Europarlamentaarikko Alviina Alametsä ja Mercedes-nimellä tunnettu rap-artisti Linda-Maria Raninen ovat molemmat kohdanneet koulukiusaamista, josta haluavat puhua kouluväkivaltana. Alametsä selvisi Jokelan kouluampumisesta ja samaan aikaan Linda-Maria Raninen haaveili kiusaajiensa surmaamisesta. Väkivallan kokemus yhdisti naiset, jonka seurauksena on kirjoitettu kirja Koulumustelmat.
Alviina Alametsän elämään iso vaikutus on ollut Jokelan kouluampumisella, mikä tapahtui Alametsän ollessa kyseisessä koulussa 9-luokalla. Hän selvisi tapahtuneesta, mutta moni muu ei. Myöhemmin hän päätti kääntää vihan ja surun tunteet toiminnaksi.
– Monelle, joka kokee järkyttävän tapahtuman, tulee tarve ymmärtää sitä. Kaivelin paljon taustoja ja minulle kävi nopeasti ilmi, että kouluampuja oli yrittänyt saada apua mielenterveysongelmiin, mutta ei ollut apua oikeastaan saanut. Hän sai myös aseenkantoluvan ja hän oli koulukiusattu ja eristetty. Kun nämä asiat selvisivät minulle, minulle tuli vahva tarve tehdä asialle jotain, ettei näitä tapahtuisi enää jatkossa. Yrittäisi estää, ettei kukaan muu lapsena joutuisi kokemaan vastavaa. Väkivallan vastainen ja mielenterveyden puolesta tehty työ on ollut minulle erittäin keskeistä elämässä, Alametsä kertoo.
Linda-Maria Ranisen tarina on hyvin erilainen kuin Alametsän. Hän oli itse vuosikausia koulukiusattu.
– Kiusaaminen oli enimmäkseen henkistä. Se oli haukkumista, ulkopuolelle jättämistä ja perättömien huhujen levittämistä. Yläasteella se oli suoranaista eristämistä myös, Raninen muistelee.
”Minulla oli tosi voimakkaita väkivaltafantasioita”
Raninen kertoo kirjassaan, että hänellä oli kouluvuosina kostofantasioita, joista tuli silloin hänen selviytymiskeinonsa.
– Ajattelin silloin, että jos he (kiusaajat) kuolisivat, se olisi ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan. Minulla oli tosi voimakkaita väkivaltafantasioita, ja ne tuli mulle ensimmäisen kerran, kun olin 13-vuotias. Sitä ennen en ollut koskaan ajattelut edes lyöväni ketään takaisin tai edes sanovani pahasti jollekin, Raninen muistelee.
Raninen pääsi eroon rajuista ajatuksista hyvän turvaverkon avulla.
– Se, etten lähtenyt toteuttamaan näitä ajatuksia, johtui siitä, että minulla oli hyvä turvaverkko. Oli äiti, joka minua kuunteli. Minulla oli opettaja, joka yritti auttaa ja minulla oli lisäksi omat unelmat ja haaveet. Uskoin, että pystyn kostamaan sillä, että toteutan ne haaveet ja pystyn sitä kautta näyttämään kiusaajille, Raninen kertoo.
Rankat kokemukset kääntyivät vahvuudeksi ja yhdistivät Ranisen ja Alametsän
Rankat taustat yhdistivät aikoinaan Alametsän ja Ranisen, jotka ystävystyivät vuosia sitten. Vuosien varrella kypsyi idea kirjasta. Tuoreen Koulumustelmat-teoksen he ovat suunnanneet heille, jotka ovat kokeneet tavalla tai toisella kouluväkivaltaa. Koulujen suuntaan heillä on selkeät toiveet.
– Olisi tärkeää, että koulussa ilmapiiri on sellainen, että kiusaamisesta pystyy kertomaan ja se myös uskotaan. On myös tärkeä muistaa, että kouluväkivalta voi olla myös henkistä. Tätä ymmärrystä pitäisi lisätä, Alametsä ja Raninen ynnäävät.
Uutena työkaluna kouluihin kiusaamisvilkku
Suomessa on kouluja, joissa on jo käytössä yhtenä työkaluna kiusaamisvilkku. Koulun pihalla on nappula, jos näkee kiusaamista tai näkee kiusaamista. Se on lähtenyt Alametsän aloitteesta.
– Tein Helsingissä valtuustoaloitteen tästä. Sitä kokeiltiin ensin Seinäjoella, jossa saatiin hyviä kokemuksia. Käsittääkseni sitä ollaan nyt kokeilemassa jo Helsingissä. Toivon, että siitä saisi myös apua, Alametsä toteaa.
16:19