Tuttuun @pp.inet.fi -päätteeseen loppuva sähköposti siirtyi kesällä pois Telialta. Aikansa legenda on ollut monella käytössä vuosikymmenet.
Tuttuun @pp.inet.fi -päätteeseen loppuva sähköposti on ollut osa monen suomalaisen arkea jo 30 vuoden ajan. Palvelu tuli kuluttajien saataville vuonna 1995 osana Telian internet-palveluja.
30 vuotta sitten Teliaa ei toki Suomessa ollut. 1990-luvun alussa ei puhuttu edes Sonerasta; tuolloin toimineen firman nimi oli Telecom Finland. Samaan tapaan nykyisistä nettipalveluista ei osattu edes haaveilla.
– Ennen internet-palvelua oli muita online-palveluita, Telian product manager Hannu Peltola sanoo.
Meille tuttuja www-sivuja edelsivät esimerkiksi TeleSampo ja Infotel. Ne olivat tekstipohjaisia tietoverkkoja, jotka loivat eräänlaisen käytävän esimerkiksi pankin ja kansalaisen välille. Yhteyden muodostaminen oli maksullista, minkä lisäksi tarjottujen palveluiden käyttö maksoi erikseen. Esimerkiksi lehden lukemisesta teleyhteyden yli piti pulittaa minuuttimaksua.
Miksi juuri "pp"?
Sähköpostin nimen alkupuoli on lyhenne sanaparista "private personal"; toisinaan käytetään myös versiota "personal posti".
Lue myös: 13. helmikuuta 1997 mereen katosi viisi miljoonaa Legoa – palikoita ajautuu rantaan edelleen
Menneinä vuosikymmeninä maileille tuli hintaa: "Muistaakseni se maksoi 10 000 markkaa..."
Töitä tehtiin toki toimistoilla ympäri Suomea myös ennen nykyisiä netti- ja sähköpostipalveluita. Toimistohommat eivät olleet parempia tai huonompia – lähinnä hyvin erilaisia.
– Ainakin 1980-luvulla oltiin kauemmin toimistolla, jos piti saada työt tehtyä! Yleensä niitä ei kotiin voinut viedä, vuonna 1985 uransa aloittanut Peltola muistaa.
– Tuolloin Telesampoon kuului pankkipalveluita ja sähköposti, joka tosin oli tällainen suljettu malli. Pystyit siis lähettämään postia vain samassa järjestelmässä oleviin osoitteisiin. Jos halusi lähettää sähköpostia maailmalle tai toiseen järjestelmään, tarjolla oli X.400. Ja ne viestithän olivat maksullisia.
Halpaa hupia sähköpostin lähettäminen palvelusta toiseen ei ollut.
– Muistan tästä yhden esimerkin: eräs firma lähetti Etelä-Afrikkaan X.400:lla sähköpostin. Muistaakseni se maksoi 10 000 markkaa, koska siinä oli liitetiedostoja, Peltola sanoo.
Lue myös: Tiesitkö sinä tästä? Lapsuuden hittipeli Duck Huntista löytyykin yllättävä ominaisuus: "Olisi pitänyt lukea se ohjekirja"
Telian senior developmenet manager Keijo Kauppila aloitti uransa 1988. Hän pääsi heti tekemisiin Teleboxin, aikansa sähköpostin kanssa. Kauppilalla on siis koko uransa ajan ollut käytössään sähköposti.
– Ja se on koko ajan ollut auki! Että siinä mielessä ei työelämä ole muuttunut, hän nauraa.
Telebox oli Kauppilan mukaan Suomen ensimmäisiä yleisiä sähköpostipalveluja, johon kuka tahansa saattoi liittyä.
– Telebox oli muistaakseni julkaistu 1987. Se oli aluksi komentopohjainen, eli sille annettiin komentoja järjestelmätasolla (>) kirjoittamalla perään mail read unread; siten sai lukea lukemattomat sähköpostit, Kauppila kuvailee.
– Tämä oli jo "edistynyttä" käyttöä antaa komento näin yhdellä rivillä yhdistettynä. Käytännössä useammat varmaan kirjoittivat >MAIL, minkä jälkeen kirjoittivat esimerkiksi SEND, kun halusivat lähettää viestin, tai READ, kun halusivat lukea viestejä.
Teleboxissa pystyi lähettämään muun muassa myös telefaxeja ja jopa "e-kirjeitä".
– Teleboxissa oli myös ilmoitustaulu. Sähköisiä lomakkeitakin pystyi tekemään, eli voitiin kerätä vaikkapa tietoja lomakkeiden avulla, Kauppila kuvaa.
Sähköposti oli osa "internet-palvelua"
Kun internet lopulta tuli tavallisten suomalaisten koteihin, samalla saatiin sähköpostilaatikot. Palvelut olivat erottamaton osa toisiaan, ja joillekin jopa synonyymejä. Esimerkiksi vuonna 2000 julkaistu "Internet 1, 2, 3" -kirja toteaa, että sähköpostiosoitteen saa "internet-palveluntarjoajalta internet-yhteyden hankkimisen yhteydessä".
– Sähköposti tuli automaattisesti osana internet-palvelua, joka avattiin. Monille internet oli alussa yhtä kuin sähköposti. Selaimet yleistyivät vasta myöhemmin, Telia kuluttajatuotteista vastaava johtaja Jussi Vuorinen muistuttaa.
Netin kautta lähetettäessä sähköpostin hinta myös romahti – siitä ei enää tarvinnutkaan maksaa erikseen.
Nykyihmisestä tuntunee erikoiselta ylipäätään ajatella, että "mailailusta" pitäisi pulittaa jonkinlaista hintaa. Aikaisemmin maksullisuus kuitenkin oli normi: asiakas valikoi kotimikronsa valikosta, mitä palvelua haluaa käyttää, ja samalla käynnistyi taksamittari.
– Sitten alkoikin raksuttaa vähän kalliimpi hinta, kun menit viihdepalveluun! Internetissä tämä laskutusmalli muuttui. Enää ei voinutkaan sanoa asiakkaalle, että pääset vain näihin palveluihin, vaan kaikki oli sen jälkeen avoinna. Se oli tuotemielessä iso mullistus, Hannu Peltola muistaa.
Internetin saapuessa koteihin yrityksissä jouduttiin toden teolla pohtimaan, mistä kansa nyt maksaisi.
Tietoteollisuusyhdistyksen vuonna 1992 teettämän tutkimuksen mukaan kuluttajat käyttivät Telesammon ja Infotelin palveluja keskimäärin 7,2 minuuttia kerralla. Suosituimmat palvelut olivat pankkipalvelu, sanomanvälitys sekä sähköposti. Tuohon aikaan Suomen puolesta miljoonasta mikrotietokoneen käyttäjästä noin puolella oli modeemi.
– Telelaitoksellehan oli hyvä bisnes, kun palveluilla pystyi rahastamaan. Internet tuli ja tasoitti hinnoittelumallin. Enää ei voinut erikseen hinnoitella palveluita, Peltola kuvailee.
Lue myös: Muistatko Pahkasian? Markku teki rakastettua huumorilehteä 25 vuoden ajan: "Alkupään jutuissahan ei juuri mitään hauskaa ollut"
"Soittosarjamodeemissa sai kuunnella vinguntaa aika kauan"
Kun kuluttaja 1990-luvun alussa marssi ostamaan tietokoneen – siis kotimikron –, sai hän pulittaa siitä pitkän pennin. Koneessa ei myöskään ollut valmiita yhteyksiä mihinkään. Jos sellaisia toivoi käyttöönsä, ne piti itse asentaa.
– Muistan itsekin nuorena teekkariopiskelijana asennelleeni koneita, ja tuolloin oli teknisesti aika haastavaa saada nettiyhteys tai päästä verkkoon. Nythän se menee tosiin päin: ensimmäinen asia, jonka kone tekee, on, että se hakee verkosta päivitykset, Jussi Vuorinen kuvailee.
1990-luvulla netti toimi puhelinverkon yli ja sinne pääsi modeemilla. Internet ei koskaan ollut "vain päällä"; sen sijaan se avattiin erikseen ja yhteys muodostettiin soittamalla modeemilla tiettyyn numeroon.
– Soittosarjamodeemissa sai kuunnella vinguntaa aika kauan ennen yhteyden muodostumista, Peltola nauraa.
Lasku netissä surffailusta tuli puhelinlaskun mukana. Varomattomalle se saattoi aiheuttaa tykytyksiä.
– Viikonloppuisin puhelun hinta oli kiinteä. Silloin oli turvallista opiskelijabudjetilla pitää nettiä auki. Viikolla ei kovin pitkään ollut varaa, Vuorinen naurahtaa.
Lue myös: Vieläkö muistat nämä vanhan ajan kännykkäpelit? Lähdimme nostalgiatripille kokeilemaan, onko tatsi hukkunut vuosien varrella
"Opastimme ihmisille, mitä se internet on"
Peltola kuvaa vuotta 1994 käänteentekeväksi. Silloin internet hänen mukaansa oikeasti levisi Suomeen.
Kansaa luonnollisesti kiinnosti uusi, mullistava tulokas, joka oli avoin kaikille ja mahdollisti yhteyden pitämisen kaikkialle maailmaan. Sonera jakeli kuluttajille opaskirjoja, joissa kerrottiin internetistä.
– Opastimme ihmisille, mitä se internet on. Mielestäni se oli yleissivistävää tavalliselle kuluttajalle, Peltola sanoo.
Siinä missä Telesampo sisälsi teksti-tv:n tyylistä grafiikkaa, yhtäkkiä olikin mahdollista lisätä sivuille värejä ja valokuvia.
– Monet firmat tekivät viimeisen päälle värikkäät sivut. Sen takia ne sitten latautuivat todella hitaasti, kun kuviakin oli paljon, Jussi Vuorinen sanoo.
Nettinopeudet olivat 1990-luvulla nykyihmisen makuun järkyttävän hitaita – vain tuhannesosia nykyisistä nopeuksista.
– Kyllä netti kiinnosti ihmisiä ja oli mullistava asia. Vaikka kyllä ihmiset soittivat ja valittivatkin, että se on hidasta, Peltola paljastaa.
Puhelinmodeemilla nettiin saatettiin körötellä maltillista 33,6 kilobitin sekuntivauhtia. Vertailun vuoksi: nykyisin kotiliittymän nopeus voi olla vaikkapa sata megaa sekunnissa.
– Muistan vielä yliopistolta erään professorin, joka soitti ja kysyi, miksi tämä modeemi kättelee näin kauhean kauan. Hänellä oli 300-kilobittinen modeemi. Teki mieli sanoa, että hommaa nyt sentään vähän nopeampi laite, Peltola naurahtaa.
Lue myös: Nokian "tyhmiä puhelimia" hehkutetaan maailmalla – "Ihmiset haluavat palata aikaiselle 2000-luvulle tai ysärille"
1990-luvulla Sonera, tuolloin vielä Tele, alkoi tarjota iNet Openia, joka helpotti tiedon valtaväylälle löytämistä: kuluttaja sai aluksi korpulla ja myöhemmin CD:llä asennuspaketin, jonka avulla kaikkea ei tarvinnutkaan osata itse.
– Korpun kun laittoi sisään, se asensi kaikki internet-yhteyteen tarvittavat ohjelmistot, Peltola kuvaa.
Soneran CD-levyjä liikkui siihen malliin, että Peltolalla on varastossaan työkaverinsa teettämä "kultalevy".
– Teimme sata tuhatta CD:tä ja jakelimme niitä ilmaiseksi. Muistaakseni Helsingin kaduillakin jakelimme niitä ihmisille, kuka tahansa sai niitä ottaa. Sain siitä kultalevyn kehyksissä, Peltola hymyilee.
– Tätä ennen EUNet oli tuonut internetin kuluttajille, mutta ihmisten piti itse käydä lataamassa kaikki tarvittavat ohjelmistot. Ei niitä osannut asennella, jos sitä ei osannut käyttää, hän jatkaa.
Vuoden 1998 hinnaston mukaan iNet Openin käyttö maksoi arkisin aamuseitsemästä iltakuuteen 45 penniä minuutti. Iltaisin iltakuudesta aamuseitsemään sekä viikonloppuisin hinta oli 29 penniä minuutti.
"ADSL, suomeksi sikanopea"
Kun kiinteiden laajakaistojen aika Suomessa alkoi, eli sähköpostipalvelukin huippuhetkiään. Kaikki, jotka ottivat tuolloin Soneran liittymän, saivat mukaan vähintään yhden @pp.inet.fi-sähköpostin.
– Sitten saattoi palveluista riippuen saada vielä neljä lisäsähköpostia eli yhteensä viisi. Varsinkin pienet ja keskikokoiset yritykset ottivat paljon niitä. Vieläkin on pieniä firmoja, joissa on paljon pp.inet.fi-osoitteita, Peltola kuvaa.
Lue myös: VHS-kasetti jäi palauttamatta vuokraamoon 21 vuotta sitten – nainen sai nyt kuulla yllättäviä uutisia: "Tämä on hullua"
Kotimaisuus painoi 2000-luvun alussa paljon: amerikkalaisia e-maileja olisi ollut tarjolla, mutta ne eivät tuntuneet yhtä luotettavilta, eikä käyttö suomeksi ollut mahdollista. Laajakaistan ansiosta postimahdollisuus maailmalle oli aina auki, sillä netin kuukausihinta oli kiinteä. Yhteyskin oli ajan henkeen nopea: jopa kaksi megaa.
Vain yksi ongelma kaihersi: mikä uudelle palvelulle nimeksi?
– Olin silloin töissä toimijalla, jonka palaverissa mietimme, mikä "broadband" voisi olla suomeksi. "Laajakaista kuulostaa niin tyhmältä, ei ainakaan se." Se kuitenkin vakiintui, Vuorinen kuvailee.
Muuallakin koettiin samanlaisia kamppailuja.
– Minulla on vieläkin niitä paitoja, joita Soneralla tehtiin: "ADSL, suomeksi sikanopea". Meillä oli kova keskustelu nimestä, kun sitä alettiin myydä ADSL:nä, Peltola sanoo.
"Tätä sähköpostia on viestitty niin moneen paikkaan, siitä on vaikeaa päästä eroon"
Lopulta aika kuitenkin ajoi @pp.inet.fi-osoitteiden ohi. 2000-luvun alku vilisi erilaisia toimijoita Hotmailista Jippiihin, Luukkuun ja Yahoohon. Vuonna 2004 Google kehitti Gmailin, josta on vuosien varrella tullut suoranainen sähköpostin synonyymi.
– Pikkuhiljaa tarve väheni eikä laajakaistan kyljessä ollutta sähköpostia välttämättä tarvittu. Työpaikoillakin alkoi olla omat sähköpostit, Jussi Vuorinen kuvailee.
Vanhalle @pp.inet.fi-sähköpostille kuitenkin on edelleen käyttäjänsä. Moni yritys on pitänyt siitä kiinni vuosikymmenet.
– Tätä sähköpostia on viestitty niin moneen paikkaan, siitä on vaikeaa päästä eroon. Kyllä se tärkeä on joillekin, Peltola myöntää.
Vuonna 2023 "sähköposti-instituutio" koki vielä viimeisen perustavanlaatuisen muutoksen, kun @pp.inet.fi-sähköpostit siirtyivät osaksi norjalaista Fjordmail Technologies AS -yhtiötä.
– Kun sähköpostin lopettamisesta alettiin keskustella, siihen tuli todella tunteikas reaktio. Kävi selväksi, että vaikka harva on @pp.inet.fi-osoitetta ottanut lähivuosina käyttöön, sillä on oma asiakaskanta, Vuorinen sanoo.
Lue myös: Muistatko, mihin tätä aukkoa käytettiin? Vanha kännykkäominaisuus herätti somessa hämmennystä: "En ollut koskaan kuullutkaan tästä"
"On ihan luonnollista, että palveluja tulee ja menee"
2000-luvun alussa teini ei voinut elää ilman tekstiviestejä; nyt tuttu viestitapa on puskettu taka-alalle, kiitos WhatsAppin. Samoihin aikoihin huippuaan eli myös IRC-Galleria, jonka kohtalona oli joutua Facebookin syrjäyttämäksi.
Se on alan henki. Keijo Kauppila on pitkällä urallaan jo tottunut siihen, että hittejä – tai hiteiksi aiottuja – palveluja nousee ja tuhoutuu tiuhaan tahtiin.
– Itse olin jossain vaiheessa mukana mobiilipalvelukehityksessä. Kova höyry oli aikanaan WAP-teknologiasta. Siitä oli kova boosti: tällä tehdään isot rahat, kaikki käyttävät tätä, tästä tulee iso juttu. Aika lyhyeksi se sitten jäi. Ja ei se kuitenkaan sitten lyönyt läpi. Internet on kehittynyt ja koko ajan tulee uutta, Kauppila kuvailee.
Vuonna 2000 esimerkiksi mainostettiin, että Radiolinjan palvelun kautta WAP-puhelimeen voi hankkia reaaliaikaiset säätiedot jokaiselta Suomen paikkakunnalta. Samassa kuussa kuitenkin uutisoitiin myös, että wap-puhelimet ovat olleet pettymys suomalaisille matkapuhelinoperaattoreille.
Peltola ei ole enää lähtenyt mukaan esimerkiksi somepalveluihin.
– Siinä mielessä sitä on vähän luovuttanut. On ihan luonnollista, että palveluja tulee ja menee. Ei tässä niin kauhean mullistavia asioita kuitenkaan ole ollut, vaikka jälkikäteen ajateltuna kyllähän ne sitä ovat, hän pohtii.
Soittelevien modeemien aikakaudelta on päästy tilanteeseen, jossa jokaisella on kaikki yhteydet jatkuvasti taskussaan.
– Ne ovat toisaalta niin arkipäiväisiä asioita. En näe siinä isoa mullistusta, Peltola pohtii.
Lue myös: Logoja, soittoääniä ja rakkauslaskureita – tilasitko sinäkin näitä kännykkääsi?
Kaikesta huolimatta e-mail porskuttaa edelleen. Mahdollisuuksia tulla kuolleeksi ja kuopatuksi kyllä olisi ollut.
– Sähköposti on pysynyt kauan, vaikka monenlaisia vastaavia on ollut. Esimerkiksi tekstiviesti alkaa nyt pikkuhiljaa hiipua, mutta sähköposti tuntuu kuitenkin säilyvän, Peltola pohtii.
Mailailulle ei toistaiseksi näy loppua. Vuonna 2020 sähköposti oli Tilastokeskuksen mukaan netin viestintätavoista yleisin: viimeisen kolmen kuukauden aikana sähköposteja oli lähetellyt 87 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista.
Tiedonkeruusivusto Statistan mukaan maailmalla lähetetään ja saadaan noin 333 miljardia sähköpostia päivässä; määrän on ennustettu nousevan jopa 392 miljardiin.
Se on paljon se.
Katso myös: Näin MTV:n "Internetin multimediapalvelusta" kerrottiin uutislähetyksessä!
1:24
Lue myös: Irc-Galleriasta olisi voinut tulla yhtä suosittu kuin Facebook – perustajat: "Me itse sössittiin se"
Lue myös: Miten sujuu Super Marion pelaaminen Nintendolla 20 vuoden tauon jälkeen? Testasimme: "Ei hyvin mene"
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
MTV on osa Teliaa.
Lähteet: Tomi Lindblom: Uuden median murros Alma Mediassa, Sanoma Osakeyhtiössä ja Yleisradiossa 1994–2004, Helsingin yliopisto, Viestinnän laitos 2009,
Paavo Ahonen, Jukka Kolari, Pekka Veistola: Internet 1, 2, 3 (CredoNet Oy, 2000),
Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu], 2020, Statista