Seinäjokelainen useiden laudaturien nainen Katariina*, 24, on entinen narkomaani. Hän on kokeillut kaikkea kannabiksesta heroiiniin. Kolme vuotta jatkunut huumeidenkäyttö katkesi, kun hänen silloinen poikaystävänsä joutui vankilaan.
– Ihmiset ajattelevat, että huumeista ei voi päästä eroon, että se on vain taistelua. Mielestäni näin ei ole, Katariina toteaa vankasti.
Nainen on elävä esimerkki siitä, että huumeista vieroittuminen ja elämän suunnan täydellinen muuttaminen on mahdollista.
Tilanne oli huhtikuussa 2012 täysin toinen. Poliisi sai tuolloin ilmoituksen oudosti harhailevasta joukosta, jonka kummallinen käytös johtui huumeiden sekakäytöstä ja muuntohuume-Daisysta.
Yksi joukon jäsenistä oli Katariina.
– Olimme niin psykoosissa, että konttasimme kämpän lattialla ja kuvittelimme, että ulkona on iskuryhmä. Ajattelin, että lähdemme maanpakoon ja pakkasin kauheat kassit täyteen tavaraa ja lähdimme kaverini kanssa Hyllykalliolle harhailemaan. Poikaystäväni oli jäänyt jonnekin.
– Harhailimme ympäriinsä ja lopulta lyyhistyin jonkun omakotitalon eteen, kun en enää pystynyt kävelemään, Katariina muistelee viiden vuoden takaista huumeiden sekakäyttöään.
Daisy-huumetta postilaatikosta
Elettiin vapun alusaikaa vuonna 2012. Katariinalla ei ole muistikuvaa siitä, miten kauan juhlintaa sillä kertaa oli kestänyt. Päivittäin vedetyn amfetamiinin lisäksi Katariina oli yhdessä kymmenen vuotta vanhemman poikaystävänsä ja muutaman vuoden nuoremman ystävättärensä kanssa päättänyt kokeilla postilaatikkoon tipahtanutta Daisy-huumetta.
– En vieläkään oikein tiedä, kuka sitä meille tilasi. Kai sen oli joku poikaystäväni kaveri meille lähettänyt, Katariina arvelee.
Vaikka aineiden alkuperä ei ollutkaan selvillä, ainetta oli päästävä kokeilemaan.
– Kokeiltiin sitä Daisya, mutta se ei tuntunut miltään. Otettiin vaan lisää ja lisää, mutta vieläkään ei tuntunut, Katariina kertoo.
Myöhemmin lääkärintutkimuksessa selvisi nuorten joutuneen aineen vuoksi hengenvaaraan. Siitä huolimatta huumeiden käyttö jatkui.
Riippuvuus syntyi heti
Katariina oli aivan tavallinen nuori nainen, mutta syksyllä 2011 hän ajautui väärään seuraan. Elämä muuttui täysin.
Oli lokakuinen ilta kuusi vuotta sitten. Porukkaa oli kokoontunut tuttavan kämpille ryyppäämään. Katariinan uteliaisuus heräsi, kun hän huomasi osan porukasta vetävän huumeita. Hänkin halusi tietää, miltä aineiden vetäminen tuntuu.
– Ensimmäisen kerran, kun kokeilin, pyysin muiden pistävän minulle huumetta. Muistan silloin sanoneeni, että oloni on maailman paras, eikä koskaan ole tuntunut näin hyvältä, buprenorfiinia kokeillut Katariina toteaa.
Koukku syntyi melkein heti. Kuukaudessa Katariina oli löytänyt huumepiireistä kymmenen vuotta vanhemman poikaystävänsä, jonka kanssa hän muutti pian yhteen. Sen jälkeen päivät toistivat toisiaan.
– Siitä sitten aamusta iltaa vedettiin huumeita kolmen vuoden ajan.
Opinnot ammattikoulun putkilinjalla jäivät, eikä päiviin mahtunut muuta kuin huumeita. Päivän mittaan vedettiin vaihdellen amfetamiinia, subutexia ja kannabista. Kotoa ei poistuttu, ellei ollut pakko.
– Narkomaanit eivät poistu kämpästä ikinä, ellei ole pakko. He eivät näe muita kuin narkomaaneja. Itsekin ajattelin silloin, että narkomaanit ovat jotenkin parempia ihmisiä, koska he ymmärtävät, miten mätä tämä yhteiskunta on. He ajattelevat, että heillä on jotenkin korkeampi moraali kuin tavallisilla ihmisillä, kun he eivät vasikoi toisistaan poliisille, Katariina selvittää.
Vainoharhaista kyttäämistä
Kolmen vuoden huumearjen aikana poliisiratsioista tuli osa Katariinan elämää. Kotioveen asetettiin salpa, joka esti poliisien pääsyn asuntoon. Ikkunoiden verhoja ei avattu pariin vuoteen.
– Se oli ihan vainoharhaista. Kauheaa kyttäämistä. Meillä oli ikkunassa pimennysverho, johon leikattiin pieni reikä, josta pystyi kurkkimaan pihalle. Aina kun ulkona kävi auton ovi, syöksyttiin ikkunaan paniikissa kurkkimaan, onko se poliisi.
Ensimmäisen kerran Katariina muistelee joutuneensa poliisin kanssa tekemisiin maaliskuussa 2012. Nainen oli poikaystävineen hakenut amfetamiinipaketin Vaasasta, kun poliisi ratsasi seurueen.
Katariina oli aiemmin ehtinyt piilottaa amfetamiinipaketin housuihinsa, mutta poliisin vietyä hänet putkaan paketti löytyi.
– Pyysin putkassa, että olisin päässyt mielisairaalaan, koska olin silloin hajalla ja pää olisi seonnut siellä putkassa, Katariina selvittää.
Nainen toimitettiinkin Törnävän mielisairaalaan, jossa hän vietti muutaman viikon. Sairaalasta Katariina jatkoi äitinsä luokse Järvenpäähän.
– Äidin luona itkin päivät pitkät, kun oli niin kova ikävä poikaystävää, joka oli sen koko ajan putkassa, Katariina toteaa.
Alla uutisjuttu vuodelta 2012, kun nuoret joutuivat sairaalaan muuntohuumeen takia. Juttu noin kohdassa 11.00.
Sumo video id
Mies toi leivän pöytään
Miehen vapauduttua ja Katariinan voinnin parannuttua arki jatkui entiseen malliin. Poliisien pelko ei missään vaiheessa kasvanut niin suureksi, että huumeiden käytön lopettaminen olisi tullut mieleen. Sen sijaan nainen halusi kokeilla kaikkea.
– Innoissani aina odotin, jos jollakin olisi jotakin uutta huumetta. Kyllä sitä halusi aina kaikkea kokeilla, hän kertoo.
Nainen muistelee kokeilleensa huumevuosiensa aikana ainakin subutexia, amfetamiinia, kannabista, lakkaa, ekstaasia ja heroiinia.
– Yhden kerran kokeiltiin heroiinia, mutta senkin oli joku tuonut Helsingistä, kun ei sitä minun tietääkseni ole Seinäjoella, Katariina selvittää.
Hänen ei tarvinnut murehtia huumeiden saamista, sillä hänen poikaystävänsä hoiti huumeiden hankkimisen.
– Olimme poikaystäväni kanssa sanattomasti sopineet, että minä siivoan kotia ja olen siellä emäntänä, kun mies tuo leivän pöytään, nainen naurahtaa nyt vuosien jälkeen.
Yleensä huumeet saatiin tutuilta narkkareilta. Huumeista ei ollut pulaa ja rahaa tuntui aina löytyvän aineisiin.
– Narkomaanilta löytyy aina rahaa huumeisiin. Jotkut varastavat tavaraa kaupasta ja myyvät eteenpäin. Osa taas myy huumeita sen verran, että saa rahoitettua omaan käyttöönsä. Minäkin varastelin välillä, mutta poikaystävä yleensä hoiti maksut, hän kertoo.
Käyttö loppui kuin seinään
Katariinan huumeiden käyttäminen loppui yhtä äkisti kuin alkoikin. Naisen poikaystävä oli saanut reilun vuoden mittaisen vankilatuomion. Katariina tiesi, että huumeiden käyttämisen oli loputtava.
– Tiesin, etten saisi huumeita enää mistään, kun hän joutuisi vankilaan. Oli pakko lopettaa.
Subutexin käyttö loppuikin kuin seinään elokuussa 2014. Noin viikon ajan nainen kärsi kovista vieroitusoireista.
– En pystynyt nukkumaan, kun vääntelehdin vain. Lisäksi minulla oli koko ajan kylmä hiki, vaikka olikin 25 astetta lämpöä, hän muistelee.
Muut huumeet jäivät matkasta pikku hiljaa. Marraskuussa 2014 hän huomasi pääseensä kuiville.
– Muista, miten marraskuun alussa otin viimeisen kerran. Sitten laskin, että nyt olen ollut ottamatta viikon, kaksi viikkoa ja lopulta oli kulunut kuukausia, eikä enää huvittanut, Katariina kertoo.
Hänen mukaansa suurimpana apuna kuiville pääsyyn oli Raamattu. Uskoon tuleminen auttoi häntä käsittelemään tunteitaan. Myös se auttoi, että hän pystyi melko kivuttomasti irtautumaan huumepiireistä. Koska lähes kaikki huumeporukkaan kuuluneet olivat ensisijaisesti poikaystävän tuttuja, ei Katariinalle tuottanut ongelmia lähteä porukasta.
”Narkomaanilla on aina oltava joku vieressä”
Nyt Katariina on ollut kuivilla kaksi ja puoli vuotta. Hän opiskelee Seinäjoen lukiossa hyvällä menestyksellä. Kirjoituksista on tulossa ainakin kaksi laudaturia ja myös tämän kevään aineet ovat lähteneet laudatureina ylioppilaslautakuntaan. Elämä hymyilee.
– Tuntuu siltä, kuin sitä aikaa ei olisi ollutkaan, niin kuin se olisi ollut unta. En tunnista sitä ihmistä; se en ollut minä, vaan joku muu.
Katariina ei ole enää tekemisissä huumepiiriläisten kanssa. Hän kuitenkin tietää, että monella sen aikaisella tutulla menee nykyään huonosti. Vanhaan poikaystäväänsä Katariina on toisinaan yhteydessä, mutta suhde päättyi jo ennen kuin mies vapautui vankilasta.
Entisestä poikaystävästään nainen ei halua puhua sen enempää. Läheisyys ja tuen tarve ajoivat hänet aikoinaan yhteen miehen kanssa.
– Narkomaanilla pitää aina olla joku vieressä. Ei sitä yksin pärjää, vaan aina hakee tukea jostain toisesta. On se aika rankkaa elämää.
Juttua päivitetty 17. huhtikuuta kello 12.16: Jutussa kerrottiin aiemmin, että käytetty muuntohuume Daisy olisi deksamfetamiinia. Daisy nimellä kaupattu muuntohuume on kuitenkin desoksipipradrolia eli 2-DPMP-nimellä tunnettua ainetta.
*Naisen nimi on muutettu