Formula ykkösten historia on täynnä käsittämättömän rumia autoyksilöitä, joista esittelemme tällä kertaa viimeisimpien vuosikymmenien tapaukset.
Benetton B190 (1990) / B197 (1997)
Benetton tuli F1-markkinoille 80-luvun alussa ja lanseerasi vuosikymmenen loppupuolella teeman United Colors, jonka hengessä autonkin väritys jaettiin neljään lohkoon: vihreään, keltaiseen, punaiseen ja siniseen. Vuoden 1990 auto ei itse asiassa ollut edes tökeröimmästä päästä, sillä paria vuotta aiemmin mukana oli myös pinkkiä sävyä. Benetton jatkoi karmeaa koristeluaan aina 2000-luvulle asti, mutta kenties kamalin sekamelska löytyi vuoden 1997 autosta, jossa lukuisat sponsoritekstit saivat auton näyttämään ihan... no suomalaisen palloilujoukkueen peliasulta.
Galleria1
Jordan 195 (1995)
Toinen esimerkki sponsoripakon aiheuttamasta tilkkutäkistä on Jordanin vuoden 1995 auto. Pääväriä on mahdotonta löytää ja mainospaikat on myyty ilmeisesti palstamillimetrien perusteella, jolloin tunnukset ovat täydessä epäharmoniassa keskenään. Rubens Barrichellon ja Eddie Irvinen ajokki häpesi itseään niin paljon, että aiheutti kauden aikana kaikkiaan 16 keskeytystä.
McLaren MP4/10 (1995)
Suuruutensa päivistä kauaksi pudonnut McLaren siirtyi kaudella 1995 Peugeotilta Mercedeksen moottoreihin ja esitteli kauden avauskisoissa kummajaisen, johon oli yritetty epätoivoisesti tuoda mukaan uusia aerodynaamisia ratkaisuja. Nokka oli terävä ja takasiiven eteen oli lisätty toinen, pienempi välisiipi. Kauden lopulla McLaren palasi perinteisempään muotoiluun, mutta kulmikas rumilus koki uudelleensyntymän kahdessa vuoden 1996 kisassa.
Galleria2
Tyrrell 025 (1997)
Mika Salon ja Jos Verstappenin edustama Tyrrell kamppaili kaudella 1997 isoissa vaikeuksissa, mutta onnistui tekemään yhden viime vuosikymmenien omituisimmista läpimurroista. Talli toi Monacoon niin sanotut ”X-siivet”, jotka törröttivät pystyssä kuskin molemmin puolin. Salo onnistui hankkimaan Monte Carlossa tallille kauden ainoan pistesijoituksen oltuaan viides. Seuraavana vuonna X-siivet alkoivat yleistyä muissakin autoissa (mm. Ferrarilla) ja FIA päätti kieltää ne varikkoturvallisuuteen vedoten.
Galleria3
BAR 01 (1999)
Tyrrellin historiallinen tarina jatkui BAR-nimen alla kaudesta 1999 alkaen. Nimensä mukaisesti brittiläisamerikkalainen talli halusi ajattaa kahta täysin toisistaan poikkeavan väristä autoa, mutta FIA tyrmäsi ajatuksen. Niinpä BAR keksi jakaa auton keskeltä kahtia ”vetoketjulla”, jonka kumpaakin puolta hallitsivat eri tupakkamainokset. FIA hyväksyi ehdotuksen, vaikka auto oli vasemmalta kyljeltään valkoinen ja oikealta sininen, ja häiritsi sillä tv-katsojia. Mika Salo sai kunnian ajaa tätäkin autoa kolmen kisan ajan.
Galleria4
Arrows A22 (2001)
Parhaat päivänsä nähnyt Arrows kokeili Monacon harjoituksissa 2001 suoraan kuljettajan näkökenttään auton nokan päälle sijoitettua lisäsiipeä, joka toi mieleen McLarenin vuonna 1969 esittelemän ”giljotiinin”. Nimikin kertoo, että keksintö osoittautui liian vaaralliseksi kuljettajan turvallisuuden kannalta, joten Arrows (kuten samanlaista ratkaisua testannut Jordan) joutui poistamaan siiven autostaan perjantain harjoitusten jälkeen.
Galleria5
Honda RA107 (2007)
Ympäristöarvot ja varsinkin niillä painostaminen purivat 2000-luvun lopulla myös formula ykkösiin. Honda sai kaudella 2007 imelän idean maalata autonsa maapallon väreihin ilman minkäänlaisia sponsorilogoja. Kömpelö mainoskikka edistää vihreitä arvoja ympäri maailmaa kulkevan saastekaravaanin kautta sai osakseen hymähtelyä, mutta auto jäi historiaan yhtenä viime vuosien erikoisimmista.
Galleria6
Honda RA108 / BMW Sauber F1.08 (2008)
Kaudella 2008 aerodynaaminen mania saavutti huippunsa ja autot täyttyivät mitä kummallisimmista lisäsiivekkeistä, jotka saivat ne näyttämään yli kolmeasataa kiitäviltä leikkuupuimureilta. Insinööri- ja tuulitunnelityö elivät kulta-aikaansa, joka päättyi lopulta vuoden 2009 sääntömuutoksiin. Pisimmällä autonsa palikoiden kanssa menivät Honda ja BMW Sauber.
Galleria7
Ferrari F2012 (ja muut porrasnokat)
Downforcen rajoittaminen johti vuonna 2012 porrasnokkaisiin kammotuksiin. Korkealla nokalla ilma saatiin ohjattua paremmin auton alle, mutta samalla etupään pito heikkeni. Talleista vain McLaren ja Marussia pitäytyivät perinteisemmissä keularatkaisuissa.
Galleria8
Caterham CT05 (ja muut muurahaiskarhut)
FIA:n turvallisuusvaatimukset pakottivat valmistajat suunnittelemaan autojen nokat niin, ettei keula nouse 185 millimetriä korkeammalle. Ilmaa piti edelleen saada keulasta auton alle, joten suunnittelijat keksivät porsaanreiän sijoittamalla porrasnokan eteen patukoita, jotka täyttivät nokalle asetetut vaatimukset. Nämä lisävarusteet olivat kuin suoraan erotiikkaliikkeen hyllystä. FIA:lla tuli kiire rukata säännöt uusiksi, jotta sarjalle ei tarvinnut lyödä jatkossa K18-leimaa.
Galleria9