Murhia muistellaan muistolaatoin

Pauli Jokinen on ahkera helsinkiläisen historian taltioitsija. Tässä kirjassa Jokisen keskiössä ovat erilaiset muistolaatat, joita löytyy pääasiassa talojen seinistä eri puolilta kaupunkia.

Muistolaattabongarin opas on tehty siten, että lukija voi tehdä muistolaattoihin keskittyneitä kävelyretkiä tämän kirjan avulla. Eniten laattoja kirjan mukaan löytyy Töölöstä ja keskustan kaupunginosista mutta myös esimerkiksi Kallio ja Vallila ovat mukana. Kantakaupungin ulkopuolelta on mainittu muutamia muistolaattoja.

Ei ehkä ole kirjan vika mutta useimmat laatat kertovat varsin tylsästä historiasta. Lukuisissa kylteissä kerrotaan lyhyesti talossa asuneista (menneisyyden) kuuluisuuksista ja Jokinen kertoo melkeinpä yhtä lyhyesti kyseisten kuuluisuuksien historiasta. Muutamia poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Amos Andersson, jolle on omistettu hieman pitempi kappale. Anderssonin muistolaatta löytyy Forumista.

Itse olisin toivonut, että henkilöistä olisi kerrottu hieman enemmän kuin nyt tehdään. Esimerkiksi Aikatalossa on muistokyltti Olga Aikalalle - vuonna 1962 kuolleelle kauppaneuvokselle ja liikenaiselle. Tekstissä kerrotaan, että Aikatalo on saanut nimensä Olga Aikalalta mutta ei kerrota, että talo oli hänen omistamansa. Muutenkin tällainen harvinainen bisnesnainen olisi ansainnut muutamann rivin lisää.

Viron varapääministerille Jüri Vilmsille omistettu muistolaatta löytyy Töölönlahden rannasta, oletetun vuoden 1918 teloituspaikan läheltä. Vilmsin viimeisistä päivistä on kerrottu erilaisia tarinoita eikä ymmärtääkseni lopullista totuutta tapahtumista ole pystytty varmistamaan. Tässä kirjassa kerrotaan kuitenkin yksi tarina totuutena. Jonkinlainen ehkä-lause olisi ehkä ollut paikallaan.

Tällaista kirjaa lukiessa löytyy paljon myös pieniä helmiä, kun lyhyessä tilassa kerrotaan Helsingin historiasta mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkkinä nyt vaikkapa Pohjoisespnaladilla sijaitseva kaupungintalo, joka oli alkujaan Seurahuone. Rakennuksessa on pidetty Suomen ensimmäinen oopperaesitys ja Lumieren veljekset näyttivät talossa suomalaisille ensimmäistä kertaa elokuvia vuonna 1896.

Myös murhia on muisteltu muistolaatoin. Tunnetuin lienee Etu-Töölössä sijaitsevan sisäministeri Heikki Ritavuoren murhalle omistettu seinäkirjoitus: "Sisäminiseri Heikki Ritavuori sai tässä kotiovensa edessä surmansa 14.2.1922 salamurhaajan luodista."

Vähemmän tunnettu lienee Eliel Soisalon-Soinisen murhalle omistettu laatta Bulevardilla. Kahdeksan surmanluotia kaatoi Soisalon-Soinisen ja murhaaja pääsi pakoon Lontooseen saakka, jossa hän työskenteli muun muassa hovihierojana. Nyt murhaaja lepää Hietaniemen hautausmaalla.

Pertti Nyberg

Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa