Liettualainen Mykolas Alekna jysäytti kunnon jymypaukun, kun hän rikkoi Jürgen Schultin rikkomattomana pidetyn kiekonheiton maailmanennätyksen Oklahomassa. Heittoasiantuntija Anssi Mäkinen kertoo, mitä huippuheittoon vaadittiin.
Schultin vuoden 1986 tulos 74,08 siirtyi historiaan, kun vasta 21-vuotias Alekna paiskasi limpun uusiin ME-lukemiin 74,35. Uusi ME-tulos syntyi Oklahomassa heittokentällä, mikä mahdollisti sen, että tuuli pääsi vaikuttamaan heittoon ja sen pituuteen.
– Jos heitetään aivan tyveneen, olisi heitto todennäköisesti ollut lyhyempi, mutta kuinka paljon on mahdoton sanoa, SUL:n kiekonheiton lajivastaava Anssi Mäkinen spekuloi.
Mäkinen mukaan tuuli ja olosuhteet vaikuttivat heittoon, mutta suoraa metrimäärää on mahdoton arvioida.
– Ihan mahdoton sanoa, että vaikuttaako muutamia metrejä vai vaikuttaako kymmeniä metrejä. Tuulen vaikutusta ei voi suoraan verrata. Huippuheittäjät pystyvät hyödyntämään olosuhteita, koska heillä on taitoa ja tehoa.
– Eihän koskaan huipputuloksia ole tehty huonoissa olosuhteissa.
Mäkinen osaa kertoa millainen tuuliolosuhde on optimaalinen, ja miten siihen pitää heittää.
– Optimituuleen eli sivuvastaiseen pitää heittää kiekko todella hyvään asentoon. Kovaan vastatuuleen kiekon lähtönopeuden pitää olla kova, ja sen takia huippuheittäjät saavat hyvistä olosuhteista enemmän hyötyä.