Tällainen urheiluromantiikkaa tihkuva tuhkimotarina ei ole enää suomalaisessa miesten jääkiekossa mahdollinen. Se tuntuu tänä päivänä hurjalta. Piskuinen Järvenpään Haukat eteni 1990-luvun lopulla yllätyksellisesti SM-liigan karsintoihin, joissa se laittoi silloisen liigajumbon KalPan tiukille.
Haukat lähti kauteen 1996–97 uudessa komennossa. Edellinen sesonki oli ollut rikkonainen ja Samu Kuitunen oli korvannut päävalmentajana Ari Kuisman kesken kauden, mutta nyt puikkoihin hyppäsi Harri Rindell. Helsinkiläislähtöinen luotsi oli valmentanut edeltävinä kausina Kiekko-Espoota ja HIFK:ta SM-liigassa ja toiminut myös Suomen nuorisomaajoukkueiden päävalmentajana.
Rindell laittoi tuulemaan.
– Päämäärä oli, että me harjoittelisimme tunnollisesti ja kovaa. Niin siinä kävikin. Kaksi kertaa päivässä harjoittelu ei ollut I-divisioonan tasolla ihan tavanomaista, mutta me teimme sitä, kun aloitimme elokuussa jääharjoitukset, Rindell kertoo MTV Urheilulle.
– Meillä oli kello 7 aamulla harjoitukset ekan kerran. Siitä pelaajat menivät töihin ja kouluun ja tulivat takaisin ja sitten me harjoittelimme uudestaan. Sillä lailla saatiin aika hyvät pohjat.
JÄRVENPÄÄN HAUKAT
- Perustettu 1979.
- Parhaana saavutuksena pelaaminen SM-liigan karsinnoissa kaudella 1996–97.
- Seuran edustustoiminta lakkautettiin muutamaksi vuodeksi Mestis-kauden 2005–06 jälkeen.
- Pelannut viime vuodet Suomi-sarjassa.
Koventunut harjoittelu ei ollut kuitenkaan kaikkien mieleen, ja osa laajasta pelaajajoukosta karsiutui pois.
– Joku sanoi, että tuo on idiotismia, ja jättäytyi pois. Ydinjoukko jäi kuitenkin jäljelle.
Kauden aikana Haukat treenasi jälleen kerran päivässä, joskin "niin paljon mihin rahkeet ikinä riittivät". Perheenlisäystä odottanut Jokerien silloinen hyökkääjä Pasi Saarela oli jäänyt Suomeen helsinkiläisjoukkueen matkattua Davosiin, mutta pyytänyt saada harjoitella Haukkojen kanssa. Hän oli niin ikään todennut, että kovaa mentiin.
"Mieletön sakkolista"
Haukoilla ei ollut I-divisioonan mittapuulla kasassa mikään tähtisikermä eikä sitä lainkaan laskettu sarjan suosikkien joukkoon, mutta laadukkaasti harjoitellut joukkue hitsautui huimalla tavalla yhteen. Kolmatta ja viimeistä Haukat-kauttaan tuolloin pelannut Mika Niskanen kokee orkesterin sisältäneen sopivassa suhteessa kokemusta ja eteenpäin janonnutta nuorta intoa.
Puolustajana operoinut Niskanen pitää erityisessä arvossaan, että mukana oli useampia Haukkojen "omia poikia": pitkään seurassa pelanneita Pasi Toivosen, Janne Suurosen ja Jukka Lempisen kaltaisia nimiä, jotka olivat muutama kausi takaperin olleet nostamassa seuraa I-divisioonaan.
Osa Haukat-taustaisista pelaajista oli myös palannut tuoksi kaudeksi takaisin Järvenpäähän. Rindellin sanoin joukkueessa oli "paikallisvirinää".
– Oli myös paljon Jokereiden aiempia junnuja ja joku aiempi IFK:nkin junnu. Tuli hyvä mix, ja heillä oli jatkuvaa heittelyä. He tekivät myös mielettömän sakkolistan ja kirjoittelivat sinne, että tämä ei koske järvenpääläisiä pelaajia, koska he asuvat niin karuissa olosuhteissa, Rindell veistää.
Tuo kymmeniä kohtia sisältänyt, kauden mittaan paisunut sakkolista on Rindellillä yhä tallessa, ja sitä on hänen sanojensa mukaan käytetty monessa tilaisuudessa hyväksi. Kiellettyä oli muun muassa lompakon pitäminen takataskussa ja farkkujen lahkeiden kääriminen tai farkkujen pitäminen ilman vyötä.
Harjoituksiin tulemista oli "rajoitettu" sikäli, ettei niihin saanut tulla suksilla, moottorikelkalla tai reellä. Yksittäisen säännön rikkominen saattoi maksaa tuolloin paristakymmenestä markasta pariin sataan markkaan.
– Meillä oli pirun hauskaa sen porukan kanssa. Joukkuehenki kasvoi silloin tosi kovaksi, Rindell kertaa.
Mika Niskanen yhtyy Rindellin arvioon kehujen kera.
– Puhutaan miesten tasosta ja saatiin muutamia hassuja satasia, mutta tuo ryhmä sitoutui Harrin ideaan ja noudatti sitä. Ei siellä ollut sellaisia viheltäjiä, jotka tulivat silloin kun halusivat. Jos oltiin laitettu nimi paperiin, sitten tehtiin hommia kimpassa.
Niskanen pitää Rindellin merkitystä Haukkojen sen kauden tarinassa arvossaan. Hänen mukaansa luotsi "osasi vetää oikeista naruista".
– Rindellin Harrin ruotsalaistyyppinen valmennustyyli sopi tuohon joukkueeseen hemmetin hyvin. Ilmapiiri oli rento mutta kuitenkin vaativa. Me ei kuitenkaan kukaan miljoonia tuolla tehty, vaan homma oli kaikille enemmän harrastus. Sinne oli kiva mennä, oli kiva olla ja reissata noiden jätkien kanssa.
– Pysyttiin yhdessä paljon, reissattiin ja koettiin yhdessä asioita. Nippu jätkiä kun lyödään dösään, joskus tulee onnistunut retki ja joskus ei, Niskanen naurahtaa.
"Fiksuja kavereita"
Suurimman osan Haukkojen otteluista menestyskaudella torjui Kimmo Kytölaakso, joka hoiti leiviskänsä mainiosti. Järvenpääläisseuran parhaana pistemiehenä kyseisellä sesongilla puolestaan hääri Tuomas Kalliomäki, joka nakutti 43 runkosarjaotteluun tehopisteet 29+18=47.
Joukkueessa oli Kalliomäen ohella myös muita SM-liigaa pienessä roolissa tahkonneita pelaajia. Puolustaja Mika Niskanen teki sittemmin komeimman uran. Hän tahkosi myöhemmin useita kausia liigaa (KalPa, Pelicans, Blues, HIFK, Ilves) ja Ruotsin pääsarjaa, jossa hän voitti mestaruuden 2004 HV71:ssä. Lisäksi Suomen A-maajoukkueessa kertyi kolme ottelua.
– Meillä oli hyvin paljon erilaisia persoonia, mutta isoin asia oli se, että he pelasivat kaikki joukkueelle, jok’ikinen heistä. Kukaan ei lähtenyt tekemään jotain omaa sooloa. Fiksuja kavereita, kun he tiesivät, että silloin kun joukkueella menee hyvin, yksilöilläkin menee hyvin. Se ei ole ollut kilpaurheilussa aina niin yksinkertaista, Rindell ruotii.
"Herranjumala"
Haukat ylsi tuolla kaudella 16 joukkueen runkosarjassa neljänneksi. Sesongin aikana saavutetut kärkijoukkueiden kovat päänahkat olivat nostattaneet joukkueen henkeä entisestään.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Haukat kohtasi Pelicansin, joka oli sijoittunut runkosarjassa tasapisteillä pykälää järvenpääläisiä ylemmäs, kolmanneksi. Lahtelaisryhmä oli kuitenkin vienyt runkosarjan keskinäiset ottelut voitoin 3–1 ja lähti ottelupariin suursuosikkina.
Mutta. Kun ottelusarjassa nähtiin vain vierasvoittoja, Haukat eteni sensaatiomaisesti neljän joukkueen liigakarsintoihin voitoin 3–2.
Rindellin sanoin "ykskaks me voitimmekin jonkun Pelicansin".
– Se oli aikamoinen yllätys meille itsellekin, että voitimme kolme kertaa Lahdessa hävittyämme kotiottelut Pelicansia vastaan. Se oli aikamoinen pommi jo sekin. Ei kukaan antanut meille minkäännäköistä saumaa viidenteen peliin, kun kotona se olisi pitänyt hoitaa. Sekin kertoi joukkueen yhtenäisyydestä ja hengestä, että mennään ja voitetaan se ratkaiseva peli Lahdessa, Rindell analysoi.
Niskanen komppaa.
– Se oli kova pommi jo siinä vaiheessa. Oli laskettu, että Pelsu, Kiekko-Karhut ja Kärpät ovat kolmikko, joista joku sen liigapaikan vie, jos vie.
Pelicansin ja Haukkojen viimeistä kohtaamista seurasi ensimmäistä kauttaan Pelicansina pelanneen seuran silloinen ennätysyleisö, 4 035 katsojaa.
– Ne olivat huikeita pelejä. Ennen kuin se Lahden halli rempattiin, se oli niin ääriään myöten täynnä. Ne olivat meikäläisen uralla ensimmäisiä sellaisia pelejä, että herranjumala, voiko täällä olla näin paljon yleisöä, Niskanen muistelee.
"Emme ikinä tiedä"
Liigakarsintojen ensimmäisellä kierroksella Haukkoja vastaan oli tuleva kuopiolainen KalPa, sen kauden liigajumbo. Toisessa parissa kohtasivat Joensuun Kiekko-Karhut ja Oulun Kärpät, ja parien voittajat tulisivat kohtaamaan karsintojen päätöskierroksella, jossa ratkeaisi jaossa ollut yksi liigapaikka.
Haukkojen tilanne oli sekava. Vähävarainen seura oli taloudellisesti ahtaalla, ja silloinen 1 500-paikkainen jäähallikin olisi ollut liigaan nysä. Mahdollisuus päästä SM-liigaan tuntui Rindellin mukaan "mikroskooppisen pieneltä".
– Kyllä realiteetit olivat sellaiset. Se ei kuitenkaan haitannut meidän keskittymistämme millään lailla. Sellainen tunne minulle ainakin jäi.
Haukat lähti altavastaajana lyömään kaukaloon parastaan. Unelma eläisi. Pelaajat mittaisivat urheilullisesti, mihin heistä on, ja jäisi sen jälkeen muiden päätettäväksi, mitä mahdollisen liigapaikan kanssa tehtäisiin.
– En tiedä ihan oikeasti, mitä olisi käynyt, olisiko ollut realistisia mahdollisuuksia ottaa liigapaikka vastaan. En usko, mutta sitähän me emme tiedä ikinä. Ajatus oli silloin varmasti, että pelataan tämä valmiiksi ja katsotaan sitten, mikä on tilanne, Niskanen pohtii.
"Oho, nyt se meni näin"
KalPaa vastaan käydyistä otteluista kehkeytyi jännitysnäytelmiä. Ensimmäisessä kohtaamisessa Kuopiossa Haukat nousi ilman maalivahtia maalin päähän, mutta hävisi 4–6 KalPan lyötyä viimeisen osuman tyhjään maaliin. Toisessa ja kolmannessa pelissä mentiin puolestaan jatkoajalle, mutta nekin päättyivät Haukkojen tappioon.
– Pystyimme pelaamaan KalPaa vastaan hyvin. Taistelimme niin hyvin kuin pystyimme, Rindell sanoo.
Niskanen kehuu tästäkin Rindelliä, joka "ei luonut mitään paineita, vaan enemmän rauhoitteli" keski-iältään alle 25-vuotiasta joukkuetta.
Oli lopulta pienestä kiinni, ettei KalPa-sarjaan olisi kirjoitettu erilaista tarinaa. Toisessa ottelussa Järvenpäässä Haukkojen Jussi Vienonen laukoi Helsingin Sanomien silloisen jutun mukaan jatkoajalla kiekon sivuttaissyötöstä yli tyhjän maalin, ja KalPan 2–1-jatkoaikaosuma kimposi myöhemmin onnekkaasti venäläishyökkääjä Aleksandr Tsherbajevin kautta maaliin.
– Se oli varsinkin meiltä todella hyvä peli. Mökki oli Järvenpäässä täynnä, ja pääsimme todella haastamaan KalPaa. He olivat helisemässä silloin, Niskanen muistaa.
Kolmatta ottelua Haukat johti Kuopiossa toisen erän lopulla jo 3–0, mutta lopulta edettiin jatkoajalle. Haukoilla oli siinäkin tilaisuutensa, mutta KalPa otti lopulta 5–4-voiton ja eteni liigakarsintojen ratkaisukierrokselle.
– Katkaisupelihän on se vaikein peli. Siinä saattoi olla kaverilla jo ajatus, että tästä vain tanssitaan läpi, Niskanen arvioi.
KalPa päihitti liigakarsintojen päätösvaiheessa Kärpät voitoin 3–0 ja pysyi pääsarjassa.
Vaikka Haukkojen kausi päättyi aiemmin, sesonki oli järvenpääläisiltä satumainen, sen historian paras.
– Se oli tietynlainen unelma ja tuhkimotarina siihen kohtaan. Sitä vain meni ja katsoi – "oho, nyt se meni näin", seuraavankin kauden Haukkoja luotsannut Rindell toteaa.
– Monille pelaajille oli upea asia, että pystyimme haastamaan selkeästi liigajoukkueenkin. Se oli kyllä miellyttävä ja makea retki.
Niskanen kokee, että moni joukkueen pelaajista ylitti varsinkin KalPa-sarjassa tasonsa, kun joukkue pääsi iskemään otteluihin rennosta asetelmasta – niin että hävittävää oli vain vastapuolella.
– Varmasti suurin osa meidän pelaajistamme pelasi omalle tasolleen parasta lätkää sillä kaudella.
Nykyisin Jokerien B-juniorien päävalmentajana toimiva Niskanen on paikka paikoin palannut noihin aikoihin helsinkiläisseuran C-nuoria luotsaavan Tuomas Kalliomäen – Haukkojen sensaatiokauden pistetykin – kanssa.
– Kyllä ne niin siistejä muistoja ovat, että lämpimästi miettii sitä aikaa.
"Iso jos"
Haukat tahkosi vielä kauteen 2005–06 asti (muutaman kauden ajan nimellä KJT) toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla, jonka nimi muuttui sesongilla 2000–01 Mestikseksi. Juuri tuolla kaudella Haukat eteni vielä puolivälieriin, mutta muutoin sitä ei enää sarjan pudotuspeleissä nähty. 2006 seuran edustustoiminta lakkautettiin muutamaksi vuodeksi, ja sittemmin paluun jälkeen joukkue pelasi pitkään II-divisioonassa.
Nyt Haukat on kiekkoillut muutaman kauden ajan Suomi-sarjassa, nykyisenä luotsinaan Sami Helenius (kuvassa alla). Mestikseen Suomi-sarjan häntäpäässä majailleella järvenpääläisjoukkueella on kuitenkin pitkä matka.
– Laajasti sielläkin tehdään juniorityötä. Koko ajan tulee mieleen, että kun se talous saataisiin jostain kuntoon, siellä olisi mahdollisuudet. On kuitenkin iso jos, mistä sellainen mesenaatti löytyy, seuran tilannetta yhä seuraava Rindell tuumii.
I-divisioonan aikoina tuollainen henkilö vielä oli.
– Kuusiniemen Juha rahoitti pitkälle meidän toimintaamme ja teki supertyön siellä. Melkein samantyyppisen henkilön se nyt vaatisi. Kulurakenteet ovat niin raskaat näissä hommissa.
"Ehkä vielä joku päivä"
Resurssilliset haasteet tietävät sitäkin, että on utopiaa ajatella, että jokin Mestis-seura voisi lähitulevaisuudessa nousta SM-liigaan. Sarja on tukossa, mitä harmittelee HIFK:n pelaajatarkkailijana nykyään toimiva Rindellkin.
– Olen kuullut kauhutarinoita. Tiedän, että tilanne on tosi hankala tällä hetkellä. Minua harmittaa urheilun puolesta, että nouseminen ei ole käytännössä mahdollista. Olen kuullut monen asiaan vihkiytyneen kertovan, että siinä tulisi sitä, tätä ja tota.
Rindell alleviivaa joukkueurheilun lähtökohtana sitä, että olisi mahdollisuus nousta ja pudota. Hän kääntää kaihoisasti katseensa Ruotsiin, jossa hän jo aikoinaan pelasi että sittemmin muutamaan eri otteeseen myös valmensi.
– Toki siellä taloudelliset resurssit ovat paremmat, ja Allsvenskaninkin joukkueita tuetaan rahallisesti ihan hurjasti. SHL:stä putoava seura saa seuraavan vuoden vielä kipurahoja, Rindell muistuttaa.
Kuutena kautena Ruotsissa pelannut Niskanen pitää suomalaisen sarjajärjestelmän nykytilaa yhtä lailla valitettavana.
– Yksi urheilun suola on putoaminen ja nouseminen, ja ne tunnetilat puuttuvat pelaajilta ihan täysin. Haluaisin, että niitä koettaisiin. Itse olen kokenut molemmat, tippumisen ja nousemisen, ja nouseminen korkeammalle tasolle on verrattavissa ihan mestaruuteen. Silloin sen kauden unelma on tavoitettu.
Niskanen sanoo ymmärtävänsä, että liigan aukaiseminen olisi taloudellisesti vaikea yhtälö.
– Urheilullisesti tilanne on kuitenkin sääli. Haluaisin, että se olisi auki, että olisi mahdollisuus. Ruotsissa on täydet tuvat karsintapeleissä, ne televisioidaan, tehdään kaikkea. Se on iso juttu, se on iso juttu.
– Ehkä vielä joku päivä, mahdollisesti.