Näin korona-aika muutti lastenkulttuuria – esiin nousee huoli eriarvoisuudesta ja kaikkein nuorimmista: "1,5-vuotias on kasvanut koko elämänsä eristyksissä"

Suomen tapahtuma- ja kulttuuriala on kokenut suuria haasteita pitkittyneen koronapandemian myötä. Keskustelussa taiteen ja kulttuurin merkityksestä koronapandemian aikana ovat kuitenkin näkökulmat lasten ja nuorten kulttuuritoiminnan roolista jääneet vähäiselle huomiolle.

Annantalon johtaja ja Helsingin kaupungin lastenkulttuuripäällikkö Pirjetta Mulari kuvaa koronapandemian tuoneen näkyväksi kulttuurikentän hajanaisuuden ja sirpaleisen hallinnon. Siinä laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen on hankalaa.

Lastenkulttuuri ei ole taloudellisesti tuottavinta kulttuuritoimintaa, joten sen merkitys jäänyt julkisessa keskustelussa pieneen osaan. Tämän seikan Mulari kokee häkellyttäväksi, ottaen huomioon lasten määrän sekä harrastus- ja kulttuuritoiminnan tärkeyden lapsen kasvatuksessa ja hyvinvoinnissa.

Vaikka kesäkuussa nuorten harrastustoimintaa on vapautettu, on aikuisen läsnäoloa vaativan, alle kouluikäisten lasten kulttuuritoiminnan järjestäminen edelleen hankalaa. Mulari nostaa esimerkiksi tapauksen, jossa 1,5-vuotias lapsi on nyt koko elämänsä kasvanut eristyksissä, käymättä juuri missään.

Mulari kertoo olevansa syvästi huolissaan erityisesti alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnista korona-aikana. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on yksi hänen työnsä tärkeimpiä päämääriä. 

Monipuolinen työnkuva laajalla kentällä

Pirjetta Mulari on aloittanut työskentelyn Annantalon johtajana ja lastenkulttuuripäälikkönä vuoden 2021 alusta, sekä Annantalossa hän on työskennellyt muissa tehtävissä vuodesta 2016 alkaen. Lastenkulttuurinpäällikön virka on Helsingin kaupungilla uusi, ja Mulari kuvaakin sen olevan vielä muotoutumisvaiheessa.

Keskeisimmiksi sisällöiksi hän nostaa erityisesti lastenkulttuurin aseman ja roolin tuomisen näkyvämmäksi sekä lastenkulttuurikentän eri toimijoiden roolien tarkentamisen. Mulari kuvaa lastenkulttuurikenttää heterogeeniseksi joukoksi erilaisia toimijoita, ja lasten kulttuuria tuottavat niin pienemmät asukasosayhdistykset kuin myös suuret instituutiotkin.

Annantalon johtajana hän toimii sen sijaan osana monimuotoista työyhteisöä, jossa talon toimintaan sisältyy muun muassa esitystoimintaa, näyttelyitä, työpajoja ja taideopetusta. Toimiessaan yhtäältä sekä lastenkulttuuripäällikkönä että lastenkulttuurikeskuksen johtajana, on hänen työkuvansa hyvin monipuolinen.

Opetus- ja Kulttuuriministeriön korona-aikana käynnistetyssä uudessa Suomen harrastamisen mallissa lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuuksia kokeilla harrastuksia monipuolisesti. Harrastus kattaa niin koodaamisen, eläintenhoidon, ruuanlaiton ja kirjallisuuden, ja toiminta tähtää juuri siihen, ettei lapsi syrjäytyisi harrastuksensa parissa. Lapsille halutaan onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita.

Koko perhe yhden tietokoneen varassa

Vaikka tietyt harrastamisen muodot ovat mahdollisia toteuttaa myös etänä, on poikkeusaika silti tuonut paljon haasteita siihen, miten ja mitkä tahot harrastustoimintaa tuottavat.

Annantalo on tarjonnut laajasti kulttuurisisältöjä lapsille läpi koronapandemian, muun muassa Virtuaalisen Annantalon, etänä toteutetun taideopetuksen ja muiden digitaalisten sisältöjen kautta.

Etänä toteutetut sisällöt voivat kuitenkin asettaa lapsia epätasa-arvoisiin asemiin. Mulari pohtii, että esimerkiksi tilanteessa, jossa kolmilapsinen perhe asuu pienessä asunnossa vain yhden tietokoneen varassa, on hyvin mahdollista, etteivät etänä toteutetut digitaaliset sisällöt tavoita kaikkia tasavertaisesti.

Mulari kertookin, että Annantalon etänä toteutetussa vapaa-ajan taideopetuksessa on tullut vastaan muutamia tapauksia, joissa perhe on ilmoittanut etäharrastustoiminnan olleen arkeaan kuormittavaa. Tarkasteltaessa tulevaa, koronan jälkeistä lastenkulttuurikenttää Mulari enteilee digitaalisten sisältöjen jäävän jossain määrin Annantalon toimintaan.

Nouseeko kynnys lähteä? 

Mulari pohtii myös ihmisten käyttäytymisen muutosta. Vaikka palaisimmekin takaisin fyysistä läsnäoloa ja osallistumista vaativan kulttuuritoiminnan pariin, hän kokee digitaalisten sisältöjen lisäävän Annantalon kulttuurisisältöjen tavoittavuutta esimerkiksi tapauksissa, jossa suosittu esitys täyttää teatterisalin viimeistä paikkaa myöten tai kun perhe ei muista syistä pääse paikalle.

Näissä tapauksissa striimit tai tallenteet lisäisivät lasten kulttuurin kokemisen mahdollisuuksia. Hän kuitenkin toivoo, että tämä korona-aika tuo myös ”nälkää vuorovaikutukselle, livelle ja itsetekemiselle” taidesisältöjen parissa.

Sen sijaan Mulari näkee erityisen haastavana sen, miten ihmisten käyttäytyminen tulee muuttumaan koronan myötä. Hän uskoo vahvasti, että joillekin ihmisille taide- ja kulttuuritoiminnan tarve on niin suuri, että he lähtevät takaisin mukaan toimintaan välittömästi. Toisaalta monille korona-aika on voinut olla niin käänteentekevää, että kynnys lähteä takaisin mukaan kulttuuritoimintaan voi olla huomattavasti aiempaa suurempi.

Mulari ennakoi ihmisten käyttäytymisen muuttuvan hyvin monilla tavoilla, joita on hyvin vaikeaa ja mahdotonta ennustaa, eikä hän usko, että maailma tulee palaamaan entiselleen koronan jälkeen.

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston ja MTV Uutisten Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.

Videot

Uusimmat

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja