Suomalaisessa jääkiekossa kupli vuonna 2009 unohtumaton keitos, kun Porin Ässät ja Vaasan Sport tahkosivat dramaattisia SM-liigakarsintoja. Yhtenä Sportin tuon ajan suurimmista tähdistä tuikki kanadalainen Paul Cabana, jonka elämä lähti uuteen suuntaan Suomessa.
Calgarylaislähtöinen, vuonna 1978 syntynyt Cabana oli nuoresta asti halunnut mittauttaa rajojaan rakastamansa lajin jääkiekon parissa. Ammattilaispelaajaksi hän ei ollut kuitenkaan osannut itseään kuvitella, kunnes Vancouver Canucks varasi oikea käsi alhaalla pelanneen 19-vuotiaan hyökkääjän NHL:ään kuudennella kierroksella vuonna 1998.
Cabana mietti, että vau, hän voisi pelata jääkiekkoa elääkseen. Kanadalainen tahkosi Pohjois-Amerikan sarjoja vuoteen 2006 saakka ja kävi AHL:ssäkin, jossa hänelle kertyi viisi runkosarjapeliä ja kuusi pudotuspeliottelua.
Cabanan mielessä oli kolkutellut Eurooppa. Cabana kävi ensimmäisen kerran Euroopassa vuosituhannen vaihteessa NCAA-yliopistosarjan pelaajana tähdistöjoukkueen kohdattua Norjan kärkijoukkueita.
– Ajattelin, että tämä on upeaa. Olin aina halunnut mennä Eurooppaan, Cabana kertoo Calgarysta puhelimitse MTV Urheilulle.
Vuonna 2006 Cabana siirtyi ensimmäiseen eurooppalaisseuraansa, Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen ESV Kaufbeureniin. Siirtoa vauhdittivat myös lääkärin sanat. Olkapäävammojen kanssa tuskailleelle Cabanalle oli tehty pahimmillaan kolme olkapääleikkausta neljään vuoteen.
– Viimeisin olkapääni korjannut lääkäri sanoi, että sinun täytyy ehkä miettiä Eurooppaan menemistä – ehkä Pohjois-Amerikan peli ei ole hyväksi sinulle.
Pohjois-Amerikan pienet kaukalot olivat noihin aikoihin monilta osin melkoista taistelutannerta. Taklauksia sateli valtoimenaan, ja tappeluita nähtiin tiuhaan.
Saksasta Pohjanmaalle
NHL:stäkin haaveillut Cabana koki päässeensä Pohjois-Amerikassa niin pitkälle kuin pystyi, ja edessä oli uuden aika. Hän pelasi Euroopassa ennen Sportia vuosina 2006–07 Kaufbarenin lisäksi Ruotsin Allsvenskanissa Växjössä, englantilaisessa Hull Stingraysissa ja saksalaisessa Eispiraten Crimmitschaussa.
Cabana oli toisessa saksalaisjoukkueessaan Eispiraten Crimmitschaussa try-out-sopimuksella, mutta Crimmitschaun kaupunki ei miellyttänyt eikä moni tuntunut puhuvan siellä kunnolla englantiakaan. 183-senttistä ja yli 90-kiloista kanadalaista kutsui Pohjanmaa kesken kauden 2007–08.
Mestiksessä pelanneeseen Sportiin Cabanan avitti tuohon aikaan Tapparassa kiekkoillut hänen entinen joukkuekaverinsa ja hyvä ystävänsä Steve Saviano. Saviano oli kysellyt joukkuekavereiltaan Sportista ja Mestiksestä, ja kun viestit olivat positiivisia, Cabanan oli helppo ottaa ensin viiden ottelun try-out-sopimus vastaan. Sport etsi juuri hänen kaltaistaan voimahyökkääjää, joka oli hyvä ampumaan ja taitoi maalinteon.
Juhani Tammisen valmentama Sport vakuuttui Cabanasta jo kesken tämän try-out-jakson, ja kanadalaiselle sorvattiin loppukauden mittainen sopimus. Viesti oli, että jos Cabana jatkaisi hyvin, hänen kanssaan neuvoteltaisiin myös seuraavasta vuodesta.
Heti vireessä
Cabana takoi jo ensimmäisellä Sport-kaudellaan 18 runkosarjaottelussa mainiot tehot 12+5=17. Kausi oli kuitenkin vaasalaisilta rikkonainen. Sportiin palannut Juhani Tamminen oli korvannut Mikko Mannerin kesken sesongin, Sport oli runkosarjassa vasta kuudes ja taipui puolivälierissä Jukureille otteluvoitoin 2–3.
Cabana sai jo ennen kauden loppua tietää, että Sport haluaisi jatkaa sopimusta hänen kanssaan, ja se hänelle myös sopi.
– Kuulin, että Sport oli rakentamassa ensi kaudelle sellaista joukkuetta, jolla se yrittäisi voittaa mestaruuden ja nousta SM-liigaan. Mietin, että olisi hienoa olla osa sitä.
Päätöstä avitti, että myös Vaasan kaupunki oli Cabanan mieleen.
– Siellä oli helppo asua, koska se muistutti monelta osin Pohjois-Amerikkaa. Monet puhuivat englantia. Kaupunki oli hyvin moderni.
Sopeutumista sujuvoitti entisestään, että Sportissa pelasi muutamia muitakin pohjoisamerikkalaispelaajia. Calgarysta niin ikään lähtöisin olleen Blake Robsonin Cabana tunsi jo entuudestaan.
– Joukkueessa oli ylipäätään hyviä jätkiä, ja tulin heidän kanssaan nopeasti toimeen.
– Kun olimme sinkkuja, vietimme aikaa yhdessä esimerkiksi Antti Jaatisen, Juha Koiviston ja Tuomas Immosen kanssa, otimme joskus olutta ja menimme yökerhoihin. Meillä oli hauskaa, Cabana nauraa ja viittaa myös kohtaamisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Tähtipelaajana Cabanan palkka oli Mestikseen mukava, eikä hän kiistä, etteikö rahallakin olisi ollut jonkinlainen osansa kokonaisuudessa.
– Valehtelisin, jos sanoisin, että raha ei ollut yksi syistä, jotka pitivät minut siellä, mutta se ei ollut pääasia. Rakastin todella joukkuetta, nautin kaupungista, ja fanit olivat upeita.
– Englannissa oli joukkue, joka aikoi maksaa minulle täsmälleen saman verran kuin Sport maksoi kaudella 08–09. Olin kuitenkin, että ei missään nimessä. Rakastin olla Vaasassa.
Mikki hermoili, Cabanan lupaus piti
Cabana sai lopulta kokea Sportissa uransa ikimuistoisimpia hetkiä. Kausi 2008–09 oli tuottaa todellisen jättipotin.
Varakapteeniksi nostettu Cabana kantoi kiitettävästi vastuuta. Hän oli runkosarjassa Sportin paras maalintekijä iskettyään 44 runkosarjaottelussa 17 maalia, ja pudotuspeleissä hän loisti koko Mestiksen parhaana maalisieppona osuttuaan 11 ottelussa seitsemän kertaa.
Sport oli sijoittunut runkosarjassa kolme pistettä Jokipoikien perässä toiseksi, mutta kuittasi ykköseksi pudotuspeleissä. Vaasalaisten 2000-luvun ensimmäistä Mestis-mestaruutta seurasivat ikimuistoiset liigakarsinnat Ässiä vastaan, joissa Sport taipui voitoin 3–4.
Juttua vuolassanaisesti pudotteleva Cabana nostaa noilta ajoilta suurimmaksi asiaksi koko kevään pudotuspelirupeaman.
– Emme vain kävelleet vastustajiemme yli ja voittaneet kaikkia kolmessa pelissä. Ei ollut helppoa päästä Ässiä vastaan.
Puolivälierissä Sport löi jyväskyläläisen D-Teamin suoraan kolmessa ottelussa, mutta jo välierissä Kajaanin Hokki laittoi vaasalaiset ahtaalle. Sarja kääntyi Sportin eduksi niukasti 3–2; se voitti viimeisen pelin Vaasassa 5–4.
– Olimme hävinneet Hokkia vastaan ensimmäisen pelin Vaasassa ja meidän täytyi mennä Kajaaniin voittamaan toinen peli. Muuten olisimme palanneet Vaasaan 0–2-tilanteessa, Cabana kertaa.
Mestis-finaaleissa Sport nujersi Joensuun Jokipojat otteluvoitoin 3–1, mutta ei lainkaan helpolla. Sportin kaikki kolme voittoa tulivat yhden maalin erolla, kaksi niistä jatkoajalla.
– Menimme Jokipoikia vastaan jatkoajalle neljännessä pelissä. Jos olisimme hävinneet sen, meidän olisi täytynyt mennä Joensuuhun viidenteen peliin.
Cabana sanoo, että tuota neljättä ottelupäivää Jokipoikia vastaan hän ei koskaan unohda. Sportin myyntijohtaja Mikael "Mikki" Vironen oli tullut hänen pakeilleen ravintolassa todella hermostuneena.
– Hän sanoi, että Paul, meidän täytyy todella tehdä tämä tänä iltana. Tämä joukkue, organisaatio ja kaupunki ovat yrittäneet niin kovasti voittaa mestaruuden.
Sport oli ollut 2000-luvulla monena kautena lähellä, ja vaasalaisilla oli ollut hyviä joukkueita, mutta mestaruudet olivat karttaneet kotkapaitoja. Cabanan mukaan tuon kauden joukkueessa oltiin ammattimaisia ja keskittyneitä, ja pelaajistossa vallitsi vahva luotto.
– Kysyin Mikiltä, että jos voitamme tämän tänään, annatko juhlat meille. Hän oli, että kyllä, meillä tulee olemaan saunajuhlat. Sanoin, että älä huoli, tulemme voittamaan tämän pelin tänään. Tämä sarja on ohi.
Finaalisarjan neljäs ottelu päättyi Sportin voittoon 2–1, kun Kim Nabb räjäytti Kuparisaaren yleisön riemuun ratkaisulla ensimmäisen jatkoerän alussa.
"Voi luoja, me pystymme tekemään sen"
Edessä olivat kihelmöivät liigakarsinnat. Alpo Suhosen luotsaama Ässät joutui niihin hävittyään playout-peleissä ensin Tapparalle voitoin 0–3 ja toisella kierroksella Lukolle 1–3.
Juhani Tammisen "60 minuutin painetta" takonut Sport oli joutunut tahkoamaan pidemmän pudotuspeliurakan, ja osa pelaajista oli Cabanan sanoin jo piestyjä.
Sport kuitenkin syttyi herkun edessä. Vaasalaiset voittivat ensimmäisen pelin Porissa, johon oli matkannut lukemattomia bussilastillisia Sportin kannattajia.
– Muistan ajatelleeni sen voiton jälkeen, että meillä on homma näpeissä ja tästä tulee helppoa. Hävisimme kuitenkin toisen pelin, ja kolmas peli oli huono.
Ässät oli siirtynyt ottelusarjassa 2–1-johtoon. Neljäs peli Vaasassa eteni tämän jälkeen jatkoajalle. Elettiin kriittisiä vaiheita.
– Jos olisimme hävinneet, olisimme olleet tappiolla 1–3 ja sarja olisi ollut ohi.
Cabana oli kuitenkin omin käsineen vaikuttamassa, ettei näin käynyt. Sportin suurimmaksi sankariksi nousi kahdesti 2–1-jatkoaikavoitossa osunut Markus Jämsä – voittomaalin hän viimeisteli Cabanan syötöstä.
Seurasi viides peli, jota ympäröi Cabanan paras muisto koko sarjasta.
– Kun voitimme sen ja johdimme sarjaa 3–2, muistan miettineeni bussissa takaisin Vaasaan, että voi luoja, me pystymme tekemään sen, voimme tehdä historiaa.
"5, 10, 15..."
Huimat hetket seurasivat toisiaan. Kuudennen pelipäivän aamuna Sport oli Cabanan muistojen mukaan jääharjoituksissa yhdeksän–kymmenen aikaan.
– Aloimme nähdä harjoituksia seuranneita ihmisiä kaukalon ulkopuolella: 5, 10, 15... Kun menin harjoitusten jälkeen suihkuun ja suuntasin kotiin peliä edeltäville päiväunille, paikalla oli jo faneja. Se oli hullua.
Cabana muistaa, että yleisöä myöhemmin jo tulvi ulkona, kun joukkue saapui hallille pari tuntia ennen ottelun alkua.
Vierailija Ässät johti ottelua kolmannen erän puolivälissä 1–0, kun Cabana paukautti Markus Jämsän poikittaissyötöstä lyöntilaukauksen ylärimaan. Kun Ässät siirtyi hetken kuluttua 2–0-johtoon, seitsemäs ottelu jo häämötti. Sport osui kuitenkin heti Ässien osuman jälkeen ja tuli varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla ilman maalivahtia tasoihin.
Hurmioitunut Sport sai toisessa jatkoerässä juotavakseen karvasta lientä, kun Severi Sillanpää känsi kiekon pienestä kulmasta maalille, ja se pomppasi Sport-puolustaja Juha Salmun jalasta maaliin. Cabana harmittelee Salmun kohtaloa.
– Se olisi voinut käydä kenelle tahansa, hän oli vain blokkaamassa syöttöä.
"Hyvin erityinen joukkue"
Seitsemännessä pelissä Sport oli jo pahasti siipirikkoinen. Bensiini oli lopussa, monet kynnelle kykenevät taistelivat jäälle enemmän tai vähemmän vammoista kärsien. Cabanan itsensä takareisi oli repeytynyt sarjan puolivälissä.
Ässät voitti Game Sevenin 3–0 ja säilyi SM-liigassa.
– Olimme hajalla, mutta se oli hieno ryhmä jätkiä. Kaikki kohtelivat toisiaan hyvin ja tulimme toimeen hyvin. Pelasin yhdeksän vuotta ammattilaisjääkiekkoa, ja vain yhtenä vuonna Floridassa (ECHL-sarjan Everbladesissa) oli samanlainen joukko jätkiä. Tämä joukkue oli kuin se, jos ei parempi, liigakarsinnoissa pisteet 1+2 summannut Cabana kertoo.
Cabana nostaa tuon kauden Sportia kuvatessaan esiin sen, ettei yksikään joukkueen pelaaja ollut Mestiksen runkosarjan pistepörssin kärkikymmenikössä.
– Meillä ei ollut supertähtiä. Meillä oli joukko todella hyviä pelaajia, jotka tiesivät roolinsa ja hoitivat hommansa hyvin. Kaikki tukivat toisiaan ja olivat kunnioittavia toisiaan kohtaan. Se oli hyvin erityinen joukkue.
Erityisellä joukkueella oli erityinen valmentaja. Suomi-kiekon värikkäimpiin persooniin kuuluva Juhani Tamminen takasi, että Ässät-sarjan lehdistötilaisuuksissakin riitti draamaa.
LUE MYÖS: Kokonaisen kiekkoelämän paine purkautui Juhani Tammisen auringonpimennyksessä
Cabana pohtii, että jotkut pelaajat eivät pitäneet vanhaa liittoa edustaneesta Tammisesta, mutta hän itse oli niitä, joilla kemiat "Tamin" kanssa toimivat. Tamminen oli tehnyt selväksi, että Cabanalta odotettiin laukauksia, maaleja, työtä maalin edessä ja johtajuutta kokeneena pelaajana. Kanadalainen tiesi, mitä tehdä, eikä ongelmia syntynyt.
– Tami oli sellainen jätkä, että jos suoriuduit hyvin, hän piti sinusta huolta ja palkitsi antamalla jääaikaa.
Vanhemmat pelaajat saivat myös vapauksia, kun taas nuorempien kanssa Tamminen piti siiman kireämmällä.
– Hän antoi veteraanipelaajien pelata omaa peliään niin kauan kuin ei tehty tyhmiä asioita.
Sport-jatko oli lähellä
Cabana jatkoi Sportissa liigakarsintojen jälkeen vielä yhden kauden – 2009–10 – jolloin vaasalaiset sijoittuivat Mestiksessä viidenneksi.
Liigakarsintakausi oli Cabanalle Sport-vuosien ilahduttavin jakso, eikä vähiten siksi, että hän tapasi kyseisen sesongin aikaan Vaasassa Susannan. Kaksikko kohtasi ensimmäistä kertaa Sportin joulujuhlissa: kanadalaisen oli helppo jutella erinomaista englantia puhuvalle ja jääkiekosta niin ikään pitäneelle suomalaisnaiselle, ja kemiat natsasivat niin hyvin, että se oli sittemmin menoa. Pari on myöhemmin mennyt naimisiin ja saanut kaksi poikaa.
Pelaajauransa kaksi viimeistä kautta Cabana vietti Kanadassa Chinook Hockey Leaguessa Bentley Generalsin joukkueessa ja ripusti luistimet naulaan kauden 2011–12 jälkeen 33-vuotiaana.
– Kroppani alkoi olla kulunut, nivuseni ja selkäni olivat kovilla. Tiesin, että oli aika asettua aloilleen ja aloittaa uusi ura, mennä naimisiin ja saada lapsia.
Calgaryssa asuva Cabana on työskennellyt sittemmin palomiehenä ja toiminut myös valmennustehtävissä. Hän kuitenkin paljastaa, että oli lähellä, että aika Sportissa olisi saanut Kanadaan palaamisen jälkeen jatkoa.
Cabana, jonka leuan lyöntilaukaus oli tuolloin murtanut, oli käymässä Suomessa Susannan opiskeltua vielä yhden vuoden Vaasan yliopistossa. Cabana neuvotteli paluusta Sportiin seuraa 2010–11 valmentaneen Antti Törmäsen kanssa.
– Paluu oli todella lähellä. Lopulta Antti teki päätöksen ja sanoi, että en voi tehdä sopimusta kanssasi juuri nyt.
Sport taisteli taloudellisissa vaikeuksissa. Cabanan mukaan hänen neuvottelujensa kariutumisessa oli paljolti kyse taloudesta ja myös hänen iästään.
– Ymmärrän päätöksen täysin. He olivat menossa eri suuntaan nuorella joukkueella, ja minulla oli jo ikää.
Game 8
Cabana ja Sport palasivat kuitenkin vuosien päästä vielä yhteen, kun Sport ja Ässät tahkosivat vuonna 2018 Vaasassa "Game 8:n" alumniotteluna. Cabana kiittelee Markus Jämsän ja Antti Uiton panosta kohtaamisen järjestelemiseksi.
– Kävimme ryhmäkeskustelua etukäteen. Kaikki tekstailivat ja kertoivat halukkuudestaan pelata.
Osaa entisistä Sport-joukkuekavereistaan Cabana oli jo nähnyt jokunen vuosi aiemmin joukkuekavereiden jälleentapaamisessa, mutta osan hän tapasi ensimmäistä kertaa sitten Sport-pelivuosiensa. Tunne pukukopissa oli huima: tuntui kuin pelaajat eivät olisi olleet erillään juuri hetkeäkään.
– Oli kuin olisimme olleet jälleen keskellä kautta. Kaikki halailivat toisiaan ja vitsailivat.
Vaikka kyse ei ollut mistään virallisesta ottelusta, löysin rantein jäälle ei menty touhuamaan.
– Monet jätkät eivät olleet pelanneet hetkeen. Muistan miettineeni etukäteen, että on parempi käydä vähän juoksemassa. Treenasin vähän enemmän kuin tavallisesti, koska en halunnut olla se jätkä, joka ei ole kunnossa.
Sport sai alumneineen Ässistä revanssin. Cabana viimeisteli itse yhden maalin, kun Sport väänsi 5–4-voiton.
– Pelasimme aika kovaa, koska halusimme osoittaa, että voimme voittaa. Kaikki yrittivät täysiä. Meillä oli kivaa.
Hauskuus jatkui myös pelin jälkeen.
– Joimme jokusen oluen ja menimme saunaan. Meillä oli upea ilta, ja olin niin iloinen, että tulin takaisin Vaasaan.
Apua Markus Jämsälle
Cabana pitää edelleen yhteyttä entisen tutkaparinsa Markus Jämsän kanssa, joka on pelaajauransa jälkeen toiminut jo pitkään nykyisin SM-liigassa pelaavan Sportin urheilutoimenjohtajana. Jämsä hyödyntää ajoittain myös Cabanan kokemusta Pohjois-Amerikan pelaajista.
– Jos Sport harkitsee pelaajan hankkimista, hän kysyy minulta, tunnenko tätä pelaajaa. Hän yrittää saada tietoonsa, millainen jätkä on kyseessä.
Viime kaudella Sportissa pelasi kanadalaispuolustaja Jared Wilson, jonka Cabana oli nähnyt jäällä Calgaryssa valmentaessaan. Cabana tarjosi Wilsonin Sportiin päätymisessä taustatukea.
– Muistan, kun Jared Wilsonin isä soitti minulle ja kertoi pojan saaneen Sportilta sopimustarjouksen. Sanoin, että se paikka on upea.
Cabanan aiemmin luotsaama, NHL:ssäkin viidessä ottelussa viilettänyt kanadalaishyökkääjä Nick Merkley on puolestaan pelannut tällä kaudella Ässissä.
– Valmensin häntä, kun hän oli 15-vuotias poika. Sitä tajuaa, kuinka vanha on, kun hän pelaa Ässissä, 42-vuotias konkari heittää.
"Sinun pitäisi nähdä kotini MM-kisojen aikaan"
Kenties saamme tulevaisuudessa kuulla Cabanan neljä- ja kuusivuotiaista pojistakin, joilla on sekä Kanadan että Suomen kansalaisuus. He pelaavat kumpikin jääkiekkoa isänsä valmennuksessa.
Yhä ahkerasti jääkiekkoa seuraavan Cabanan perheessä laji on vahvasti tapetilla.
– Sinun pitäisi nähdä kotini MM-kisojen tai nuorten MM-kisojen aikaan. Vaimo pitää päällään Suomen paitaa ja minä Kanadan paitaa. Meillä voi kuulla paljon huutoa.
Tässä kohtaa ei voi olla kysymättä hetkistä vuonna 2019, kun Leijonat löi Kanadan MM-finaalissa 3–1.
– Susannan vanhemmat olivat myös täällä. He huusivat, hyppivät ja heiluttivat Suomen lippuja, kun Suomi voitti Kanadan. Sen muistaa hyvin.
