Miten sireenit ulvoen lähestyvää hälytysajoneuvoa väistetään? Joskus voi olla tarpeen viestittää pelastajille, että olet "pelissä" mukana

Kysymys: Miten hälytysajoneuvoa väistetään oikein?

Vastaus: Liikenneympäristöjä, -tilanteita ja hälytysajoneuvoja on erilaisia. Yleisohjeena toimivin lienee rauhallisuuden säilyttäminen. Panikoimalla vain pahentaa tilannetta.  

Osa autoilijoista menee tietynlaiseen paniikkitilaan kuullessaan tai nähdessään hälytysajoneuvon lähestyvän. Tästä seuraa monesti hätiköity ja harkitsematon jarrutus tai jopa pysähtyminen paikassa, missä ei todellisuudessa turvalliseen ohittamiseen tai kohtaamiseen ole edes tilaa. Näin ei edesauteta hälytysajoneuvon sujuvaa etenemistä – pikemminkin päinvastoin.

Lue myös: "Tulossa on kolme autoa, joista viimeinen antaa sinulle lähtömerkin" – autoilija voi joutua yllättävään tilanteeseen kohdatessaan erikoiskuljetuksen

Tieliikennelain 10 §:ssä kehotetaan antamaan hälytysajoneuvolle esteetön kulku: 

Tienkäyttäjän on liikenteenohjauslaitteella osoitetusta velvollisuudesta riippumatta annettava hälytysääni- ja -valomerkkejä antavalle hälytysajoneuvolle ja tällaisia merkkejä antavan poliisiajoneuvon tai rajavartiolaitoksen ajoneuvon vetämälle saattueelle esteetön kulku. Tällöin on tarvittaessa siirryttävä sivuun tai pysähdyttävä.

Tärkeää on huomata, ettei pysähtymistä välttämättä vaadita ollenkaan, vaan olennaista on esteettömän kulun takaaminen. Välillä, ”tarvittaessa”, se saattaa toki edellyttää myös pysähtymistä – tarkoin harkitussa paikassa.

Havainnointi ja ennakointi avainasemassa

Hälytysäänet eivät kuulu kovinkaan kaukaa autoon sisälle ja niiden tulosuuntaa on todella vaikea hahmottaa. Onkin tärkeää, että kuljettaja aina ajaessaan havainnoi huolellisesti – myös peilien kautta taaksepäin. Kun sitten havaitsee hälytysajoneuvon lähestyvän, on tärkeää pyrkiä ennakoimaan sen tekemisiä. Parhaiten tämä onnistuu seuraamalla hälytysajoneuvon kaistavalintoja ja merkinantoja.  

Jos hälytysajoneuvo esimerkiksi lähestyy takaapäin, viereistä, vapaata kaistaa, ei tilanne useinkaan aiheuta minkäänlaista tarvetta muuttaa ajolinjaa. Risteyksissä on syytä varautua siihen, että hälytysajoneuvo saattaa jatkaa kääntyvältä kaistalta suoraan tai kääntyä eri suuntaan, mihin kyseiseltä kaistalta yleensä käännytään.

Huolellinen havainnointi ja erityisesti hälytysajoneuvon merkinantojen seuraaminen onkin todella tärkeää. 

Samalle tehtävälle saattaa olla tulossa useampia hälytysajoneuvoja, jotka lähestyvät kohdetta eri suunnista. Lähestymissuunta saattaa olla myös sellainen, mistä ajoneuvoliikenne ei normaalisti lähesty: Ei ole ollenkaan tavatonta, että hälytysajoneuvo käyttää etenemiseen raitiovaunukaistaa, kevyenliikenteen väylää tai piennarta.

Lue myös: Kolarissa pelastetaan henkiä yli miljoona kilometriä ajetulla piipaa-autolla: "Eihän sitä saisi rakastua kuin omaan vaimoon, mutta..."

Oman toiminnan ennakoitavuus

Merkinantojen merkitys toki korostuu myös toiseen suuntaan: muiden tienkäyttäjien aikeiden ennakoitavuus on erittäin tärkeää hälytysajoneuvon kuljettajalle. 

Suuntamerkillä ja loogisella sijoittumisella saa viestittyä, minne aikoo väistää. Väistämissuuntaa valittaessa tulisi huomioida myös muiden tienkäyttäjien toiminta: Parasta olisi, jos kaikki autot väistäisivät samalle puolelle. Näin esimerkiksi yksisuuntaisella, kaksikaistaisella tiellä, saataisiin toinen kaista kokonaan hälytysajoneuvojen käyttöön. 

Jos tien antamista varten ei ole heti tarjolla turvallista ja järkevää paikkaa, voi esimerkiksi hätävilkkuja hetkellisesti vilkuttamalla osoittaa havainneensa hälytysajoneuvon ja olevansa ”pelissä” mukana. Tällöin hälytysajoneuvon kuljettaja tietää, että tarkoituksesi on ajaa edellä, kunnes sopiva paikka tien antamiseen löytyy. Hätävilkkuja ei tule kuitenkaan jättää päälle pidemmäksi aikaa, jotta auton omat vilkut ovat käytettävissä merkinantoja varten. 

Hyviä väistöpaikkoja

Hyviä paikkoja väistämiseen ovat esimerkiksi omissa taskuissaan olevat linja-autopysäkit ja muut levikkeet – tarvittaessa jopa pyörätie tai jalkakäytävä, jos sinne ajaminen onnistuu luiskan tai madalletun reunakiven kohdalta sujuvasti, turvallisesti ja autoa rikkomatta. Jos edessä on liikenneympyrä, kannattaa siinä pyöriä täysi kierros ja päästää näin hälytysajoneuvot ohitse. 

Liikennevaloissakin voi tarvittaessa antaa tietä takaa lähestyvälle hälytysajoneuvolle ajamalla varovasti päin punaisia. Tällöin on kuitenkin varmistettava, ettei tilanteesta aiheudu vaaraa muulle liikenteelle. Se, että kuljettaja on väistänyt hälytysajoneuvoa, ei vapauta häntä vastuusta väistämisvelvollisuuden tms. osalta.

Vilkkaalla moottoritiellä tai vastaavalla, kannattaa rakentaa jo liikenteen pysähtyessä pelastuskujaa hälytysajoneuvoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että onnettomuuden tai muun syyn katkaistua äkillisesti liikenteen, vasenta kaistaa ajaneet pysäyttävät vasemman kaistan vasemmalla puolella olevalle pientareelle ja oikeaa kaistaa ajavat oikeanpuoleiselle pientareelle. Näin autojonojen väliin jää pelastuskuja, jota hälytysajoneuvot pystyvät liikkumaan onnettomuuspaikalle saapuessaan tai sieltä poistuessaan. Tämä Euroopan moottoriteiltä tuttu toimintatapa olisi hyvä omaksua myös osaksi suomalaista liikennekulttuuria.

Huonoja väistöpaikkoja

Huonoja väistämispaikkoja sen sijaan on esimerkiksi suojatien edusta, johon pysähtymällä pakottaa hälytysajoneuvonkin pysähtymään. 

Myös kapeilla kaduilla sekä liikenteenjakajan tai sulkuviivan kohdalla pysäyttämistä on syytä välttää, koska näissä tila ei useinkaan riitä turvalliseen ohitukseen. 

Risteysalueella kannattaa pitää mielessä, että varsinkin isompien hälytysajoneuvojen ajolinja on vauhdikkaasti käännyttäessä varsin loiva eli ne pyrkivät ajamaan käännöksen autourheilusta tutulla tavalla, ulkokaarteesta sisäkaarteen kautta takaisin ulkokaarteeseen.

Lue myös: Estelikö Mersu-kuski hälytysajossa ollutta ambulanssia? Katso ja päättele itse!