Alan Friedman: Berlusconi. Tarina miehestä, joka tuli, näki ja voitti Italian. Art House. 2016. 287 s.
Silvio Berlusconi on mies, josta kaikilla on mielipide.
Mehän tiedämme: Lipevä nuorten naisten naurattaja, oikeustapauksista toiseen juokseva kiinteistö- ja mediamoguli, moninkertainen pääministeri, ja rakkaan jalkapalloseuransa A.C. Milanin omistaja.
Italiassa asuva yhdysvaltalaistoimittaja Alan Friedman ei anna kohteelleen synninpäästöä, mutta elämäkertaa Italian viime vuosikymmenien merkittävimmästä henkilöstä ei voi kutsua erityisen kriittiseksikään.
Sujuvasti kulkevan kirjan tärkein anti ovat Berlusconin pitkät juttutuokiot kirjan kirjoittajan kanssa hulppeassa kartanossaan Arcoressa Milanon liepeillä. Ääneen pääsevät myös monet Berlusconin läheiset ihmiset, ja ystäväksi kai voi lukea myös Vladimir Putinin, jos Berlusconin omiin sanoihin on luottaminen.
Politiikassa Berlusconi ei ole institutionalisti. Hän tuli politiikkaan luotuaan uran ja miljardiomaisuuden liike-elämässä. Berlusconi ei ole koskaan ollut, ajatellut tai toiminut kuin poliitikko, vaan hän on sydänjuuriaan myöten liiketajuunsa, tarmoonsa ja hurmaustaitoihinsa luottava bisnesmies. Hän kehua retostelee hurmaustaidoillaan tuon tuosta.
Alfaurosten keskellä
Berlusconi on aina luottanut vastapoolin persoonaan ja kaltaisiinsa alfaurosyksilöihin. Niinpä Berlusconi mielellään kaveerasi niin George W. Bushin, Muammar Gaddafin kuin Putinin kanssa.