistuviin vaaratilanteisiin ajautuminen esimerkiksi auton käsittelyvaikeuksien, tarkkaamattomuuden tai keskittymisongelmien vuoksi, ovat merkkejä siitä, että on korkea aika harkita ajamisen lopettamista. 

Yleisen turvattomuudentunteen lisäksi ongelmat arkisten asioiden muistamisessa sekä poliisin huomion kiinnittäminen epävarmalla ajotavalla ovat selviä merkkejä, joihin tulisi reagoida. Mikäli ikäautoilija ei itse asian vakavuutta ymmärrä, tulisi hänet ohjata lääkäriin. Joskus saattaa lisäksi olla tarpeellista, että myös läheiset ottavat asian tiimoilta yhteyttä ajoterveysarviota tekevään lääkäriin. 

Vuosikymmeniä kestänyt kunniakas ajoura on mukavampi päättää vapaaehtoisesti kuin pakon sanelemana vasta sitten, kun on aiheuttanut jonkun muun tienkäyttäjän vammautumisen tai kuoleman.

Lue myös:

    Uusimmat