Vanhojen maalausten, kirjojen sekä puu- ja metallimateriaalien restaurointi on tuttua puuhaa museoille. Mutta nyt museot ovat joutuneet uudenlaisen ongelman eteen muovia sisältävien esineiden ja taideteosten kanssa.
Ongelmana on, että tietynlaiset muovilaadut alkavat murentua ajan mittaan mm. valon ja hapen vaikutuksesta. Muovin restauroinnista ei ole kuitenkaan riittävästi tietämystä. Aiheesta kirjoittaa Science-lehti. Lehti kirjoittaa, että muovin tapauksessa museot käyvät kisaa aikaa vastaan.
Muovisten museoesineiden määrä on valtava: Varhaisista radioista veistoksiin, keinosydämiin ja aina David Bowien esiintymisasuihin. Muovia on uudemmissa esineissä kaikkialla.
Hajoamisongelma ei suinkaan koske kaikkia muovilaatuja, mutta osa muoveista hajoaa hälyttävän nopeasti vaikka niitä säilytettäisiin mahdollisimman hyvin. Epävakaat muovilaadut alkavat ajan myötä halkeilla ja murentua. Osa alkaa sulaa paikalleen rakenteen hajotessa.
Restauroinnin apulaisprofessori Joana Lia Ferreira NOVA tiede- ja teknologiakoulusta muistelee erästä näyttelyä, jossa oli mukana mustalla polyuretaanivarjostimella varustettu valaisin. Eräänä päivänä varjostimen havaittiin alkavan hajota. Valaisin poistettiin näyttelystä, mutta varjostin alkoi murentua ja lopulta se hajosi kokonaan. Ferreira muistelee, että lopulta varjostin lojui kasana lattialla.
Tehokkaiden suojamekanismien kehittäminen tärkeää
14:47
Käytännön sääntö epävakaiden muovilaatujen säilyttämiseen on, että tuote on pidettävä kylmässä, pimeässä ja kuivassa sekä joissakin tapauksessa hapettomassa tilassa. Tutkijat ovat lisäksi kehittämässä muoviesineille ”aurinkorasvaksi” kutsuttuja suojakemikaaleja, joiden tarkoitus on ehkäistä valon murentavaa vaikutusta.
Tehokkaiden suojakeinojen löytäminen on tärkeää, jotta tulevaisuuden arkeologeille jäisi 2000-luvulta museoihin tutkittavaksi muutakin kuin muovista roskahiutaletta.