Erään äidin mukaan vanhempien tulisi hyväksyä se tosiasia, että jokaisesta lapsesta ei kasva menestyjää. Joskus hyväkin voi olla riittävästi.
Kolmen lapsen äiti Julie Suratt ihmettelee paljon keskustelua herättäneessä kirjoituksessaan, miksi monet vanhemmat ajattelevat, että heidän lastensa tulee olla parhaita kaikessa. Naisen mukaan nykyisin ei riitä, että lapsi pelaisi jalkapalloa kaupungin järjestämässä kerhossa, vaan tämän lisäksi lasta tulisi kannustaa kielten pariin, laittaa matemaattisia aineita painottavalle luokalle ja ilmoittaa tanssikurssille.
– Kukaan ei enää halua lapsensa olevan keskiverto – missään, Suratt toteaa.
Vaikka lasten painostaminen eri harrastusten ja lajien pariin on nykypäivänä tavallista, nainen ihmettelee, miksi ihmeessä oikein teemme sitä. Ei jokaisen lapsen tarvitse päästä arvostettuun kouluun tai tulla valituksi urheilujoukkueeseen.
Suratt kertoo nähneensä lähipiirissä valitettavan tapauksen siitä, mitä liian suuret paineet ja odotukset voivat lapsille aiheuttaa; ne voivat vaikuttaa lapsen elämään vielä vuosienkin päästä. Näin kävi eräälle Surattin ystävän lapselle, jonka odotettiin pärjäävän niin koulussa kuin urheilussakin.
– Monen stressaavan vuoden jälkeen hän sortui huonoihin tapoihin. Se oli hänelle liikaa, Suratt kertoo ystävänsä lapsesta.
Mitä jos ei tarvitsisi olla paras, vaan hyvä olisi riittävästi?
Äidin kanssa samaa mieltä on Bostonin yliopiston urheilupsykologi Adam Naylor, jonka mukaan suurin ongelma on, että lapsista yritetään tehdä erityisiä liian aikaisin – eikä tämä koske ainoastaan urheilua.
– Me ylikuormitamme lapsiamme kaikella. Yleinen ajatus on, että mitä aikaisemmin aloitamme, sitä nopeammin päästään huipulle, Naylor toteaa.
Vaikka oman lapsen menestyksen havittelemisessa ei sinällään ole mitään väärää, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Opiskelijat kärsivät tutkitusti aiempaa enemmän täydellisyyden tavoittelusta seuranneista ahdistuksesta ja masennusoireista.
Surattin mukaan yksi syy tähän voi löytyä vanhempien egosta. Kun lapsi menestyy, vanhemmat korjaavat kunnian. Hän toivookin kaikkien vanhempien muistavan, että he eivät voi yrittää toteuttaa omia unelmiaan lastensa kautta.
– Mitä jos perääntyisimme ja antaisimme lapsille tilaa päättää, mistä he itse oikein nauttivat – ei sitä, mitä heidän pitäisi tehdä meidän mielestämme tai heidän kavereidensa mielestä. Mitä jos lopettaisimme ylikuormittamasta heitä? Mitä jos hyvä olisi riittävästi, äiti kyselee.
Suratti toteaa, että menestyspaineiden sijaan vanhempien tulisi keskittyä rakentamaan lastensa itsetuntoa ja luomaan heille turvallisen kasvuympäristön, jossa on oikeus epäonnistua ja yrittää uudelleen. Kannustaa heitä olemaan mukavia, rehellisiä ja luotettavia.
Lähde: BostonMagazine
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.