Miksi unelmat katoavat aikuisiällä? – Ihmiset uskovat, että unelmat vaativat paljon työtä. Eivät ne vaadi. Pienien unelmien, kuten squashin aloittamisen, toteuttaminen ei ole vaikeaa, sanoo kouluttaja Daniel Sá Nogueira.
”Minä haluan olla palomies!"
"Kun kasvan isoksi, minusta tulee lääkäri!"
"Minusta tulee paras prinsessa ikinä. Ja huomenna aion matkustaa Kuuhun!”
Lapsilla on paljon unelmia. Aikuiselämän unelmointi koostuu usein huomattavasti vaatimattomammista teemoista: unelmoin, että olisi jo perjantai, unelmoin vain tunnista vapaa aikaa. Miksi näin?
Näin MTV Lifestylen toimittajat unelmoivat!
”Unelmoin labradorinnoutajan pennusta ja isommasta asunnosta. Kevään aikana olen haaveillut paljon kesäsuunnitelmista: sateisena päivänä on kivaa ajatella mökkisaunaa, viileään järveen pulahtamista ja grillaamista perheen kesken.”
”Unelmoin, että saisin uida delfiinien kanssa.”
"Unelmani on omakotitalo!"
”Unelmoin vanhasta talosta, jonka kunnostaisin itse.”
”Unelmoin, että saisin maalata työkseni taidetta huvilassani Costa Amalfilla.”
”Unelmani olisi asua joskus Singaporessa. Kävimme siellä perheen kanssa lomalla ja ihastuimme paikkaan. Mieheni on töissä firmassa, jolla on toimipiste myös kyseisessä kaupungissa ja toiveena olisi, että hän pääsisi sinne töihin ja minä voisin kotirouvailla lasten kanssa.”
”Tällä hetkellä suurin unelmani on maailmanympärimatka.”
”Unelmanani on ollut pikkutytöstä asti oma hevonen. Nyt näin aikuisiällä huomaan haaveilevani samasta: ratsastamisesta, hevosen läsnäolosta ja sen silkinpehmeästä turvasta hamuilemassa kättäni.”
– Alamme menettää unelmiamme iän myötä. Jotkut 25-vuotiaat eivät enää ole unelmoijia. Se on hyvin surullista. Syitä on monia. Osa ei enää ole itsevarmoja, ehkä heillä oli vaikea lapsuus tai huono ihmissuhde vei heidän omanarvontuntonsa. Osa ihmisistä alkaa menettää toivonsa ihmiskunnan suhteen ja miettii, miksi nähdä vaivaa, kuvaa.
