MTV tapasi yhden Jouppilan kuuluisista ihmenelosista: Mainoksissa poseeraus oli kulissi, kotona äiti pahoinpiteli, nöyryytti ja laiminlöi lapsiaan – "Isälles et tästä puhu"
Jouppilan neloslapset olivat 50-luvulla suuri uutinen sodasta toipuvassa Suomessa. Lapsimannekiinit poseerasivat iloisina lehtikuvissa. Helena Jouppilan sekä Sanna Walleniuksen kirjoittama ja Kustannusosakeyhtiön Docendon julkaisema kirja Neloset – Jouppilan sisarusten tarina paljastaa nelosten lapsuudesta toisenlaisen, synkemmän puolen.
Isokyröläiseen Jouppilan perheeseen syntyi 10. kesäkuuta 1951 yllätyksenä nelosvauvat. Hätäkasteessa vauvat saivat nimet Helena, Martti, Erkki ja Jorma. Koska nelosten henkiinjääminen oli 50-luvulla harvinaista, lapset saivat lehdistön huomiota koko lapsuutensa ajan.
Kuvissa hymyiltiin, mutta kotona totuus oli toinen – neloset elivät koko elämänsä ilman äidin rakkautta, väkivallan pelossa.
– Äiti ei kyennyt kiintymään meihin. Siihen oli monia syitä, ja ne johtivat lopulta väkivaltaan, Helena Jouppila, nelikon ainoa naispuolinen kertoo.
Jouppilan yksi varhaisimpia muistoja on, kun hän kuusivuotiaana sedän perheessä naapurissa käytyään joutui äitinsä pahoinpitelemäksi. Silloin äiti raahasi pienen tytön latoon, ja löi puuhalolla jaloille ja takamukselle.
Kerran, toisen, kolmannenkin kerran.
– Seuraavana päivänä tuli sitten tietysti mustelmat sääriin ja takamukseen. Kun jäimme äidin kanssa kaksin, hän sihahti minulle, että isälles et sitten tästä puhu, Helena kertoo.
Perheen pojatkin kärsivät väkivallasta, mutta Helena tunsi olevansa äidin pääasiallinen vihanpurkausten kohde.
Murskaavaa henkistä väkivaltaa
Helenan kaikista kivuliaimmat muistot liittyvät kuitenkin muuhun kuin väkivaltaan. Kipeintä teki jatkuva mitätöinti.
Helenan pahin muisto lapsuudesta liittyy siihen, kun hänen äitinsä sai nuoren tytön tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi.
”– Täs ois sulle mustikoita, henkäisen nopeasti keittiön oviaukossa.
Äiti kääntyy ja alkaa huutaa:
– Minä en sun mustikoitas tarvitte! Pidä letukka marjas!
Äiti osoitti tuolloin jokaisella eleellään,
ettei hän arvostanut minua tai tekoani mitenkään.”
Vuosien ajan, kun Helena meni aikuisena mustikkametsään, muisto palasi tuskaisena ja väkevänä. Vasta terapian avulla solmut alkoivat aueta.
Vyyhti purkautui vähitellen
Kirjan ensimmäinen käsikirjoitus syntyi, kun Helena Jouppila kaivoi vuosien päästä äidin kuoleman jälkeen esiin kellastuneet lehtileikkeet.
Hän tilasi sairaalasta myös papereita, jotka valottivat äidin mielenterveydellisiä ongelmia.
– Kirjoitin kronologisen kuvauksen lapsuusvuosistamme, joka päättyy siihen, kun täytin 16-vuotta, Helena kertoo.
Kirjan kirjoittaminen oli helppo aloittaa julkisuudesta, mutta tarinaa ei voinut kertoa paljastamatta kotona tapahtunutta väkivaltaa.
"– Mitään muuta en sulle toivo kuin juopon miehen ja kaksitoista kakaraa", oli yksi äidin suusta kuultuja lauseita Helenalle.
– Äidin potilaspapereissa luki, että äidillä todettiin masennustila ja luonnehäiriö. Tiedot olivat huojentavia, koska ajattelin, että äidin käytökselle löytyi jokin selittävä tekijä.
Fyysinen kaltoinkohtelu väheni, kun Helena täytti kymmenen. Silloin alkoi henkinen alistaminen, joka liittyi Helenan naiseuteen sekä ulkonäköön. Helenan täyttäessä 14 vuotta äiti lopetti hänelle puhumisen kokonaan.
Yhteys äitiin syntyi kuolinvuoteella
Huhtikuussa vuonna 1991 Helena sai puhelun, jota hän ei osannut odottaa. Pikkusisko soitti Isostakyröstä ja kertoi, että äiti on joutunut sairaalaan.
– Toivoin jokaisella vierailullani, että saisin äitiin jonkun yhteyden, Helena sanoo.
Viimeisellä vierailukerralla äiti katsoi Helenaan hätääntyneesti, intensiivisesti ja läpitunkevasti. Katse riitti yhteydeksi, jota Helena oli koko elämänsä ajan kaivannut.
– Olen miettinyt paljon, että mitä äiti ajatteli kuolemansa hetkellä. Kuinka onnettomana hän mahtoi kuolla, Helena sanoo ja painaa katseen alas.
Kaksi päivää myöhemmin äiti kuoli. Junassa Helena itki – myös helpotuksesta. Enää ei tarvinnut toivoa äidiltä mitään.
– Haluaisin sanoa hänelle, että olen antanut kokemukseni anteeksi. Mutta siihen on tarvittu pitkä tie. Vuosikymmenien työ, Helena sanoo ja silmät kostuvat.
Uusimmat
-
22:10
Lehti: Entisen SM-liigatähden ura jatkuu Venäjällä
-
22:03
Prinssi William vastaanotti oppilailta lahjoja perheelleen prinsessa Catherinen syöpähoitojen keskellä
-
21:43
Christian Heljangon jyränneelle Pelicans-pakille tuntuva pelikielto
-
21:39
Naton Stoltenberg: Ukraina voi edelleen voittaa sodan
-
21:26
Forbes: Ukrainan "eliittijoukot" jättivät juoksuhaudat tyhjiksi Donetskin rintamalla – rintama romahtamaisillaan
-
21:20
Kehonrakentaja järkytti ladatulla aseella päiväkodin vieressä – näin kumppani perusteli USA:ssa
-
21:13
Valko-Venäjän presidentti mahtaili Venäjän tuomilla taktisilla ydinaseilla
-
21:08
Pikkuleijonat juhli MM-kotiavauksessa – ykkösviisikko kuin eri planeetalta
-
21:00
Näin valmistuu hernepestopasta – nappaa talteen Olet mitä syöt -jakson resepti
-
20:53
Kaleva: Oulussa löytyi vedestä vainaja – henkilöllisyys ei ole selvillä
-
20:11
Kuukausiennuste: Lämpimän vapun jälkeen kylmä käänne
-
20:04
Amerikkalaisen Jessican kasvot menivät mustelmille hammasoperaation myötä: "Näytän kirjaimellisesti hirviöltä"
-
20:02
Valko-Venäjä väittää: Liettuasta drone-isku Minskiin, Lukashenkalta erikoinen Nato-syytös
-
20:00
Salkkarit-kurkistus julki! Hahmo murtuu kyyneliin: "Voi kulta pieni älä lähde"
-
19:58
Muistiot paljastavat millaisia säästöjä jäi kehysriihessä pöydälle: lapsilisät, lääkäreiden julkinen työpakko, lääkärihelikopterit
-
19:51
HIFK julkisti päävalmentajansa – iso rykelmä tähtiä jättää seuran
-
19:39
Kaisa Korhonen on kuollut – näin Jussi Chydenius muistelee äitiään
-
19:22
Asiantuntija Valko-Venäjän oudoista väitteistä: Lukashenka keksii tarinoita – näin vastaa Putin
-
19:22
Auto Motor und Sport: Järisyttävä F1-siirto toteutumassa
-
19:13
Valko-Venäjän oppositiojohtaja pilkkaa Lukashenkan väitteitä: "Hänellä on pääsy vaihtoehtoiseen todellisuuteen"
-
Lataa lisää