Minnan lonkkia operoitiin neljässä eri leikkauksessa – tuloksena oli kahden senttimetrin pituusero jaloissa ja useasti sijoiltaan mennyt oikea lonkka: "Korvaukset ovat naurettavan pieniä"

Lue myös: Kolmatta syöpää sairastanut Eeva odotti hoitoon pääsyä kuukausia – "Enhän vielä olisi halunnut lähteä," Eeva sanoi kaksi päivää ennen kuolemaansa

Lääkäri totesi, ettei tilanteessa ole enää paljoa tehtävää

Kuorikoski ei oikein enää itsekään pysy mukana lonkkiensa pitkässä sairaushistoriassa. Ongelmat eivät nimittäin jääneet oikean lonkan kahteen korjausleikkaukseen ja vasemman tekonivelleikkaukseen, vaan ne jatkuivat.

Elokuussa 2017 naisen oikea lonkka meni jälleen sijoiltaan, minkä jälkeen Kuorikoski ohjattiin erikoistuneeseen tekonivelsairaalaan hoidattamaan lonkkaansa – ja osallistumaan kolmatta kertaa oikean lonkan leikkaukseen.

– Pyysin lääkäriltä, voisiko hän yrittää samalla korjata edellisessä leikkauksessa jäänyttä kahden senttimetrin pituuseroa jaloissa. Lääkäri lupasi yrittää, mutta totesi, ettei tilanteessa ole enää paljoa tehtävissä.

Kuorikosken mukaan leikkaus korjasi tilannetta reilun puolen senttimetrin verran, mutta pituuseroa jäi silti jalkoihin 1,5 senttimetriä.

– Yritin kysyä jo aiemman leikkauksen jälkeen oliko tässä kyseessä potilasvahinko, mutta sitä ei myönnetty. Kolmannen lonkkaleikkaukseni jälkeen lääkäri totesi, ettei jalkojen pituuseroa kannata lähteä enää korjaamaan, sillä leikkaus olisi liian riskialtis.

Muutaman senttimetrin pituuserolla huomattavat vaikutukset

Kuorikosken jalat ovat todennäköisesti jäämässä loppuelämän ajaksi eripituisiksi. Eri hoitokeinoja on kokeiltu, mutta naisen mukaan mistään ei ole löytynyt pysyvää ratkaisua.

– Ensin minulle tarjottiin kengän sisälle laitettavaa korokepohjallista, mutta leikkausten jälkeen vasen jalkani turposi niin paljon, ettei pohjallinen mahtunut samanaikaisesti jalan kanssa kenkään. Myöhemmin kokeilin kengänpohjaan kiinnitettävää kiinteää koroketta, joka toimii silloin, kun minulla on kengät jalassa. Sukkasillani jalkani ovat kuitenkin edelleen erimittaiset.

1,5 senttimetrin pituusero jaloissa kuulostaa vähäiseltä, mutta Kuorikosken mukaan se vaikuttaa hänen jokapäiväiseen elämäänsä.

– Erityisesti aamuisin selkäni on niin kankea, etten meinaa päästä sängystä ylös. Olen joutunut leikkausten jälkeen kuntoutustuelle ja jouduin lopettamaan viimeisimmän työkokeilunikin, sillä selkäni kipeytyi niin paljon.

Potilasvahingoista työkyvyttömyyteen

Kuorikoski teki lopulta vuonna 2017 kaksi erillistä potilasvahinkoilmoitusta: toisen oikeaan lonkkaan asennetun lukkokupin virheasennosta ja toisen vasemman lonkan leikkauksen yhteydessä jääneestä kahden senttimetrin pituuserosta jaloissa.

Oikeasta lonkasta tehty vahinkoilmoitus meni läpi ensimmäisellä yrittämällä ja Kuorikoskelle myönnettiin potilasvakuutuksesta korvattavia henkilövahinkoja. Sen sijaan kahden senttimetrin pituusero jaloissa ei riittänyt potilasvahingoksi ja ilmoitus täytyi uusia toisen kerran.

Kuorikoski väsyi taistelemaan yksin ja otti yhteyttä Suomen potilasvahinkoapuun. Valitus laitettiin eteenpäin potilasvahinkolautakuntaan, joka suositti yksimielisesti myös vasemman lonkan osalta potilasvahinkolain mukaisia korvauksia.

– Korvaukset ovat naurettavan pieniä siihen verrattuna, miten paljon tunnen kärsineeni tänä aikana. En ole saanut kaksi vuotta kestäneen työkyvyttömyyteni aikana ollenkaan korvauksia ansionmenetyksestä, vaikka työkyvyttömyyteni johtuu minulle käyneistä potilasvahingoista.

"Tiesin, ettei kaikki mennyt niin kuin piti"

Kuorikoski olisi kaivannut vuosien varrella enemmän tukea potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen itse terveydenhuollon ammattilaisilta. Välillä naisesta tuntui kuin olisi taistellut yksin kaikkea vastaan.

– Tiedän monia, jotka eivät ole ilmoituksia halunneet tehdä. Prosessi on pitkä ja moni alistuu kohtaloonsa, että nyt kävi näin. Itse tiesin, ettei kaikki mennyt niin kuin piti, eikä minulla ollut muita vaihtoehtoja.

– Ei lonkka voi mennä jatkuvasti sijoiltaan ja toinen jalka olla pidempi. Elämäni olisi pitänyt helpottua leikkauksilla, mutta toisin kävi. Oli siis selvää, että tekisin valituksen, hän kertoo.

Kuorikosken tulevaisuus työnteon saralla on yhä epävarmaa. Kroonistuneet kivut ovat estäneet vanhan ammatin harjoittamisen ja uutta sopivaa on hankalaa löytää.

– Työnhaku on haasteellista, sillä en voi tehdä ollenkaan seisomatyötä. Tämä on nyt loppuelämän tilanne ja siihen on sopeuduttava, jalkojen pituuseroa ei voi enää korjata, hän huokaisee.