Erkki kunnostaa vanhat astiat priimakuntoon – salainen metodi tiedossa vain kahdella ihmisellä Suomessa

Todisteeksi hän esittelee hyllyllisen entisöintiprosessin läpikäyneitä Arabian kannuja, joista ei löydy tahran tahraa. Myös lasitteet kiiltävät ehjinä maidonvaaleiden pintojen päällä.

Tämän posliiniastioiden puhdistusmenetelmän yksityiskohdat ovat tarkkaan varjeltuja ja ne taitaa Steniuksen lisäksi vain yksi henkilö, joka työskentelee samalla pajalla. Suunnitelmissa on kuitenkin opettaa metodi myös kolmannelle henkilölle, sillä eläkeiässä oleva Stenius haluaa jättää menetelmän perinnöksi seuraavalle sukupolvelle.

– En käytä lainkaan kemikaaleja astioiden puhdistuksessa, vaan ne niin sanotusti syväpuhdistetaan. Keramiikkauuni on yksi osa puhdistusprosessia. Jos astiassa on kolhuja, niin ne hiotaan, jonka jälkeen astia lasitetaan uudestaan. Lasitusta voidaan tehdä uudelleen niihin kohtiin, jotka ovat kuluneita tai joista on hiottu keramiikka esiin.

Mathijs Provoost

Rikkinäisilläkin esineillä tunnearvoa

Suurin osa Steniuksen asiakkaista on antiikkikauppiaita ja keräilijöitä, mutta joukossa on myös yksittäisten esineiden kanssa liikkeellä olevia ihmisiä, jotka haluavat korjata itselleen rakkaita esineitä, kuten matkamuistoja tai lahjaksi saatuja.

Tunnearvo onkin usein vahvasti mukana, kun rikkinäisiä astioita tuodaan arvioitavaksi.

– Aina silloin tällöin joudun sanomaan asiakkaalle ein, jos kyseessä on uudehko esine, joka on mennyt ihan silpuksi ja jonka voi löytää suhteellisen vaivattomasti kaupasta tai antiikkiliikkeestä. Korjaaminen tulee joissakin tapauksissa kalliimmaksi kuin toisen kappaleen ostaminen tilalle.

Joskus on käynyt päinvastoinkin; asiakas ei ole halunnut korjattavan arvokasta esinettä. Näin kävi Birger Kaipiaisen isolle seinäreliefille, joka oli tippunut lattialle ja mennyt pahasti rikki.

– Omistajalla oli esineelle vakuutus ja hän pyysi, että tekisin arvion vakuutusyhtiölle korjauksesta. Näin tein, mutta mies ei koskaan hakenut hajonnutta esinettä pois. Se seisoi pajan hyllyssä seitsemän vuotta. Viime talvena mietin, ettei sitä kannata siellä loputtomiin seisottaa ja päätin korjata sen.

Reliefin aikaa vievä ja työläs korjaus onnistui niin hyvin, että se on tällä hetkellä myynnissä helsinkiläisessä antiikkiliikkeessä.

Kiinnostus vanhaa kohtaan kasvussa

Suhtautuminen vanhoihin esineisiin on muuttunut Steniuksen mukaan ajasta riippuen. Hänen nuoruudessaan, 50–60-luvuilla, vanhasta tavarasta hankkiuduttiin eroon, koska sota-ajan jälkeen koteihin haluttiin teollista tuotantoa, joka oli merkki vaurastumisesta.

Erityisesti ulkomailla, Saksassa, Englannissa ja Ruotsissa tuotettuja astioita pidettiin hienoina. Vanhat tavarat hylättiin tai vietiin kesämökille. Asiakkaat saattavat edelleen tuoda roskiksista löytämiään arvoastioita korjattavaksi.

Tästä huolimatta kiinnostus vanhoja esineitä kohtaan on ollut kasvussa 90-luvun laman jälkeen ja se on jatkunut näihin päiviin asti.

Suunta on edelleen kasvava. Tämän puolesta puhuvat muun muassa monet esineiden kunnostukseen ja vanhojen esineiden hankintaa liittyvät tv-ohjelmat.

Nostalgiatrendiin liittyy vanhojen astioiden ja huonekalujen keräilyn ja korjailun lisäksi monen lapsuudesta tuttujen, perheen yhteisten harrastusten, muun muassa marjastamisen, sienestämisen ja hiihtämisen uudelleen aloittaminen. 

Artikkeli on Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston Journalistinen työ -kurssin lopputyö, joka on tehty yhteistyössä Mediahubin kanssa.