MV-julkaisu nousi aallonharjalle turvapaikanhakijoilla ja perinteistä mediaa parodioimalla – Torstaina Ilja Janitskin saa tuomionsa oikeudelta

Video: Jonotus Janitskinin oikeudenkäyntiin yltyi käsirysyksi kesäkuussa.

– Ne lukijamäärät olivat tosi isoja, mutta siitähän on tultu aika lailla alaspäin. Nythän näyttää siltä, että koko MV-lehti on kuopattu tai ainakin siellä kuopan pohjalla, julkaisua tutkinut Noppari sanoo.

Tutkija uumoilee, että Suomessa ei enää välttämättä nähdä MV-julkaisun kaltaista ilmiötä. Toisaalta sellaisen perustaminen on teknisesti niin helppoa, että syntymiseen riittää tarpeeksi kuuma poliittinen aihe ja riittävä määrä aktiivisia ihmisiä.

MV-julkaisusta syntyi spektaakkeli, joka henkilöityi perustajansa Ilja Janitskinin ympärille. Janitskin oli jo aiemmin tunnettu henkilö, jonka kujanjuoksua myös perinteinen media seurasi jutuissaan.

– Janitskin vastasi hyvin voimakkaasti MV:n sivuilla sekä häneen että lehteen kohdistuvaan kritiikkiin. Hän varmasti lietsoi tietoisestikin tällaista sotaa ja vastakkainasettelua perinteisen journalistisen median ja MV-lehden välillä.

Rajoja haetaan käräjiltä

Helsingin käräjäoikeus antaa torstaina tuomionsa juttukokonaisuudessa, jossa MV-julkaisun Janitskinia syytetään muun muassa törkeästä kunnianloukkauksesta, tekijänoikeusrikoksista, rahankeräysrikoksista, rahapelirikoksista, laittomasta uhkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja salassapitorikoksista. Janitskin on kiistänyt syytteet.

Nopparin mukaan MV-julkaisussa unohtuivat sananvapauden käyttämisen rajat, jotka laki määrittelee.

– Tässä haetaan sananvapauden rajoja suhteessa uuteen verkkojulkisuuteen, missä amatööritekijät ovat astuneet tietyssä mielessä journalismin tontille ja tuottavat julkista keskustelua. Ratkaisulla on varmasti merkitystä siihen, minkälaisia vastamedioita uskalletaan lähteä tekemään.

Tutkijat ovat nimenneet MV-julkaisun ja muut samaan lokeroon sujahtavat julkaisut median populistiseksi vastamediaksi.

– Ne tuottavat hyvin populistisella tavalla eroa kansan ja eliittien välille. Ja eliiteiksi lasketaan tässä tapauksessa myös perinteinen journalismi.

Pidempi jatkumo mediakentässä

Nopparin mukaan MV-julkaisu hyödynsi amatööritekijöitä ja poimi tekstejä sosiaalisesta mediasta. Lisäksi julkaisu myös lainasi materiaalia perinteisestä mediasta, minkä jälkeen tekijät otsikoivat juttuja uusiksi. Jutut myös paketoitiin netille tyypilliseen ironiseen, sarkastiseen ja satiiriseen kerronnan tapaan, jossa mikään ei ole pyhää. 

Nopparin mukaan yksi tapa hahmottaa populistiset vastamediat on nähdä ne karikatyyrinä siitä, mitä koko tämän hetken mediakulttuuri ilmentää. Kyse on hänen mukaansa esimerkiksi sensaatio- ja skandaalihakuisuudesta, iltapäivälehden ja Seiska-lehden yhdistelmästä potenssiin kymmenen.

– Myös journalismi itse ilmentää sitä, vaikkakin hienovaraisemmin. Esimerkiksi räikeät otsikot, joille ei ole vastetta tekstissä.

Nopparin mukaan MV-julkaisu on ollut perinteiselle medialle myös hyvä vihollinen, vaikka populistiset vastamediat ovat lainanneet esitystapoja erittäin paljon perinteiseltä journalistiselta medialta.

– Kuinka paljon tällainen viihteellinen, kaupallinen ja journalistinen media on halukas korjaamaan omia prosessejaan ja tekemään niitä vaikka yleisön kannalta luotettavimmaksi sen sijaan, että se paikallistaisi ongelmat tällaiseen hyvään ulkoiseen viholliseen? Noppari pohtii.

Tutkijan mukaan yksi keskeinen syy siirtyä MV-julkaisun pariin oli myös kokemus siitä, että lukijakunta ei kokenut tulevansa kuulluksi. Esimerkiksi konservatiivinen maailmankuva ei Nopparin mukaan tullut MV-julkaisun pariin hakeutuneiden mielestä tarpeeksi hyvin esiin.

– Miten perinteisessä mediassa pystyttäisiin paremmin tuottamaan vielä moniäänisempää keskustelua, jossa ihan vastenmielisinäkin pidetyt maailman kuvat ja näkökulmat saataisiin keskustelemaan keskenään? Että ihmisille ei tulisi tarve etsiytyä jonnekin journalismin ulkopuolelle, vaan se keskustelu voitaisiin käydä journalismin yhteydessä.