Helsinki on kaupunki, jota on tituleerattu myös yhdeksi maailman aavepääkaupungeista. Helsinki on täynnä lukemattomia tarinoita yksinään vaeltelevista tummista hahmoista. Moni havainto juontaa juurensa pitkälle historiaan.
– Ne nivoutuvat Helsingin ensimmäisten vuosisatojen historiaan, kuuluisiin henkilöihin, kuuluisiin tapahtumiin, kertoo tietokirjailija Vanessa Kairulahti.
Kairulahti on kirjoittanut aiheesta kirjankin Karolina Kouvolan kanssa. Helsingin henget -teos kertoo, missä kaikkialla Helsingissä on henkiä.
Oikeastaan voidaan jopa sanoa, että Helsingissä on poikkeuksellisen paljon kummituksia.
– Nimenomaan tässä keskustan alueella. Tuntuu, että jokaisen kulman takana on oma kummituksena, Kairulahti pohtii.
Helsingin vanhimmassa talossa kummittelee
Yksi Helsingin kummituksista on aikansa kuuluisuus, 1700-luvulla elänyt laivanvarustaja Johan Sederholm. Aikoinaan hän rakennutti Sederholmin talon, joka on nykyään Helsingin vanhin kantakaupungin kivitalo.
Nykyisin Helsingin kaupunginmuseona toimiva rakennus oli aikoinaan Sederholmin pitämä kauppa.
– Hänellä on ryysyistä rikkauksiin tyyppinen tarina. Hänestä tuli aikoinaan kaupungin rikkain mies, hyvin vaikutusvaltainen sellainen.
– Niinkin rikas, että hän lainasi rahaa Ruotsin kuninkaalle ja tuli kuninkaan pojan kummisedäksi.
Tarina kertoo, että Sederholm on jäänyt talonsa ullakolle pitämään vahtia. Moni sanoo kuulleensa, nähneensä ja tunteneensa omituisia asioita talon ullakolla. Esimerkiksi sähkölaitteet lakkaavat usein toimimasta.
Tarinoita on paljon.
– Ensimmäiset keräämämme tarinat ovat jo 1980-luvun puoleltaväliltä. Silloin täällä toimi vielä raastuvanoikeuden tiloja. Silloiset työntekijät ovat kertoneet, että täällä on kiusattu monia konttorin naisia ilta-aikaan. Harva uskalsi jäädä ylitöihin. Täällä saattoi löytyä itsestään pyöriviä tuoleja ja hän saattoi heitellä naisten papereita lattialle.
Sederholmin kummitus pitää rauhasta ja hiljaisuudesta.
– Myöhemmin, kun tämä siirtyi kaupungin museon tiloiksi sanotaan, että täältä on kuulunut laahaavia askeleita, omituista hyräilyä ja syviä huokauksia. Varsinkin, jos naapurissa toimiva Valkoinen Sali -ravintola on pitänyt kovaäänistä mekkalaa.
Monet aaveet ovat tunnettuja
Johan Sederholm oli oman aikansa julkkis. Muitakin kuuluisia kummituksia Helsingistä löytyy. Muun muassa 1800-luvulla elänyt seurapiirineito ja kosmopoliitti Aurora Karamzin.
– Hänestä kerrotaan, että hän on edelleen Hakasalmen huvilalla Sederholmin tapaisesti katsomassa omien tiluksiensa perään.
Myös Valtioneuvoston linnassa tapahtuu kummia.
– Kuulemma vuosittain Bobrikov ja Schauman näyttelevät tämän ampumatapauksen uudelleen aina tämän tapahtuman vuosipäivänä siinä portaikossa.
Suomenruotsalainen aktivisti Eugen Schauman ampui Suomen kenraaliluutnantti Nikolai Bobrikovin hengiltä vuonna 1904. Murhatyön jälkeen Scauman ampui itsensä.
Myös yhden Suomen rikoshistorian tunnetuimmista murhaajista Matti Haapojan on nähnyt kulkevan edelleen Helsingissä Albertinkatua edestakaisin murhaamansa prostituoidun Maria Jeminan kanssa.
Kuuluisin aavehavainto yllättävässä paikassa
Kuuluisin kummitushavainto on hieman yllättävä. Paikka ei ole ensimmäinen, missä tämän kuuluisuuden voisi uskoa näyttäytyvän
– Harakansaarella toimi vielä 1920-luvulta eteenpäin monta kymmentä vuotta puolustusvoimien kemiallinen koelaitos, jossa hän toimi ennen näyttelijänuraansa eräänlaisena apurina.
– Nykyisin siellä paljon aikaansa viettävät henkilöt ovat kertoneet, että näissä vanhoissa kemiallisen koelaitoksen tiloissa usein nähdään tämmöisen noin 30-vuotiaan, tummahiuksisen erittäin salskean ja komean miehen hahmoa, joka katoaa ja ilmestyy ominen aikoineen aika usein. Siellä on puhuttu, että se ei voi olla kukaan muu kuin Tauno Palo.
Tarinat ovat tärkeitä. Kummitustarinat ovat myös keino säilyttää historiaa mielissämme. Mutta voiko olla niin, että tarinat eivät ole pelkkiä tarinoita?
– Kummituskokemukset ovat yllättävänkin yleisiä, vaikkeivat ihmiset niistä kovin paljon puhu. Siitä on tehty ihan tutkimusta, ne ovat yhtä yleisiä kuin ihmisillä sydämen rytmihäiriöt, Kairulahti kertoo.