"Nämähän sopisivat vaikka alushousumainoksiksi. Tai tämä Maria Magdalena olisi hyvä hahmo rintasyöpäkampanjaan".
Näin taiteilija Hannu Palosuo versioi renessanssin ajan italialaisia taideaarteita.
Kansallismuseossa on esillä mittaamattoman arvokas kokoelma renessanssin kulta-ajalta yli 500 vuoden takaa. Teokset ovat Brescian museosta Pohjois-Italiasta.
Tämän näyttelyn oheen Italiassa asuva taiteilija Hannu Palosuo on pystyttänyt omat versionsa renessanssin hahmoista.
– Riisuin niistä kaiken uskonnollisuuden. Tarkastelen sitä, miten lähellä renessanssin kuvat voivat olla nykypäivän mainoskuvastoa.
– Jokainen voi nähdä taiteen omalla tavallaan. Ja joku voi nähdä mainoskuvan myös taiteena, pohtii Palosuo.
Kauneuden julma pinta
Renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymistä.
Aatehistoriallisesti se uudisti yhteiskuntia ja taidetta voimakkaasti 1400-1500 -luvuilla. Taiteeseen palasivat puolialastomat hyvin koristeelliset hahmot antiikista. Yksilön kuvaaminen lihallisuudessaan vapautui.
– Se oli vapautumista, mutta myös tietyllä tavalla julmaa. Pinta ja kauneus hallitsivat, ihmisen luonne ei, kuvailee Palosuo.
Siis tietynlaista privatisoitumista ja narsismia kollektiivisuuden vastakohtana, tuttua nykyajastamme.
Uskonnollinen kuvasto hallitsi yhä, koska taiteilijat tekivät lähes aina tilaustöitä - ja tilaaja oli lähes aina kirkko. Tai sitten perhe halusi maalauttaa itsensä kirkonmiehen äärellä.
