Maavoimien toisen saapumiserän alokkaat vannovat tällä viikolla sotilasvalansa tai antavat juhlallisen vakuutuksen.
Alokas Timo Kivinen oli samassa tilanteessa Lappeenrannassa kesällä 1978. Ajatus sotilasurasta oli syntynyt jo aiemmin kotitalon lähellä harjoitelleita sotilaita seuratessa.
Alokastuvasta on tultu komentaja virkahuoneeseen Pääesikunnassa. Varusmiesten koulutus on 40 vuodessa muuttunut paljon, mutta jotain on myös pysynyt samana.
Lue myös: Puolustusvoimain komentaja: Turvallisuuspolitiikan marssijärjestys on selvä
– Vaikka informoimme nuoria ihan eri tavalla, niin kyllä nytkin nuoret saavat odotukset alkavasta varusmiespalveluksesta omilta kavereilta. Ei omat pojatkaan minulta mitään kysyneet vaan kavereilta, Kivinen naurahtaa STT:n haastattelussa.
Ei ole siis yhdentekevää, millaisin tuntein kasarmeilta kotiudutaan. Kivisen mukaan pelissä ei ole vain Puolustusvoimien imago.
– Kaikista parhaiten me pystymme maanpuolustustahtoon vaikuttamaan sillä, että hoidamme koulutustehtävät joukko-osastoissa niin mallikkaasti, että nuoret siellä kokevat varusmiespalveluksen motivoivaksi ja sitä kautta vievät viestiä omiin lähipiireihinsä, Kivinen linjaa.
Liikuntakipinä olisi tärkeä sytyttää
Kivinen kehuu suomalaista koulujärjestelmää, joka mahdollistaa koulutuksen lyhyessä palvelusajassa vaativiinkin tehtäviin. Samaa perua on nuorten kriittinen asenne, joka komentajan mukaan "sparraa" myös Puolustusvoimia.
– Nuoret ovat kasvaneet siihen. He kyllä antavat palautetta, ja me myös pyydämme sitä, Kivinen vakuuttaa.
Lue myös: Uusi komentaja Kivinen pitää hävittäjähanketta suurimpana asiana, joka vaikuttaa Puolustusvoimien kehitykseen
Himoliikkujana tunnetun Kivisen saa sentään hiukan huolestumaan, kun puheeksi tulee nykyvarusmiesten fyysinen kunto. Puolustusvoimat pyrkii siihen, että liikuntainnostus tarttuisi varusmiesaikana mahdollisimman moneen.
– Olen sanonut, että vaikka hyvä kunto on sotilaille tärkeä, se myös maksaa näin varttuneempana itsensä takaisin parempana elämänlaatuna. Se on yhteiskunnallisestikin tärkeä asia, Kivinen sanoo.
Omasta kropastaan ja henkisestä kantistaan Kivinen on ottanut mittaa muun muassa Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen Rangers-kurssilla 1980-luvun alkupuolella. Parin kuukauden rääkin selvitti loppuun vain puolet osallistuneista.
– Nuorena tietysti halusi oppia kaikkea ja vähän varmasti kokeilla rajoja, Kivinen kertoo.
Kurssin yksi piirre olivat muun muassa niukat ruokailuajat: lounaaseen ja päivälliseen oli varattu kaksi minuuttia, "päivän tärkeimpään ateriaan" aamiaiseen kolme.
– Ettei olisi tarvinnut hotkia, Kivinen naurahtaa.