MTV paikalla: Kati rakentaa linnoitusta omin käsin keskellä Helsinkiä – tällainen on Pasilan uskomaton kivilinna

Rakennelma sijaitsee Hakamäen ja Postintaipaleen välisellä metsätilkulla, ja maastoutuu hyvin talven jäljiltä värittömään luontoon. Täyttömaarinteestä kohoavat koivut ojentelevat paljaita oksiaan linnan harmaiden muurien ylle.

Vaikka paikka on vain lyhyen kävelymatkan päässä Ilmalan rautatieasemalta ja Hakamäentiellä kulkee päivittäin kymmeniä tuhansia autoja, ulkopuolelta vaatimattoman oloista linnaa on vaikea huomata, jos ei tiedä mitä etsii.

Kaivinkoneet jyristelevät viereisen sillan kupeessa, vain noin sadan metrin päästä linnasta. Työmaalta on ajettu linnan kylkeen suuri kasa kivenlohkareita.

– Näyttäisi siltä, että joku on tuonut mulle rakennusmateriaalia, Kati Sinenmaa huikkaa linnan pihalle avautuvan sisäänkäynnin edessä.

Pasilan kivilinna ei ole muinaisjäänne satojen vuosien takaa, vaan sen rakennustyöt ovat edelleen kesken. Sinenmaa on rakentanut vuosikausia kotinaan pitämäänsä linnaa jo yli 20 vuoden ajan.

Erityislaatuinen projekti sai alkunsa, kun Sinenmaa jäi asunnottomaksi vuonna 1995.

"Katsoin, että ehkä on parempi alkaa tekemään elämällä jotain"

Vuonna 1990 Sinenmaa muutti Tampereelta Helsinkiin ja aloitti fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa.

Opiskelut etenivät hitaasti, sillä kovaa vauhtia yleistymässä ollut internet vei suuren osan nuoren opiskelijan ajasta. Koulutyöt tuntuivat toisarvoisilta, kun näyttöpäätteen kautta avautui toinen todellisuus.

– Vietin silloin vähän turhan paljon aikaa yliopiston atk-luokassa. Joskus olin siellä aivan yötä myöten. Saatoimme keskustella yhdysvaltalaisen yliopiston tähtitieteilijöiden kanssa reaaliajassa. Se oli niin jännittävää.

Viidentenä opiskeluvuotenaan Sinenmaa huomasi, että opintoviikkoja ei ollut kertynyt vaaditusti. Samoihin aikoihin hän joutui luopumaan opiskelija-asunnostaan. Nainen päätyi lopulta telttailemaan Pohjois-Pasilan metsään.

– Teltan päälle piti rakentaa suojaa sadetta varten ja sen jälkeen se teltan suoja tuli koijaksi. Seuraavana keväänä aloin katsella, että mikä paikka tämä on. Tässä oli niin hienoja irtokiviä, että ajattelin tehdä kummelin tuohon.

Sinenmaa oli haaveillut matkustavansa Italiaan sen jälkeen, kun Schengen-alue perustetaan. Matkasuunnitelmat jäivät kuitenkin toteuttamatta.

– Kun lähtöni Italiaan viivästyi, niin katsoin, että ehkä on parempi alkaa tekemään elämällä jotain.

Sinenmaa ei arvannut, että hän tulisi viettämään valitsemallaan telttapaikalla yli kymmenen vuotta. Linna syntyi siinä sivussa, kuin vahingossa.

– Tämä on mun maali. Olen tehnyt ikään kuin maalin, elämän maalin. Voin hurrata ja voisin vaikka ottaa pojankin kotiin tästä maalista. Olen voittajien sukua.

Suomalainen sisu on haudattu Pasilan metsään

Sinenmaa on rakentanut metsään muureja useiden kymmenien metrien edestä. Linnasta löytyy myös vesialtaiksi kaavailtuja maakuoppia, holvikaari, paikka suihkulähteelle sekä muuriin rakennettu pimeä soppi, jota Sinenmaa kutsuu leikkisästi vankityrmäksi.

Tyrmän edustalla on noin neljä metriä syvä kuoppa, jonka päällä oli ennen mökki. Siinä Sinenmaa asui vakituisesti vuodesta 1995 vuoteen 2008 saakka.

Nainen joutui jättämään kotinsa vajaat kymmenen vuotta sitten, sillä lankuista ja pellistä kyhätty asumus tuhoutui tulipalossa.

Sinenmaa uskoo, että kyse oli tuhopoltosta. Mökkiä oli yritetty polttaa jo kerran aikaisemmin. Sinenmaa oli kuitenkin haistanut savun, ennen kuin tuli ehti levitä.

– Mulla ei ollut edes kamiina päällä silloin ja menin katsomaan, että mikä palaa. Mun seinä oli sytytetty tuleen. Kakarat olivat tuolla (rinteessä) ja huutelivat, että me vielä poltetaan joku päivä se.

Asumuksen lopullisesti turmelleen palon sytyttäjää ei jäänyt koskaan kiinni. Sinenmaan mukaan poliisi ei ole kiinnostunut metsässä elävien ongelmista.

Kellarin virkaa toimittaneen kuopan vieressä seisoo nykyään taulu, johon Sinenmaa on kerännyt valokuvia vuosien varrelta.

Kuvissa näkyy pieni, muutaman neliön hökkeli, jonka suojilla nainen majaili 13 vuotta, kesät ja talvet.

Asumus ei ollut eristetty, mutta sisään oli kannettu kamiina, joka toi lämpöä talvella.

Mökin sisällä oli makuulaveri, pieni pöytä ja tuoli. Seinille oli nosteltu koriste-esineitä. Sinenmaa esittelee valokuvia ylpeänä.

– Tällainen hieno hotellihuone mulla oli sisäpuolella. Ei mikään paha mun mielestä.

Yksi palaneen mökin parruista on pystytetty viereiseen rinteeseen entisen kodin muistomerkiksi. Hiiltyneen puunpätkän juureen on kirjailtu suurin metallisin kirjaimin sana ”sisu”.

– Tähän on suomalainen sisu haudattu. Jos joku kyselee, niin voi kertoa, että se on Pasilan metsikössä.

Linna on saanut viranomaisten hiljaisen hyväksynnän

Mökin tuhouduttua Sinenmaa muutti Helsingin kaupungin tarjoamaan tukiasuntoon. Vaikka 13 vuotta olivat kuluneet metsän keskelle kyhätyssä majassa, nainen ei ollut missään vaiheessa pitänyt itseään asunnottomana.

Linnasta oli tullut koti.

– En antanut sen (asunnottomuuden) koskaan päästä tuonne korvien väliin.

Tulipalokaan ei lannistanut naista, vaan linnan rakennustyöt jatkuvat entiseen malliin. Hän kertoo innokkaasti, kuinka vesialtaan päälle täytyisi nikkaroida kaarisilta ja linnoituksen perälle olisi suunnitelmissa kaivaa tekojärvi.

– Tarkoitus on, että saisin tehtyä tuohon ison Pasilan järven, koska olen kuullut, että Pasilassa on ollut ennen järvi. Olisi hieno jos ennallistettaisiin tätä meidän planeettaa edes hieman, eikä aina lanattaisi ja jyrättäisi kaikkea tuusan nuuskaksi.

– Mulla valmiina suunnitelmat ja kaikki. Päijänteeltä tulee iso hieno vesiputki. Siitä riittäisi vettä tännekin.

Vaikka Sinenmaa ei ole kysellyt lupia linnan rakentamiseen, hän on saanut puuhailla rauhassa, sillä maa on hänen mukaansa VR:n omistuksessa.

– Tämä ei kuulu kaupungille, vaan on VR:n aluetta. Olen alusta asti ollut VR:n vaihdemiesten kanssa sinut.

Poliisit pistäytyvät aina silloin tällöin ihmettelemässä Sinenmaan aikaansaannoksia. Linnassa on vieraillut naisen mukaan myös poliitikkoja ja presidentti Tarja Halonenkin lupautui joskus pistäytyä vierailulla.

Vaikka linna onkin saanut viranomaisilta hiljaisen hyväksynnän, sen tulevaisuus näyttää Sinenmaan mukaan hieman epävarmalta.

– Nyt on kyllä vähän huonot näkymät, koska tässä on ollut esillä Pohjois-Pasilan uusia suunnitelmia ja tänne on tarkoitus jotain ihme toimistoja tehdä.

Rakennustyöt jatkuvat kuitenkin kunnes maansiirtokoneet karauttavat paikalle.

"Ei siinä koe itseään väsyneeksi, kuin jossakin palkkatyössä"

On hämmästyttävää, kuinka paljon Sinenmaa on saanut aikaan hartiavoimin. Linna on rakennettu silmämääräisesti arvioiden tuhansista ja tuhansista kiloista kiviä. Lohkareista suurimmat ovat Sinenmaan arvion mukaan jopa satakiloisia.

Osa rakennusmateriaalista on kaivettu rinteestä, jonka päälle linna on kyhätty. Loput on kerätty sieltä sun täältä.

– Suurimmat tulivat tästä rinteestä ja tuolta ylhäältä. Tämä on ikään kuin tekomäki, joka on tehty Hakamäentien tasoristeystä varten. Siinä on irtokiviä, joita minä sitten vierittelin. Kun ne loppuivat niin aloin polkupyörällä raahaamaan sellaista satakiloista kiveä ympäri kaupunkia.

Sinenmaa kertoo, että vaikka työ on fyysisesti vaativaa, se ei ole koskaan ollut henkisesti raskasta.

– Siinähän vain energia lisääntyy kun tekee käsin sellaista, mistä tykkää. Ei siinä koe itseään väsyneeksi siinä mielessä kuin jossakin palkkatyössä työpäivän jälkeen. En voi sitä oikein kuvailla, minkälaista se on. Luultavasti tämä asia on kuvailtu monta kertaa historian kuluessa. Erilaiset ihmiset, jotka tekevät töitä käsillään huomaavat, että se onni ja elämän ilo tulee siitä.

Sinenmaa pitää linnaansa esimerkkinä siitä, kuinka suuriin tekoihin ihminen voi elämänsä aikana yltää. Hän kuitenkin myöntää olevansa itsekin hämmästynyt luomuksestaan ja arvioi, että harva ryhtyisi samanlaiseen projektiin.

– Olen alkanut asennoitua siihen, että tämä jää vain mun muistoihin, että kukaan muu ei tiedä kuinka hauskaa on tehdä kivilinnaa.

Käsillä tekemistä hän kuitenkin suosittelee kaikille.

– Kun ryhtyy omin käsin rakentamaan mitä tahansa, niin siinä ihminen kuin ihminen pärjää, tulee onnelliseksi ja löytää sen elämän tarkoituksen. Sitä ei koskaan löydä, jos sitä vain kyselee. Sen löytää silloin, kun ihminen tekee käsillään jotain. Silloin hän käsittää kaiken.