Muovilla on yllättävän pitkä historia. Se ulottuu 1860-luvulle asti. Reilussa 150 vuodessa hyödyllisenä pidetystä ihmeaineesta on tullut maailman vesistöihin ja eliöihin kertyvä megaluokan ympäristöongelma.
Aluksi kaikki muovi valmistettiin luonnon raaka-aineista, kuten selluloosasta ja maidon kaseiinista saatavasta galaatista. Synteettiset muovit tulivat kuvaan vasta öljynjalostuksen kehittymisen myötä 1930-luvulla. Ensimmäinen synteettinen muovi oli bakeliitti, josta tuli suosittu sähkölaitteiden materiaali.
Parkesiini esiteltiin Lontoossa vuonna 1862
Kaikki alkoi Lontoon Maailmannäyttelyssä vuonna 1862, kun Alexander Parkes esitteli oman parkesiiniksi ristityn muovinsa, jota voitiin muovata lämmitettynä. Siitä hän valmisti muotilla puristamalla koriste- ja talousesineitä, esimerkiksi veitsen kahvoja. Kemialliselta rakenteeltaan se oli selluloosanitraattia, ja sen tarkoitus oli korvata norsunluuta. Parkes ei kuitenkaan kyennyt kehittämään muovinsa tuotantoa teolliseksi.
Toinen jo 1800-luvulla keksitty muovilaatu on selluloosa-asetaatti. Vuonna 1897 kehitettiin kaseiinista valmistettu galaliitti. Saksan Hampuriin perustettiin ensimmäinen galaliittitehdas vuonna 1904.
Ensimmäisen synteettisen muovin, bakeliitin, kehitti Leo Hendrik Baekeland 1907 fenolista ja formaldehydistä.
Raionin tuotanto alkoi vuonna 1905
Raion on ensimmäinen muovikuitu, jonka tuotannon aloitti 1905 ranskalainen yritys Courtauld. Raion on teknisesti selluloosa-asetaattia. Siitä voidaan valmistaa myös läpinäkyvää kalvoa, sellofaania. Selluloosa-asetaatista tuli kehittyvän valokuvaustekniikan filmimateriaali, vaikka se on hyvin herkästi syttyvää. Raionia valmistetaan yhä.







